Esitelmiä

Täällä on Luonnonfilosofian seuran menneiden kokousten esityksiä. Useissa tapahtumissa on linkit esityksiin sekä audio- tai videotaltiointeihin. © Tällä sivulla olevien tiedostojen tekijänoikeus kuuluu tiedostojen tekijöille, eikä niitä saa käyttää kaupallisissa tarkoituksissa tai muilla alustoilla.

Vuosi 2022

13.12.2022 Tuomas Leisti: Päätöksenteon illuusiot   VIDEO

Päätöksenteossa yksi keskeisimmistä rationaalisuuden takeista on yleensä harkinta ja oman päätöksentekoprosessin reflektointi. T ehdessämme reflektiivisiä havaintoja oman mielemme toiminnasta, tulkitsemme mieltämme kuitenkin aina ennakko-oletusten perusteella. Samaan tapaan kuin näköhavainnoissa, virheelliset ennakko-oletukset johtavat tällaisessa introspektiossa omaa mieltämme koskeviin illuusioihin. Käsittelemme kirjassamme "päätöksenteon illuusiot" tällaisia illuusiota, jotka perustuvat usein vanhentuneisiin ennakkokäsityksiin ihmismielestä ja päätöksenteosta. Yksi keskeisimmistä illuusioiden lähteistä on länsimainen, kielellisen ajattelun keskeisyyttä korostava perinne.

29.11.2022 Arto Mustajoki:  Kommunikaation ymmärtäminen ja ymmärtäminen kommunikaatiossa VIDEO

Kyky puhua ja kommunikoida on ihmisen tärkeimpiä ominaisuuksia. Ihminen ei kuitenkaan itse ole kovin hyvin perillä siitä, miten hän käyttää kieltä, koska puhuminen ja ymmärtäminen on suurelta osalta automaattista, tiedostamatonta. Ongelmia kommunikaatiossa aiheuttavat sekä kieli että mieli. Kieli on jo lähtökohtaisesti epäloogista ja monitulkintaista. Sanat merkitsevät ihmisille eri asioita. Siksi joidenkin kielifilosofien mukaan täydellinen ymmärtäminen on mahdotonta. Riskinä kommunikaatiossa on myös ihmisen tarve säästää kognitiivista energiaa. Sen vuoksi puhuja ei aina huomaa tai jaksa mukauttaa puhettaan kuulijan ja tilanteen mukaan. Vastaanottaja puolestaan ei välttämättä kuuntele intensiivisesti ja luulee kuulevansa usein sellaista, mikä on vain hänen aivojensa keksintöä. 

15.11.2022 Esa Soini: Elämän arvoituksia  ÄÄNITE   ESITELMÄ

Elämä on outo ilmiö maailmankaikkeudessamme.  Todistettavasti se on syntynyt ainakin kerran  ja sitä esiintyy ainakin yhdessä universumin kolkassa - maapallollemme.  Elämään liittyy monia mielenkiintoisia arvoituksia, joita tässä esityksessä hieman käsitellään.

Mitä elämä on? Elämän yleinen määrittely on ollut melko vaikeaa, koska elämää on niin monenlaista. Elämää määrittelemässä ovat olleet niin biologit, kemistit kuin fyysikotkin. Tässä esityksessä tuodaan esille myös matemaatikon näkemys elämästä. Voimme monin tavoin kuvailla elämän yleisiä ominaisuuksia ja perusperiaatteita.  Mikä siis erottaa luonnon elävän ja elottoman osan. Mitkä ovat elämänpuun haarat.

Suuri mysteeri ja innokkaan spekulaation kohde on elämän synty.  Onko se syntynyt maapallolla vai kaukana avaruuden syvyyksissä. Miten elottomasta on tullut elävää. Onko elämä syntynyt vain kerran vai useasti eri puolilla universumia. Elämä on selvästi kehittynyt aikojen kuluessa. Elämän evoluutio on yksi luonnon suurista kertomuksista.  Mitä voimme todeta elämän kehityksestä maapallolla.

On sanottu, että suurin uutinen olisi, jos ihmiskunta kohtaisi uuden älyllisen ja tietoisen elämän maapallon ulkopuolella.  Onko elämää muualla maailmankaikkeudessa vai onko elämä maapallolla ainutkertainen ilmiö.

Teknologian kehityksen myötä ihminen on pystynyt luomaan monia luonnon ilmiöitä keinotekoisesti.  Pystymmekö kohta saamaan aikaan keinoelämää.  Onko tekoälyn ja robotiikan kehitys luomassa jotain, joka on syrjäyttämässä Homo Sapiensin luomakunnan valtiaan paikalta.

Kaikki maailmankaikkeudessa on tuomittu häviämään. Kuolema on vääjäämättä myös kaiken elämän kohtalo.  Onko kuolemattomuuden tai pitkäikäisyyden saavuttaminen mitenkään mahdollista.

Onko elämällä joku erityinen tarkoitus tai päämäärä? Tätä vaikeaa kysymystä pohdimme myös tässä esityksessä.

1.11.2022 Timo Miettinen: Eurooppa - maanosa vai aate   ÄÄNITE

Toisen maailmansodan jälkeistä Eurooppaa on määrittänyt erityinen tietoisuus historiasta. Kyse on ollut hankkeesta, jossa poliittisen yhteisön perustaa on haettu ulkoisten vihollisten sijaan pikemminkin muistamisen logiikasta, pyrkimyksestä välttää menneisyyden virheet. Euroopalle historia ei ole ollut vain suurmiesten ja heidän tekojensa summa vaan peili, jota vasten Eurooppa on tutkinut olemustaan. Millainen kuva tästä peilistä piirtyy? 

Esitelmän lähtökohta on, ettei Euroopan poliittista olemusta pidä etsiä ensisijaisesti Eurooppa-tunteen tai yhteiseurooppalaisen identiteetin historiasta. Euroopan historia on olennaisesti juuri erimielisyyden ja sen hallinnan historiaa. Kulttuurisesti Eurooppa on toki toisiinsa risteävien perinteiden summa, sarja yhteisiä ideoita, jaettuja käytäntöjä sekä rajat ylittäviä vaikuttimia. Poliittisesti se on kuitenkin jotain muuta: tapa hallita sodan ja rauhan kysymyksiä tilanteessa, jossa kokemus yhteisöstä on vuosisatojen ajan rajoittunut lähiyhteisöihin.

 18.10.2022 Atte Korhola: Ilmastonmuutos ja epävarmuushirviö  VIDEO

Ilmastotiede on poikkeuksellinen tieteenala. Tuskin mihinkään muuhun tutkimussuuntaan on nykymaailmassa ladattu yhtä suuria paineita ja odotuksia luotettavan, oikean ja käyttökelpoisen tiedon tuottamiseksi. Haaste on kansainvälinen: panokseksi on asetettu koko ihmiskunnan tulevaisuus.

Yhteiskunta ja poliitikot haluavat ilmastotutkijoilta selkeitä ja yksiselitteisiä vastauksia. Mieluiten tarkkoja lukuja. Meitä joskus suorastaan kehotetaan unohtamaan epävarmuudet ja pureutumaan faktoihin.

Mutta kestääkö mikään tieteenala näin mittavia hyötyodotuksia? Miten käy tieteen tekemisen olennaisten periaatteiden? Epävarmuus on sisäänrakennettuna aina mukana tieteellisessä toiminnassa, halusimmepa sitä tai emme

 Käyn esityksessäni läpi ilmastotieteeseen sisältyvää epävarmuutta ja sitä, kuinka siihen pitäisi suhtautua. Johtopäätökseni on, ettei epävarmuuksista ja virhemarginaaleista kannata kiemurrella ehdoin tahdoin eroon. Päinvastoin meidän tulee olla entistä tietoisempia tuloksiin ja niiden tulkintaan liittyvästä epävarmuudesta. Epävarmuushirviön kanssa tulisi oppia elämään.

Epävarmuus ei oikeuta meitä olemaan välittämättä ilmastonmuutoksen hillitsemistoimista ja siihen liittyvästä ekososiaalisesta transformaatiosta kuten jotkut ilmastoskeptikot tuntuvat ajattelevan. Juuri epävarmuuden takia meidän on toimittava riittävän ajoissa, sillä yhteiskunnalla täytyy olla suuren todennäköisyyden tarve välttää suuret, ilmastonmuutoksesta johtuvat yhteiskunnalliset ongelmat.

Ilmastonmuutos on torjuttava, ei siksi että tiedämme yksityiskohtaisesti mihin se johtaa, vaan siksi, ettemme tiedä minne se meidät ja koko planeettamme vie.

4.10.2022 Juha Samela: Tieteellinen filosofia  VIDEO  ESITELMÄ

Esitelmässä tarkastellaan tieteen ja filosofian suhdetta. Painotus on käytännöllisissä kysymyksissä. Miten jatkuvasti monitahoisemmaksi kehittyvän tieteen kokonaisuutta voitaisiin hahmottaa? Eriytyvätkö eri tieteenalojen filosofiat samaan tapaan kuin tieteet ovat eriytyneet erillisiksi saarekkeiksi? Voiko nykyaikaisiin tieteisiin soveltaa näkökulmia, joita esimerkiksi sata vuotta sitten sovellettiin sen aikaiseen tieteeseen= Onko teoreettisen filosofian ja tieteiden etääntyminen tehnyt välimaastoon tilaa luonnonfilosofialle? Miten luonnonfilosofia voitaisiin tässä uudessa kontekstissa ymmärtää? Näitä kysymyksiä tarkastellaan esimerkkien valossa pyrkimättä erityiseen teoreettiseen ajatusrakennelmaan. Ajatuksena on tarjota aineksia uusiin pohdintoihin Luonnonfilosofian seurassa.

20.9.2022 Tarja Kallio-Tamminen: Neurofenomenologista tutkimusta meditaatiosta, minuuden rakenteista ja muuntuneista tietoisuudentiloista   VIDEO   ESITELMÄ

Meditaation vaikutuksia aivotoimintaan kartoittava EEG-avusteinen meditaatio® täyttää 10 vuotta. Tarja Kallio-Tamminen kertoo Andrew ja Alexander Fingelkurtsin kanssa kehittämänsä projektin tähänastisista tuloksista ja tulevaisuuden suunnitelmista.

6.9.2022 Petri Ruutu: Pandemiat  ÄÄNITE  ESITELMÄ

Pandemia määritellään kansainvälisenä infektiotautiepidemiana, joka tavallisesti koskee väestöjä maailmanlaajuisesti. Sen aiheuttaa uusi mikrobi tai mikrobin muunnos, joka tarttuu tehokkaasti ihmisestä toiseen, ja jolle valtaosalla väestöstä ei ole ennestään suojaa. Ennen ajanlaskumme alkua kuvaukset taudeista ovat niin epätarkkoja, että selkeitä pandemioita ei ole tunnistettu. Arkeologisista kaivauksista kuitenkin tiedetään, että mm isorokkoa ja ruttoa on esiintynyt ennen ajanlaskumme alkua. Ihmisten liikkuminen on kuitenkin ollut rajoitettua verrattuna uudempiin aikajaksoihin.

Hyvin tunnettuja pandemioiden aiheuttajamikrobeja ovat rutto, isorokko, kolera ja influenssa, ja uutena Covid-19. Laajoja epidemioita ovat myös aiheuttaneet kuppa, tuberkuloosi HIV ja SARS-CoV-1 (2003). Aikakauden yhteiskunnalliset rakenteet sekä vallinneet filosofiset ja uskonnolliset käsitykset tautien alkusyistä ovat vahvasti leimanneet epidemioiden torjuntaa kautta historian. Käsitys mikrobeista tautien synnyssä syntyi vasta 1800-luvun lopussa. Esityksessä käsitellään esimerkkeinä isorokkoon, ruttoon, koleraan, influenssaan ja uuteen koronavirukseen liittyneitä pandemioita.

Infektiotaudeista sekä pandemioiden aiheuttajista suuri osa on eläimille ja ihmisille yhteisiä tauteja (zoonoosi) ja niiden aiheuttajamikrobeja, joiden tartunta voi tapahtua suoraan tai erilaisten välittäjien, vektorien kautta. Tällaiset taudit edellyttävät tehokasta monialaista yhteistoimintaa tautien ehkäisemiseksi, varhaiseksi havaitsemiseksi ja torjumiseksi. WHO on yhdessä YK:n eläintauti- ja ruokaturvallisuusjärjestöjen kanssa kehittänyt jäsenmaille niiden toimintakapasiteettia koskevat minimitavoitteet pandemiauhkan varhaiseksi havaitsemiseksi ja torjumiseksi, ja niiden toteutumista arvioidaan jatkuvasti.

3.5.2022 Juha Himanka: Suhteellisuusteoria ideologiana   VIDEO

Fyysikko ja filosofi Albert Einsteinin merkittävimpänä saavutuksena pidetään usein suhteellisuusteoriaa. Kuten mullistavien löydösten kohdalla luontevaa on, teoria herätti aluksi vahvaa kritiikkiä. Nobel-palkittu natsifyysikko Philipp Lenard haastoi Einsteinin maan pyörimisliikkeestä akselinsa ympäri, jonka teorian mukaan on oltava suhteellista. Foucaultin heiluri ja vastaavat kokeelliset todistuksen maan kiertoliikkeelle voidaan kyllä selittää myös toisin kuin maan liikkeellä, mutta tällöin – muun universumin kiertäessä maata – kaukaisten tähtien olisi ylitettävä valon nopeus. Myös Einsteinin suuresti ihailema Nobel-palkittu fyysikko Hendrik Lorentz esitti samoihin aikoihin (1920-luvun alussa) vahvan kritiikin Einstein teoriaa vastaan. Hänen mielestään on järkevää pitää kiinni mahdollisuudesta todeta samanaikaisuus sekä erottaa aika ja tila, koska koetulokset eivät pakota hylkäämään eetteriä. Lorentz ennusti, että Einsteinin teoria tulee hiipumaan, mutta sen maine on edelleen vahva. Peter Hayes esitti artikkelissaan ”The Ideology of Relativity” (Social Epistemology 2019) tämän johtuvan siitä, että suhteellisuusteoria toimii hyvin ideologiana. Toisaalta suhteellisuusteorian kannattajat näkevät suhtautumisessaan ideologian sijaan vakaumuksen tieteellisen menetelmän toimivuudesta. Esitelmässä tarkastelen, missä määrin Hayesin näkemys pitää paikkansa ja onko Lorentzin ennustus kuitenkin toteutunut.

19.4.2022 Eero Kallio: Tieto, taito ja tekniikka  VIDEO

Käytännön elämässä taitoa arvioidaan usein joko sen käytännöllisyyden (toimivuus, vaikuttavuus) tai esteettisyyden kannalta. Ensimmäisessä tapauksessa kyseessä on tavoitteen saavuttamiseen (vai toiminnan kohteeseen liittyvä kriteeri) ja jälkimmäisessä toiminnan näkyvän osan näkyviin piirteisiin liittyvä kriteeri. Taidolla on tyypillisesti joko fyysinen tai mentaalinen yleisolemus. Vaikka erottelu on perusteltu, tulee huomioida, että näiden luokkien välillä on useita kytkentöjä.

Fyysiset taidot tulevat aina esiin, kun toiminta liittyy agentin kehon toimimiseen. Mentaaliset taidot korostuvat, kun älylliset toiminnot, kuten strategiset ja taktiset taidot, alkavat vaikuttaa toiminnan tuloksellisuuteen. Toiminnan kontekstilla on suuri merkitys sille, millaiset taidot ovat oleellisia. Teknologisen selityksen rooli on sitoa yhteen rakenteellisen (fyysisen) ja toiminnallisen (mentaalisen) selityksen kuilu.

Agentin ja teknologian suhdetta voi tässä esitetyn valossa käsitellä tavoitteeseen suunnattuna intentionaalisena toimintana ja tämän rinnalla tapahtuvina fyysisinä tekoina. Tavoitteet ohjaavat tekoja, joita voidaan saavuttaa välineiden ja niiden taitavan käytön avulla. Ihmisen mahdollisuuksia rajoittavat tässä mielessä vain loogiset mahdollisuudet, joita voidaan toteuttaa fysikaalisten mahdollisuuksien rajoissa. 

5.4.2022 Heikki Sipilä: Aurinkokuntamme laajeneminen  VIDEO

Vuonna 1929 Edvin Hubble julkaisu tuloksensa mittauksistaan galaksien punasiirtymistä, joista hän veti johtopäätöksen, että avaruus laajenee. Laajenemisnopeus on suoraan verrannollinen galaksien etäisyyteen toisistaan. Tätä verrannollisuuskerrointa kutsutaan Hubblen vakioksi.

30-luvulla de Sitter päätteli, että gravitaatiolla toisiinsa sidotut systeemit, kuten galaksit ja aurinkokunnat eivät laajene. Tätä päätelmää on pidetty totena, vaikka siitä ei ole olemassa selkeitä havaintoja. Havaintojen tekeminen on vaikeata, koska kosmologisessa skaalassa lähellä toisiaan olevien objektien etääntymisnopeus on hyvin pieni.

Punasiirtymähavainnoissa on kysymys galakseista ja niiden nopeuksista satoja tai tuhansia miljoonia vuosia sitten.

Aurinkokunnan dynamiikkaa pystyy tutkimaan fossiileista ja vuorovesisedimenteistä. Niistä on pystytty määrittämään maan pyörimisnopeuden muuttuminen aina satojen miljoonien vuosien taakse. Toinen riippumaton menetelmä on vuoroveden sedimenttien synnyttäminen kerrosten tutkiminen. Niistä voidaan päätellä kuun etääntyminen maasta satojen miljoonien vuosien aikana.

Sekä fossiili- että sedimenttidataa käyttäen voidaan päätellä, että Aurinkokuntamme laajenee ja tästä kiveen kirjoitetusta datasta voidaan myös laskea arvo Hubblen vakiolle, joka on melko tiukkojen virhearvioiden rajoissa sama, mikä saadaan Hubble teleskoopin mittauksista.

Aurinkokunnan laajeneminen antaa myös selityksen ”Faint Sun paradoxille”.

8.3.2022 Ilpo Huhtaniemi: Hyvä ja paha testosteroni  VIDEO  ESITELMÄ

Testosteronin vaikutukset muhivat lähtemättömästi yhteiskunnassa, kulttuurissa, taloudessa ja politiikassa. Siihen on liittynyt sekä yksilön että kansakuntien tasolla voittoja, häviöitä ja skandaaleja. Mikä tämä hormoni oikeastaan on? 

Esitys perustuu puhujan tuoreeseen kirjaan ”Hyvä ja paha testosteroni”, joka kokoaa yhteen tutkimustietoa testosteronista. Sana yhdistyy monen mielessä välittömästi seksiin, aggressioon ja kehonrakentajien pullisteleviin lihaksiin, mutta testosteroni on paljon muutakin. Se vaikuttaa hyvin monipuolisesti miehen fyysisiin ja psyykkisiin toimintoihin, terveyteen ja käyttäytymiseen. 

Testosteroniin liittyy myös paljon myyttejä, joista osa on tosia, osa valetta. Esimerkiksi vastoin yleistä luuloa miehen testosteronitasot laskevat vain vähän iän karttuessa. On myös tärkeää tietää, mitä ovat testosteronin hyväksytty lääkinnällinen käyttö ja väärinkäyttö. Millaisia vaikutuksia käytöllä on? Mitä tapahtuu, jos testosteronia on liian vähän? Entä voisiko sitä hyödyntää miehen ehkäisymenetelmänä? Ja onko naisella testosteronia?

  

Vuosi 2021

14.12.2021 Havainnot, teoria ja tulkinnat fysiikassa ja kosmologiassa. VIDEO

• Tarja Kallio-Tamminen: Tieteenfilosofisia näkökulmia
• Ari Lehto: Havainnoista teoriaan - Syntyikö järkevä selitys? Milloin takaisin lähtöruutuun?
• Tuomo Suntola: Havaitsijakeskeisestä systeemikeskeiseen lähestymiseen. Mikä säilyy? Mikä muuttuu? Esimerkkejä kosmologiaan, aurinkokuntaan ja atomien ominaisuuksiin liittyvistä havainnoista.
• Avril Styrman: Teorioiden arviointikriteerit suurissa paradigman vaihdoksissa.
• Yleisön kysymykset.

30.11.2021 Ilpo Halonen: Kohti uutta luonnonfilosofiaa? VIDEO. 

Usein esitetään, että erityistieteet ja filosofia ovat nykyään eriytyneet liikaa toisistaan. Tällöin saatetaan toivoa, että erityistieteet jollain tavalla lähentyisivät filosofiaa tai filosofia jollain tavalla lähentyisi erityistieteitä. Monet ovat kuitenkin sitä mieltä, että ainakin akateeminen filosofia on jo nykyisellään muuttunut liikaakin erityistieteen kaltaiseksi. Ehkä siis sekä erityistieteet että filosofia tarvitsisivat lisää filosofiaa – uudenlaista filosofiaa? Olisiko uudenlainen päivitetty luonnonfilosofia vastaus tähän tarpeeseen?

16.11.2021 Kullervo Rainion kirjan ”OLEVAINEN – johdatus maailmankuvaan” julkistamistilaisuus. VIDEO

• Vesa Rainio: "Olevainen” ja Kullervo
• Tuomo Suntola: Olevainen ja luonnonfilosofia
• Eero Rauhala: Olevainen ja fenomenologia

2.11.2021 Teemailta: Ajan arvoitus. VIDEO.

 Aika on yksi vielä ratkaisemattomista tieteen ongelmista. Kukaan ei näytä tietävän mitä aika oikein on, vaikka lukemattomat filosofit, teologit ja fyysikot ovat pohtineet ajan luonnetta antiikin ajoista lähtien.  

• Esa Soini: Mitä aika on - tietääkö kukaan? PRESENTAATIO. Yleiskatsaus ajan arvoituksen ratkaisuyrityksistä ja pohdiskeluja ajan luonteesta. Käydään läpi Aristoteleen,  Augustinuksen, Isaac Newtonin,  Arthur Eddingtonin,  Albert Einsteinin ja Stephen Hawkingin käsityksiä ajasta. Esiin tulee myös uudempia kvanttifysiikkaan perustuvia teorioita ajasta,. Aikaan liittyy monia filosofisia kysymyksiä. Miksi muistamme menneisyyden, mutta emme tunne tulevaisuutta? Onko ajalla alku ja loppu? Voimmeko matkustaa ajassa? Onko aikaa ollenkaan olemassa?
• Juha Himanka: Totuus ajasta. PRESENTAATIO. Aristotelisessa käsityksessä aika rakentuu jatkumossa mennyt – nykyinen – tuleva. Tätä ilmiötä on jo tuhansia vuosia kutsuttu ajaksi. On mahdollista alkaa kutsua vaikkapa lukua kaksi kolmeksi tai jopa kolmioksi, mutta voidaanko näin tehdä mielekkäästi?  Mikä voisi oikeuttaa meidän alkamaan kutsua jotakin muuta kuin mennyt-nykyinen-tuleva -ilmiötä ajaksi? Fenomenologiselta kannalta totuus on ilmiön ja sen ilmenemisen vastaavuutta, eli tässä tapauksessa ajan (ilmiö) olisi vastattava sen ilmenemistä (mennyt-nykyinen-tuleva), jotta tarkastelumme kohde on todella aika.
• Matias Slavov: Nykyhetki eternalismissa. PRESENTAATIO. Pohdin esitelmässäni, millä tavalla nykyhetki on olemassa ja mikä tekee nykyhetkeä koskevista väitteistämme totta. Lähestyn ongelmaa näkökulmarealismin avulla olettaen eternalistisen viitekehyksen. ’Nyt’ ei ole olemassa itsessään eikä nykyhetki ole kaikkialla sama. Nykyisyys on olemassa paikallisesti ja suhteellisesti.
• Avril Styrman: Ajan kulun selittäminen. PRESENTAATIO. Ennen suhteellisuusteoriaa ei ollut syytä kyseenalaistaa presentististä common-sense maailmankuvaa missä vain nykyhetki on olemassa ja aika kulkee eteenpäin. Suhteellisuusteoria muutti tilanteen. Minkowski spacetime tulkittiin eternalistiseksi, eli tulkittiin että menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus ovat yhtä lailla olemassa. Tämän taas tulkittiin osoittavan ettei aika kulje. Ongelmaksi tuli selittää mistä illuusiomme ajan kulusta johtuu, ja antaa ajalle suunta tilastollisen entropian avulla. Filosofien analyysi ajan kulusta vs. ei-kulusta ei ole johtanut yhteisesti hyväksyttyyn johtopäätökseen yli sadan vuoden analyysin jälkeen. Mutta keskeiset kysymykset ovat selvillä: Kulkeeko aika, ja jos kulkee, niin mikä selittää ajan kulun? Vai onko ajan kulun kokemus illuusio, ja jos on, niin mikä selittää illuusiomme, ja onko entropia luotettava ankkuri ajan suunnalle? Esitelmässä käydään läpi keskeiset ajan kulkuun liittyvät selityshaarat ja niiden yhteydet. Johtopäätös on seuraava: aika kulkee, myös suhteellisuusteorian viitekehyksessä. Aiheeseen liittyvä artikkeli.
• Paneelikeskustelu ja yleisön kysymykset

19.10.2021 Juha Samela: Mikä rooli on laskennallisella fysiikalla luonnontieteellisessä selittämisessä?

Tilaisuuden video

Esitys

Perinteisesti fysiikka jaetaan kokeelliseen ja teoreettiseen fysiikkaan, jotka luonnollisesti muodostavat yhden kokonaisuuden. Teoriat eivät saa olla ristiriidassa luotettaviksi katsottujen kokeellisten tulosten kanssa. Viimeksi kuluneen puolen vuosisadan aikana kokeellisen ja teoreettisen fysiikan rinnalle on tullut laskennallinen fysiikka. Kysymys on fysikaalisten järjestelmien simuloinnista tietokoneella. Esitelmässä tarkastellaan ensin, miltä osin simulointi on eri asia kuin teorioiden matemaattisten mallien numeerinen ratkaiseminen. Sitten tarkastellaan simulointien merkitystä nykyiselle fysiikan tutkimukselle. Osoittautuu, että luotamme nykyisin monessa asiassa simulointimallien antamaan näkemykseen, mikä voi jopa vaikuttaa maailmankuvaamme. Erityisesti silloin, kun ilmiön kokeellinen tutkiminen on teknisesti tai muuten mahdotonta, pyritään ilmiöstä saamaan näkemys simulointien avulla. Tämä tuo eteemme monia tieteenfilosofia kysymyksiä. Voimmeko sanoa "tietävämme", jos olemme onnistuneet mallintamaan ilmiön tietokoneelle? Mitkä ovat luotettavaa näkemystä tarjoavan simulontimallin kriteerit? Jos osa mallista perustuu esimerkiksi neuroverkkotekniikkaan, tuottaako malli sellaista ymmmärrystä fysikaalisista ilmiöistä, että voimme sanoa sitä luonnon toiminnan ymmärtämiseksi siten kuin tämä ymmärtäminen perinteisessä mielessä käsitetään? Yksinkertaistaako laskennallinen fysiikka kuvaamme kosmoksesta vai tapahtuuko päinvastoin?

5.10.2021 Johanna Blomqvist: Hypertodellisuus VIDEO

FT Johanna Blomqvistin Hypertodellisuus (Basam Books, 2020) on muistutus tieteen haasteista ja rajoista. Moderni tiede on tuottanut tarkkoja malleja ja teorioita mutta kuitenkaan ihmistä ja tietoisuutta ei ole kyetty kytkemään teorioiden kuvaamaan todellisuuteen. Luennolla Johanna Blomqvist kertoo kirjastaan ja esittää näkökulmansa, jossa yhdistyy fyysikon teoriatuntemus, omat kokemukset ja oivallukset sekä monet yllättävätkin käytännön kokeiden tarkastelut.

-Mitä todella tiedämme todellisuudesta?
-Mikä yhteys todellisuudella ja tietoisuudella on?
-Elämmekö simulaatiossa?

Vuosi 2020

10.11.2020 Tarja Kallio-Tamminen: Kvanttikognitio. VIDEO. 

Kvanttikognitiolla tarkoitetaan kvanttifysiikan perustavien lainalaisuuksien soveltamista psykologiseen ja kognitiotieteelliseen tutkimukseen. Teorian uudet piirteet kuten superpositiotilat, epälokaalisuus, ja ei-kommutatiiviset operaatiot osoittivat klassisen fysiikan kuvailutavan riittämättömäksi. Tilastollisen kvanttilogiikan myötä olioiden väliltä paljastui uudenlaisia epälokaaleja yhteyksiä. Lähestymistapa sopii luontevasti mielen ilmiöihin, joita ei voi jakaa selkeästi toisistaan riippumattomiin osatekijöihin. Kvanttikognitiota on sovellettu mm. mielentiloja, havaintoja, päättelyä, informaation prosessointia ja päätöksentekoa koskeviin kysymyksiin. Tällöin saadaan kiinnostavaa aineistoa myös aivojen ja mielen suhdetta koskevaan filosofiseen keskusteluun. Esitys pohjautuu C.B. Germannin poikkitieteelliseen väitöskirjaan A psychophysical investigation of quantum cognition: an interdisciplinary synthesis.

27.10.2020 Martin Heidegger ja luonnontiede VIDEO

• Jussi Backman: Heidegger ja modernin luonnontieteen metafyysiset lähtökohdat
• Eero Rauhala: Johdattelua Heideggerin ajatteluun fysikaalisesta objektista

13.10.2020 Avril Styrman, Tuomo Suntola, Tarja Kallio-Tamminen, Heikki Sipilä: Unification in Physics and Philosophy proceedings julkaisun esittely. VIDEO.

29.09.2020 Arto Annila: Kaiken maailman kvantit. 

Tarja Kallio-Tamminen haastattelee Arto Annilaa uuden kirjansa teemoista. Haastattelijan laatiman kirjaesittelyn voi lukea täältä.  VIDEO

15.09.2020 Samuli Siltanen: Teollisuusmatematiikka. VIDEO

03.03.2020 Tarkko Oksala: Suunnittelumatematiikka. VIDEO. 

Esityksen tarkoitus on kuvata suunnittelumatematiikka, joka differentioituu kaiken aikaa. Lähestyminen perustuu kyselemisen sekä analyysin ja synteesin menetelmien rinnakkais-käytölle. Toiseksi on määritelty, mitä ovat suunnittelu, matematiikka ja suunniteltavat ilmiöt. Tämän jälkeen on tarkasteltu ympäristöä, toimintaa ja kulttuuria haasteina matematiikan tukemalle suunnittelulle. Lopuksi luonnehditaan millaista matematiikkaa ja alan opetusta tulee suunnitella nykyisessä maailman tilassa. Tämä kaikki esitetään synteettisin painotuksin.

18.02.2020 Teemailta: Hiukkasfysiikka. VIDEO

• Kimmo Tuominen: Alkeishiukkasfysiikan standardimalli. Hiukkasfysiikan Standardimalli on kvanttikenttäteoria, joka kuvaa tunnettujen alkeishiukkasten vahvan, heikon ja sähkömagneettisen vuorovaikutuksen. Esitelmässäni käsittelen Standardimallin teoreettista rakennetta ja hiukkasfysiikan kokeita, joiden avulla Standardimallin mukainen ymmärrys aineen rakenteesta on vahvistettu. Lisäksi tarkastelen syitä, joiden perusteella Standardimallia voidaan joutua tulevaisuudessa laajentamaan. 
  
  
• Ari Lehto: Kommenttipuheenvuoro -näkemyksiä muustakin kuin hiukkasfysiikasta. PRESENTAATIO. Tuon esiin joitain alkeishiukkasfysiikan standardimallin ongelmia, ja arvostelen yleisesti nykyfysiikan taustalla olevaa ideologiaa ja metodologiaa.

04.02.2020 Antti Hautamäki: Näkökulmarelativismi - Tiedon suhteellisuuden ongelma. PRESENTAATIO. AUDIO. 

Näkökulmarelativismi on uusi lähestymistapa tiedon relatiivisuuteen. Sen mukaan näkökulmat vaikuttavat siihen, mitä pidetään totena, oikeutettuna ja todellisena. Katselemme maailmaa aina omasta näkökulmastamme, mutta voimme myös muuttaa näkökulmiamme reflektion, kommunikaation ja kokemusten perusteella. Luennolla esitellään näkökulmarelativismin keskeiset teesit ja argumentit. On väitetty, että relativismi olisi jotenkin syypää totuuden jälkeiseen aikeen. Näin ei ole, pikemminkin näkökulmarelativismi auttaa meitä ymmärtämään mistä totuuden jälkeisessä ajassa on kysymys.

21.01.2020 Mikael Fortelius: Romahtaako biosfääri? Entä sitten? AUDIO. 

Luonnon monimuotoisuuden yhä selvemmin havaittu nopea väheneminen on nousemassa ihmiskunnan ehkä suurimmaksi haasteeksi. Tämän muutoksen luonne ja sen suhde geologisen menneisyyden biosfäärin suuriin murroksiin on myös teoreettisesti mielenkiintoinen kysymys. Esitelmässäni pyrin valottamaan asiaa sekä havaintojen että teorian kannalta. Selostan myös hieman omaa historiaani tutkijana tämän ongelman parissa.

Vuosi 2019

10.12.2019 Timo Sajavaara: Materiaalitutkimus taideteosten tutkimuksen tukena. AUDIO. 

Taideteosten ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden esineiden ikä ja alkuperä voidaan - näin haluttaessa - selvittää luonnontieteellisin menetelmin hyvinkin luotettavasti. Eloperäiset kohteet, keramiikka ja jopa kultaesineet voidaan ajoittaa jopa muutaman vuoden tarkkuudella, ja uusilla kuvantamismenetelmillä tulevat esiin mahdollisten korjausten lisäksi myös näkyvän maalauksen alle mahdollisesti jääneet teokset. Yhdistämällä luonnontieteiden tarjoamat mahdollisuudet taidehistorialliseen osaamiseen, väärennetyt teokset voidaan lähes varmuudella tunnistaa ja aidoistakin löytää paljon uutta tietoa. Ulkopuolinen tarkkailija voisi nähdä tässä oivan liiketoiminnan mahdollisuuden mutta ovatko yksityishenkilöt ja instituutiot oikeasti kiinnostuneita oppimaan lisää teoksistaan ja maksamaan tästä tiedosta? Esityksessä perehdytään taidetutkimuksen perinteisiin ja uusimpiin menetelmiin sekä pohditaan taidekaupan toimijoiden motiiveja.

03.12.2019 Dogmatismi tieteessä. VIDEO. 

Thomas Kuhn on opettanut meille, että tieteellinen harppaus vaatii vallankumouksen, missä vanha teoria ja metodologia korvataan uudella. Harppauksia edeltää tyypillisesti pysähtyneisyyden aika, jolloin vallitsevaa paradigmaa ei haluta muuttaa eikä uusia teorioita tai lähestymistapoja hyväksytä, riippumatta niiden hyveistä. Dogmatismi voidaakin määritellä seuraavasti: omaksutusta teoriasta tai toimintatavasta kiinni pitäminen, vaikka tarjolla olisi objektiivisesti parempi teoria tai progressiivisempi toimintatapa. Tässä teemaillassa tarkastellaan dogmatismia nykyajan fysiikassa ja lääketieteessä, sekä pohditaan tapoja selättää se. Selättämällä dogmatismi, saadaan tieteestä enemmän iloa yhteiskunnalle.

• Avril Styrman: Teorioiden rehellinen arviointi aseena dogmatismia vastaan. PRESENTAATIO. Yleinen mielikuva on, että tiede on avoin ja itseään korjaava instituutio, joka ottaa toimivat ideat vastaan avosylein. Ainakaan fysiikassa todellisuus ei ole näin valoisa: objektiivisesti parempia teorioita ei päästetä läpi, koska ne ovat erilaisia kuin paradigmaattiset teoriat. Tämä on merkittävä este fysiikan optimaaliselle edistystahdille. Vastakohtaisesti, jos tieteellinen yhteisö sitoutuisi läpinäkyviin ja luotettaviin arviointikriteereihin ja käytöntöihin, tulisi fysiikan edistystahdista nopeampi. Nykypäivän dogmatismia tarkastellaan esitelmässä esimerkkien avulla, ja sitä pyritään ymmärtämään tieteen historiallisen kehityksen kautta. Käydään läpi mm. Paul Feyerabendin, Thomas Kuhnin ja Henry H. Bauerin ajatuksia dogmatismista.
• Erkki Antila: Dogmatismi  ja lääketieteen evoluutio. PRESENTAATIO
  
  

26.11.2019 Heikki Hyötyniemi: Elämän Vesistö -ajan metafysiikkaa. AUDIO 

Esityksessä tarkastellaan ajan kulun kokemista: miten muutos ja ajan käyttäytymisen dynamiikka voidaan nähdä perustana henkilökohtaisen maailman rakentumiselle. Tarkastelujen pohjana käytetään neokybernetiikan lähestymistapoja ja energeettisen informaation käsitettä.

12.11.2019 Tarkko Oksala: Luonnonfilosofia maailman rakentamisena. AUDIO 

Luonnonfilosofia on käyttänyt syntyhetkestään analyysin ja synteesin menetelmää. Tällöin avainasioita ovat välittömät konstituentit ja pienimmät osat sekä syyt ja seuraukset. Rakenne- tai syy-yhteys on usein monimutkainen. Analyysin ja synteesin menetelmä voidaan yleistää koskemaan myös käytännön taitoja ja rakentamista. Systemaattinen rakentumisen käsite selventää ratkaisuja sekä teorian että käytännon puolella. Maailmanrakennuksen ideat kukoistivat etenkin luonnon tutkimuksessa ja filosofiassa 1920 ja 1930 luvulla kvanttimekaniikan, termodynamiikan ja suhteellisuusteorian innoittamina. Kosmisen rakentumisen (Weltgebäude) rinnalle nousi samalla tätä yleisempi maailman-rakentumisen ongelma (Aufbau) koskien tasapuolisesti luontoa, mieltä ja kulttuuria. Saadut tulokset unohtuivat osin kuitenkin toisen maailmansodan aikana. Nykyisin rakennus-ajattelu ilmenee mallintamisessa. Myös systeemimalli on läheistä sukua perinteiselle rakennusajattelulle. - Suomessa on kehitetty universumin malleja, jotka haastavat kansainvälisen kehityksen. Samalla staattinen rakenneajattelu on saanut uuden suunnan, kuvattaessa alkuräjähdyksessä syntynyttä laajenevaa ja muuttuvaa maailman kaikkeutta. Arvioinnin kriteerinä on tällöin ennen muuta ennusteiden tarkkuus. Myös Aufbau-ajattelu uusiutuu. Mielenkiintoisia haasteita ilmenee tavassa, jolla tarkentuva luonnontiede kuvaa mielen ja kulttuurin ilmiöitä. Tällöin rakentamisen rinnalla on kysymys maailman ja ajattelun (kognition) ”arkkitehtuurista” ja siitä, miten luonnontiedettä ja humanismia voidaan yhdistää.

29.10.2019 Hannu Sariola. Induktiivinen vuorovaikutus sikiönkehityksessä: samat kehitysgeenit vaikuttavat hiiristä ihmisiin. AUDIO 

Hans Spemann sai Nobelin palkinnon vuonna 1938 vesiliskoilla tekemistään kokeista, jotka osoittivat induktiivisen vuorovaikutuksen merkityksen sikiön kehityksessä.  Hänen jälkeensä mm. Sulo Toivonen ja Lauri Saxén jatkoivat näitä tutkimuksia. He kehittivät ns. messuhallimallin hermoston induktiosta. Se perustuu kahden aineen pitoisuusgradienttiin. Myöhemmin on osoitettu, että induktiivinen vuorovaikutus on keskeinen kaikkien elinten erilaistumisessa. Ne ovat myös hyvin konservoineet evoluutiossa.  Signaalit ovat liukoisia, solun pinnan proteiineja tai soluväliaineen osia. Induktiota seuraa vaste, joka voi olla solun jakautuminen, kuolema, erilaistuminen tai liikkuminen. Sikiön kehityksen alkiovaiheessa tapahtuu gastrulaatio, missä muodostuu kolmikerroksinen alkio, määräytyvät sen eri akselit ja se, mistä kohdasta myöhemmin kehittyvät kukin elin. Lewis Wolpert onkin sanonut: ”Elämäsi tärkein tapahtuma ei ole syntymäsi, hääsi tai kuolemasi, vaan gastrulaatio”. Induktiivisen signaloinnin epäonnistuminen johtaa epämuodostumiin. Niistä hyvä esimerkki on paksusuolen hermorungon ganglionsolujen puute eli aganglioosi. Kaikki sen syynä olevat geenimutaatiot ovat induktiiviseen vuorovaikutukseen vaikuttavissa geeneissä. Ne välittävät ja ohjaavat hermostopienasta olevien hermokantasolujen vaellusta suolen seinämään. Signalointi voi epäonnistua geenimutaatioiden lisäksi ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta. Niitä kutsutaan teratogeeneiksi. Niistä kuuluisin on fokomeliaa eli raajojen epämuodostumia aiheuttanut pahoinvointilääke talidomidi. Maailman laajuisen fokomeliaepidemian seurauksena lääkeaineiden testaus tuli aikaisempaa monipuolisemmaksi ja tiukemmaksi. Eri maihin perustettiin epämuodostumarekistereitä. Näiden toimenpiteiden ansiosta yhtä laajaa lääkekatastrofia ei ole talidomidin jälkeen nähty.

15.10.2019 5G Verkko VIDEO

• Tommi Toivonen, Säteilyturvakeskus: 5G-matkaviestinverkko tulee – Onko syytä huoleen? PRESENTAATIO. Uutta 5G-matkaviestinverkkoa otetaan parhaillaan käyttöön Suomessa ja muualla maailmassa. Uusi tekniikka mahdollistaa aiempaa nopeammat tiedonsiirtonopeudet muun muassa uusia taajuuskaistoja hyödyntäen. Osaa ihmisistä 5G-verkon käyttöönotto huolestuttaa. Matkaviestinverkot toimivat radiotaajuisen säteilyn avulla, jolloin ihmiset altistuvat päätelaitteiden ja tukiasemien säteilylle. Radiotaajuiselle säteilylle altistumista rajoitetaan lainsäädännöllä, joka kattaa myös 5G-verkon käyttämät taajuudet. Säteilyturvakeskus (STUK) valvoo Suomessa väestön altistumista radiotaajuiselle säteilylle. Esitys tarjoaa viranomaisen näkemyksen 5G-verkon säteilyturvallisuudesta. Esityksessä käydään läpi radiotaajuisen säteilyn turvallisuuskysymyksiä 5G-verkon näkökulmasta.
• Dariusz Leszczynski: 5G ja terveys: Suuri ja tutkimaton. PRESENTAATIO. Tulollaan oleva viides sukupolvi langatonta viestintäteknologiaa on yhdistelmä tekniikoita, jotka tunnetaan jo 3G:stä, 4G:stä ja 4G LTE:stä, ja näiden lisäksi uutena tulevat millimetriaallot. Kansainväliset komiteat, kuten ICNIRP tai ICES, ja eri valtioiden säteilysuojeluviranomaiset, kuten STUK Suomessa tai ARPANSA Australiassa, pitävät 5G-säteilyä vaarattomana ihmisten terveydelle. Lukuisat aktivistien organisaatiot, kuten BioInitiative, EHT ja ICEMS, puolestaan katsovat, että tieteellisillä tutkimuksilla on jo täysin osoitettu 5G-säteilyn olevan vahingollista ihmisen terveydelle. Molemmat osapuolet liioittelevat mielipiteitään. Totuus 5G:n terveysvaikutuksista on vielä täysin epäselvä. Suurin ongelma määritettäessä aiheuttaako 5G vaaraa käyttäjille, on tutkimuksen puute 5G:n millimetriaalloilla. Ainoastaan pienessä määrässä pieniä tutkimuksia on tutkittu millimetriaaltojen biologisia vaikutuksia ja terveysvaikutuksia. Epidemiologiset tutkimukset ja vapaaehtoisten koehenkilöiden tutkimukset puuttuvat täysin. Emme yksinkertaisesti tiedä kuinka millimetriaallot vaikuttavat ihmisen terveyteen. Tällä hetkellä saatavilla olevan tieteellisen näytön perusteella on täysin mahdotonta tehdä mitään johtopäätöksiä 5G-säteilyn terveysvaikutuksista väestötasolla. Keskustelun vastakkaiset osapuolet ovat väitteissään väärässä, kumpikin suuntaansa liioitellen.

01.10.2019 Janne Saarikivi: Elämmekö atomien vai käsitteiden maailmassa? Kielitieteen näkökulmia havaintoon ja maailman ymmärtämiseen. AUDIO

20.09.2019 Teemapäivä: Mitä Homo sapiensin jälkeen? 

Seminaari käsittelee tekoälyn kehittymistä ja sen vaikutuksia ihmisenä olemisen tulevaisuuteen. Järjestäjinä Luonnonfilosofian seura ja Tulevaisuuden tutkimuksen seura.

• Tarkko Oksala: Avauspuheenvuoro.
• Antti Hautamäki: Päihittävätkö koneet ihmisen?
• Aku Visala: Uhkaako tekoäly ihmisen itseymmärrystä?
• Michael Laakasuo: Mitä Homo sapiensin jälkeen?
• Juha Samela: Kansalaisten seuranta- ja ohjausjärjestelmä
• Osmo Kuusi: Kuinka kesyttää tekoäly ihmiskunnan palvelijaksi?
• Tapio Tamminen: Kohti digitaalista panoptista painajaista?
• Tarja Kallio-Tamminen: Tekoäly, ihminen ja maailmankuva
• Paneelikeskustelu

11.5.2019 Unification in Physics and Philosophy. International Workshop. VIDEO. 

Program and abstracts. Poster. Proceedings. The workshop is arranged by The Finnish Society for Natural Philosophy, Physics Foundations Society, Aalto University and The Finnish Society for the History of Science and Learning. 

Unification is urgently needed. The workshop is devoted to dealing with problems in physics and philosophy by unification. The basic idea is that a minimal ontological core of postulates or hypothetical laws of nature could provide natural resolutions to long-standing problems that are caused by disunification, and that cannot be properly resolved by focusing only on details of isolated topics. Unification is urgently needed, for in neither discipline do we find a commonly accepted ontological core or world-view that could function as a unifying base. In effect, the great majority of physicists and philosophers focus on specialized problems in isolated research areas. 

What is time, what is persistence, what is causation? Physics is mainly practiced by developing mathematical descriptions for each isolated area with the help of heterogeneous postulates. On a unifying approach, mathematics should be coupled with hypothetical laws of nature in a unified core, which suffice for different research areas or scales of phenomena. Similarly, in philosophy there is a tendency to specialise in problems of a particular domain, say, what is time, what is persistence, what is causation, rather than to develop unified views of interrelated domains. Furthermore, attempts to address interrelations between physics and philosophy are rare, and when it is done the focus is again within particular domains. 

Physics and scientifically oriented philosophy. The purpose of this workshop is to bring together scholars with a mutual interest in a unified approach of this kind, in order to discuss particular unifying resolutions and more generally what a unified approach should look like. The questions to be discussed include (but are not restricted to): What are the central problems in physics and scientifically oriented philosophy? Can we identify postulates of a provisional scientifically and philosophically sound unified ontology? How do specific provisional postulates unify domains of inquiry that are currently separate and how do they resolve their central problems? What are the criteria by which one theory is to be preferred over another? How did the historical development result in the current situation in physics and philosophy?

• Welcoming words. Cecilia af Forselles, National Librarian, Vice President of The Federation of Finnish Learned Societies, Chair for The Finnish Society for the History of Science and Learning. VIDEO
  
  
• Introductory speech. Avril Styrman: Unification, Evaluation and Development of Theories. Proceedings article. The essentials of unification and theory evaluation are explained, and the development of theories in physics is analyzed. The development of physics since Newton is typically pictured as an unbroken success story where legendary scientists developed Relativistic physics and quantum mechanics. However, the situation appears very different when we look not only at accuracies of predictions of these theories, but also measure their metaphysical weight and understandability, inter alia. In this picture, although physicists have developed mathematics that gives incredibly accurate predictions, the Newtonian base where the predictions are embedded has been complemented by additional parameters ever since the early 20th century, and a unified and understandable scientific word-view is nowhere in sight. In the Kuhnian model of the progress of science, such development leads into a paradigm shift. Thus, if we take the historical development of theories into account, and we evaluate theories objectively, the standard view of how physics will be developed becomes questionable. In the standard view, it is only a matter of time when quantum mechanics and Relativistic physics will be fused together into a Grand Unified Theory, and currently the unifying basis is sought from String Theory and other additional theories. However, if we look at the development of Relativistic physics, and believe that it signals a becoming paradigm shift, the situation looks entirely different. In this picture, the real question is not how quantum mechanics and Relativistic physics can be unified, for unification cannot be achieved by adding even more new postulates to the Newtonian-Relativistic base. Instead, the main question is how to replace the Newtonian-Relativistic base by another base that suffices for quantum mechanics, manages to explain all phenomena that Relativistic physics explains, and manages to embed at least as accurate predictions of these phenomena. VIDEO
  
  
• Ling Jun Wang (USA): Physics Needs Nothing Less Than a Renaissance – On the Relation Between Physics and Philosophy. Proceedings article. We can ask legitimate questions: Are the scientific logic, philosophy and methodology of the classical physics all obsolete? Why are there so many fundamental inconsistencies in theoretical physics? Why is modern theoretical physics running into a dead end? A scrutiny of the edifice of modern theoretical physics reviles that the ultimate reason for the multitude of unsolvable fundamental inconsistencies of the theoretical physics of 20thcentury is the shift of philosophy. It is a shift from scientific philosophy and methodology to mythological and theological philosophy and methodology. Science is not about building a Tower of Babel that has nothing to do with the society except providing psychological satisfaction to an isolated club of theorists pursuing a “theory of everything”. Science has its noble mission –to advance human civilization.Physical science needs nothing less than a Renaissance. VIDEO
  
  
• C.S. Unnikrishnan (IN): A New Gravitational Paradigm for Relativity, Dynamics, and their Philosophical Basis. Proceedings article. The present views of dynamics and relativity are based on Einstein's special and general theories of relativity. However, the empty featureless space and its time that are assumed in constructing these theories are in conflict with thereality of the vast universe with enormous quantity of matter-energy, and its gravity. After proving the need for a new paradigm of relativity and dynamics based on the cosmic gravity, I will outline the complete theory and its crucial experimental support. The gravitational paradigm called Cosmic Relativity is Galilean and Machian, with the universe as the determining master frame and a universal time. These developments in physics enable us to complete and clarify Henri Bergson's program in philosophy, with its notions of universaltime and absolute simultaneity. VIDEO
  
  
• Heikki Sipilä: Is the Solar System Expanding? Proceedings article. According standard physics, gravitationally bonded systems do not expand along with the expansion of space. This is referred to as the no-expansion hypothesis. Observations undermine the no-expansion hypothesis, and support the hypothesis that the Solar System does expand, proportionally to the expansion of space. This is referred to as the expansion hypothesis. The no-expansion hypothesis has difficulties in explaining the Faint Sun Paradox, i.e., why there has been oceans on Mars and why the Earth has been warm 3.5 billions of year ago, when luminosity of the Sun was 25% smaller than today, whereas the expansion hypothesis has not difficulties in explaining this. The no-expansion hypothesis does not match data gathered from sand stone layers, whereas the expansion hypotheses matches it perfectly. These two examples strongly indicate that the Solar System is expanding along with the expansion of space. VIDEO
• 
  
• Tuomo Suntola: Unification of Theories Requires a Postulate Basis in Common. Proceedings article. A primary challenge of natural sciences in the new millennium is to cure the gap between metaphysics and empiricism –and puzzle out the obstacles to a unified theory and an understandable picture of reality. Antique science flourished via its strong philosophical impact but faded away due to the lack of supporting empirical science. The fast development of mathematical physics has led to the other opposite; theories are diversified, they are more like mathematical descriptions of observations; they provide precise predictions but lack a solid metaphysical basis and an understandable picture of reality. Anyway, modern science has increased our understanding of physics from elementary particles to cosmological structures and produced information that allows re-evaluation of the basis. In the presentation, we show that by switching from an observer-oriented perspective to a system perspective, any local energy object is related to the rest of space and relativity appears as a direct consequence of the conservation of total energy in the system –without scarifying the absolute time and distance essential for human comprehension. Such a holistic approach has led to the Dynamic Universe (DU) theory. After maturing for the last twenty years, DU produces precise, well-tested predictions for local and cosmological observables and an uncontradictory linkage to quantum mechanics. VIDEO
• 
  
• Rögnvaldur Ingthorsson (SWE): Ontological and Methodological Reflections on the Virtues of Unification. Proceedigns article. This workshop revolves around the idea that there is a need to strive for unification of fields and theories—within and across disciplines—to counteract the increasing fragmentation and disunification of science and philosophy. But how should we think of unification and what are its methodological virtues? Styrman and Suntola stress the need to develop a commonunified ontology that is empirically sufficient, metaphysically minimal, and generally constitutes a virtuous belief system for human beings. The principle of economy is to be used to decide between alternatives. Their hypothesis is that an ontology of that kind canprovide resolutions tolong-standing problems that cannot be resolved only within a an isolated topic. I agree to all that, but want to incorporate into the unificationist manifesto some ideas from the history of philosophy that I think support the idea that a unifying big picture approach could succeed where more specialized approaches fail. First, a unifying approach is appropriate ifwe are right to suppose that reality surely must make up a determinate and unified whole; ergo, we should expect our understanding of that whole to also make up a unified whole. Fragmentation and disunity are then signs of an inadequate understanding of the world. If we assume to the contrary that reality is fragmented and indeterminate, it seems to follow not only that our knowledge should be equally fragmented and uncertain, but also that we stand little chance of ever being able to understand it; the world should strike us as being non-uniform and largely unintelligible. Second, the unifying big picture approach is methodologically virtuous in much the same way methodological triangulation is virtuous. We can suspect that each particular method of measurement is to some degree fallible, and so we seek to validate it by comparison to other methods. If different methods come to same conclusion, they support each other. Similarly, if a solution to one particular problem sits well with a solution to other problems, this can be taken as support of the validity of the solution. Basically, if the world is a determinate and unified whole, system building is our only hope of understanding it. Third, the virtuous belief system we ultimately should want is one in which includes the mind and its contents as phenomena that we need to consider. In trying to understand the world we must try to understand the mind and its place in nature too. What is the world like such that it can contain minds whose thoughts and words relateto subject matters distinct from those thoughts and words. In fact, it has been plausibly argued that subjective experience may contain an important criterion of success for any objective theory about the world, even if we accept that subjective experience provides a poor basis for knowledge about the world. VIDEO
• 
  
• Laurence Gould (USA): Quantum Ontology of de Broglie and Bohm with Reflections on the Meaning of Probability. Although the Copenhagen Interpretation of Schroedinger's quantum theory predominates, there are alternatives. One of those, called the Ontological Interpretation, has become more prominent over the years; primarily due to the work of physicist David Bohm. In this interpretation the wave function has *real* aspects to it (in the ontological sense, not in the mathematical functions-of-a-complex-variable sense). A certain function of the "amplitude" of the wave function (roughly corresponding to how likely is the occurrence of an event) determines the existence of a "quantum potential" that can be an important factor in governing the manner in which particles move. In this interpretation particles have definite values of position and momentum at each instant of time. An unusual aspect of the quantum potential is that it is "nonlocal" in the sense that some entities can have a strong influence on other entities which are far away from them. This presentation will explore some of the ontological interpretation's historical development, starting with Louis de Broglie's approach of the 1920's and ending with the contemporary contributions of Bohm. VIDEO
• 
  
• Tapio Ala-Nissilä: Quantum Mechanics in Action: a Working Physicist's Point  of View. Rapid development on nanotechnology and related experimental techniques have allowed detailed experimental tests on the basic features of quantum mechanics. These include some of the most counterintuitive aspects of QM such as nonlocality andsuperposition. In this talk I will review recent progress in this field and its significance to philosophical, theoretical and technological developments in QM. VIDEO
• 
  
• Tarja Kallio-Tamminen: Dynamic Universe – Natural Science and Philosophy in Unison. Proceedings article. In a coherent conception of reality physics and metaphysics should both come together to create a comprehensible worldview. This was the case in the Newtonian picture of reality whichmodern physics proved limitedin the beginning of 20th century. The quest for a new synthesis, a more reliable picture of reality incorporating current theories and observations, has not been fulfilled in spite of a hundred years of interpretative discussions. The claim of this paper is that the missed unison occurs in Tuomo Suntola’s Dynamic Universe (DU) which in a natural manner covers the domains of theory of relativity and quantum phenomena. DU is studied from the perspective of natural philosophy concentrating on the basic principles of the theory, the prominent metaphysical features that in addition to the mathematical structure should be contained in a decent physical theory. The recipe for success in DU is a spherically closed metric space in 4 dimensions and the zero-energy principle which are both reliable and well known principles in physics. The fresh metaphysical context permitsthe mathematical abundance typical for present theories be reduced to take in more physics. Time and lenghts are allowedto maintain their shape and bodies can be constructed out of waves. In addition to its importance for physics, the seamless connection disclosed between mass, space, motion and energy provides unprecedented solutions to many age-old questions in natural philosophy -the most basic questionspondered by giants like Democritos, Plato, Aristotle, Descartes, Leibniz and Newton. VIDEO
• 
  
• Panel Discussion. VIDEO

25.04.2019 Teemailta. Jumalan naturalisaatio. AUDIO. 

Ihmiset menettävät kasvavissa määrin uskoaan Jumalaan, ja usko Jumalaan on vähenevässä määrin etiikan perustana. Mitä hyötyä ja mitä haittaa on siitä, että etiikka nähdään irrallisena uskosta Jumalaan?

• Kimmo Huovila: Usko Jumalaan etiikan perustana. Etiikkaa on pohdittu erilaisista lähtökohdista. Etiikkaan liittyvien arvojen perusteleminen on kuitenkin ongelmallista. Usko Jumalaan tarjoaa sekä tärkeää perustaa että suuntaa eettiseen pohdintaan rajoituksistaan huolimatta. Pro Gradu, Väitöskirja.
• Olli-Pekka Vainio: Jumalan funktio. Uskonnoilla, tai tarkemmin sanottuna uskonnollisella uskolla, joka kohdistuu yliluonnollisiin toimijoihin, on ollut ihmiskunnan moraalisella ja sosiaalisessa kehityksessä keskeinen rooli. Uskonnollisuus ei näytä vähenevän sekularisaation myötä, mutta uskonnollinen käyttäytyminen saa uusia muotoja. Käykö niin kuin kirjailija Chesterton ennusti jo sata vuotta sitten: Uskon puute ei merkitse uskoa ei-mihinkään, vaan se mahdollistaa uskon aivan mihin tahansa?

02.04.2019 Jani-Petri Martikainen: Mikronanoista megananoihin: klassisen optiikan ja kvanttimekaniikan rajapinnassa. 

Keskustelemme siitä kuinka metalliset nanohiukkaset voivat muokata sähkömagneettisen kentän käytöstä ja kuinka sitä voidaan käyttää hyväksi. Perehdymme myös siihen kuinka tämänkaltaisia rakenteita hyväksi käyttäen Aalto-yliopistossa on tutkittu laserointia, Bose-Einstein kondensaatiota ja niiden välistä rajapintaa.

19.03.2019 Teemailta: Fenomenologia ja luonnontiede. VIDEO

• Eero Rauhala: Transsendentaalisia näkökulmia fysiikkaan. PRESENTAATIO. Mitä on edellytettävä, jotta voimme ymmärtää fysikaalista todellisuutta? Mihin perustuu tietomme maailmasta ja käsityksemme itsestämme, miten syntyy jäsentynyt ja merkityksellinen kokemus todellisuudesta? Transsendentaalifilosofia kysyy tällaisia inhimillisen kokemuksen perustavia mahdollisuusehtoja. Luennossa selvitellään, mitä transsendentaalisella tarkoitetaan ja mikä voisi olla transsendentaalisen fenomenologian näkökulma luonnontieteellisen tutkimuksen perusteisiin? Esityksessä tarkastellaan myös esimerkkejä fenomenologiasta fysiikassa.
• Jussi Backman: Fenomenologian jälkeen: uusi materialismi ja realismi mannermaisessa filosofiassa. PRESENTAATIO. Millainen on naturalistis-luonnontieteellisen ja transsendentaalifenomenologisen ajattelun välinen suhde nykytilanteessa? Missä määrin ja miten näiden välille on muodostunut kuilu, joka tavallaan jakaa koko modernin ajattelun, ja millainen ongelma tämä kuilu on? Millaisia filosofisia ratkaisuja kuilun ylittämiseen on tarjottu? Lähestyn näitä kysymyksiä ns. mannermaisen perinteen piirissä viime aikoina syntyneiden uusien realististen ja materialististen suuntausten, erityisesti ranskalaisen Quentin Meillassoux’n ”spekulatiivisen materialismin”, näkökulmasta. Meillassoux’n mukaan Immanuel Kantista alkava transsendentaalifilosofian perinne ajautuu viime kädessä syviin teoreettisiin ja kulttuurisiin ongelmiin. Ratkaisuksi hän tarjoaa aivan uudenlaista, 1600-luvun rationalistiseen metafysiikkaan nojaavaa filosofiakäsitystä, joka pohjautuu mielekkään kokemuksen fenomenologian sijasta erityisesti matemaattiseen joukko-oppiin.

05.03.2019 Tuomo Suntola: Dynaaminen Universumi II. VIDEO.

 Millennium 2018 teknologiapalkinnon saaja Tuomo Suntola esittelee kehittämäänsä fysiikan yhtenäisteoriaa. Kosmologian peruskäsitteet kosmologian standardimallin ja Dynaamisen Universumin viitekehyksissä. Kvanttimekaniikan keskeiset käsitteet DU:n viitekehyksessä. Ilmiöt ja havainnot, jotka Dynaaminen Universumi selittää tarkemmin ja/tai ymmärrettävämmin kuin nykyiset standarditeoriat. Yhtenäisteorian perusteista.

05.03.2019 Aku Visala: Uhkaako tekoäly ihmisen itseymmärrystä? VIDEO.

 Tekoälyn kehitys on kietoutunut ihmisen itseymmärrykseen. Käsitykset ihmisyydestä ohjaavat tekoälyn kehitystä ja teknologian käyttöönotto puolestaan muokkaa itseymmärrystämme käytännössä. Tämä kietoutuneisuus voi aiheuttaa vaikeita moraalisia ongelmia, sillä identiteettimme ratkaisee sen, millaisia olioita hyväksymme moraalisen kohtelun piiriin. Ongelmia seuraa niin moraalisen kohtelun piirin laajentamisesta kuin sen rajoittamisestakin. Tutkimusta asiasta on kuitenkin vähän, joten etsin yhtäläisyyksiä tutkimuksiin, joissa on selvitetty ihmisten asenteita maan ulkopuolisen älykkyyden löytymiseen. Näissä käy ilmi, että haasteena on ihmiskeskeisyyden horjuminen. Tekoälyn kehitys haastaa ihmiskeskeiset ajattelutavat mutta tällä voi olla hankalia moraalisia seurauksia, kuten esimerkiksi rakkauden ja myötätunnon alan kapeutuminen.

19.02.2019 Tuomo Suntola: Dynaaminen Universumi I. VIDEO. 

Millennium 2018 teknologiapalkinnon saaja Tuomo Suntola esittelee kehittämäänsä fysiikan yhtenäisteoriaa. Johdantona Dynaamiseen Universumiin tarkastelemme nykyisten standarditeorioiden synty- ja kehityshistoriaa. Millaisin perustein on määritelty luonnonlait, joihin nykyiset teoriamme perustuvat, ja millaisia lisäolettamuksia on havaintojen selittämiseksi jouduttu lisäämän? Miksi suhteellisuusteoriaa tarvittiin? Mitä se ratkaisi ja mitä se ei ole ratkaissut? Mihin Dynaaminen Universumi perustuu ja mitä se ratkaisee? Miten Dynaaminen Universumi syntyi, ja miten se muuttaa käsitystämme todellisuudesta?

19.02.2019 Teemailta: Tulevaisuuden tutkimus.

 Luonnonfilosofian seuran ja Tulevaisuuden tutkimuksen seuranyhteistilaisuus.Merkuriuksen perihelisiirtymän vai tarvitaanko parempi selitys?

• Mikko Dufva: Tulevaisuusajattelu ja ennakointi Suomessa. VIDEO. PRESENTAATIO. Miten tulevaisuudesta voidaan tietää? Miten tulevaisuuteen tulisi suhtautua? Mitä tulevaisuudentutkimus ja ennakointi on ja miten niitä hyödynnetään päätöksenteossa? Tässä esitelmässä luodaan katsaus tulevaisuusajatteluun ja tulevaisuudentutkimuksen keskeisiin menetelmiin ja käydään läpi suomalaisen ennakointijärjestelmän pääpiirteet.
  
  
• Sam Inkinen: ”Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta tulevaisuudet voi keksiä.” – Havaintoja aikalaisdiagnoosiin, avantgardeen ja tulevaisuusajatteluun liittyen. Aika ja ajan henki? Uusi teknologia? Riskiyhteiskunnan haasteet ja mahdollisuudet? Mediakulttuuri ja kommunikaation ekstaasi? Eurooppa ja hyperkytkeytynyt maailma 2028? Viime vuosina on käyty runsaasti keskustelua muun muassa globalisaation, digitalisaation, tekoälyn, robotiikan ja uuden mediateknologian ympärillä. On korostettu käynnissä olevan murroksen määrällisiä ja laadullisia ulottuvuuksia. On esitetty rohkeita fantasioita ja mieltä kiihottavia utopioita – toisaalta myös negatiivisia uhkakuvia ja synkkiä dystopioita. Teknokratian ja byrokratian ohella demokratiaa, valistuksen perinnettä ja älykästä keskustelua uhkaa oklokratia – massan ja rahvaan valta. Fyysikko, nobelisti Dennis Gaboria (1900–1979) mukaillen proaktiivinen ”tulevaisuuksien keksiminen” sekä hedelmällinen dialogi erilaisten kulttuurien, ideologioiden ja maailmankatsomusten välillä ovatkin aikalaishaasteista tärkeimpiä. Millaisia ”potilaita” ovat jälkiteollinen aika, tulevaisuusvireinen innovaatiotalous ja medioitunut informaatioyhteiskunta kulttuurifilosofisen tarkastelun ja kriittisen aikalaisdiagnoosin kannalta? Millainen on – filosofi ja kielitieteilijä Erik Ahlmanin (1892–1952) hengessä arvioituna – nykyihmisen arvojen ja välineiden maailma? Millaisia ovat oman aikamme keskeiset Zeitgeist-virtaukset? Moni haluaisi kulkea teologi, piispa Eino Sormusen (1893–1972) hengessä selvyyttä kohti. Mutta kuinka tämä tapahtuu käytännössä? Optimismin ja pessimismin ohella aikalaiskeskustelussa esiintyy ilahduttavasti myös meliorismi: maailmankatsomus ja elämänasenne, jossa valmistaudutaan ponnistelemaan hyvän puolesta pahaa ja kielteistä kehitystä vastaan. Globaalissa, digitaalisessa media- ja informaatioajassa todentuviksi väitetyt vallankumoukset, transformaatiot ja harppaukset paljastuvat usein sekä todellisiksi, aikalaisia hämmentäviksi murroksiksi ja disruptioiksi että epärealistisiksi unelmiksi ja latteaksi tulevaisuusretoriikaksi. Lisäksi on todettava, että nykykeskustelussa esiintyvien käsitteiden ja teemojen taustalla vaikuttavat vanhat, historialliset ideat. Aikalaisdiagnoosin yhteydessä onkin syytä muistuttaa filosofi, psykologi, kulttuurivaikuttaja Eino Kailaa (1890–1958) mukaillen sivistyksen olevan sitä, että menneisyys on läsnä nykyisyydessä. Toisaalta kysymys nykypäivän ja huomisen keksinnöissä, innovaatioissa ja avantgarde-virtauksissa on ihmiselle ja ihmiskulttuurille luonteenomaisista mentaliteettieroista: toiset kokevat pienentyvän, monikulttuurisen planeetan (mcluhanilainen maailmankylä, ”global village”) ja kehittyneen teknologian (esim. sähköautot, avaruusmatkat, hoivarobotit, mobiiliviestimet, tekoäly) merkityksen syvällisemmin, innostavammin ja konkreettisemmin kuin toiset.

05.02.2019 Antti Mäkelä: Mitä käy Suomen ilmastolle ilmastonmuutoksen edetessä? AUDIO. 

Käynnissä oleva ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos johtuu pääasiassa kasvihuonekaasujen, ennen kaikkea hiilidioksidin määrän lisääntymisestä ilmakehässä. Myös Suomen ilmasto on muuttunut ja sen arvioidaan muuttuvan edelleen. Ilmastonmuutos lisää yhteiskunnallisia riskejä ja vaikeuttaa niiden ennakointia. Riskit voivat olla voimakkaisiin sääilmiöihin liittyviä kuten tulvat, metsätuhot tai myrskyt. Ne voivat olla hitaasti eteneviä, kuten viljelyolosuhteiden heikkeneminen kuivuuden lisääntyessä tai kalalajiston muuttuminen lämpenemisen myötä. Mitä käy Suomen ilmastolle ilmastonmuutoksen edetessä?

22.01.2019 Juha Samela: Simulointihypoteesi. PRESENTAATIO. AUDIO. 

Simulaatiohypoteesi on väite, jonka mukaan koko universumi, mukaan lukien me ihmiset, on keinotekoinen tietokonesimulaatio. Älykkäät olennot ovat luoneet  simulaation ja ajavat sitä käsittämättömän tehokkailla supertietokoneilla. Kyseessä ei ole pelkästään tieteiskirjallisuuden viihteellinen ajatusleikki. Simulaatiohypoteesin luonnonfilosofinen pohtiminen vie meidät nimittäin niin sanottujen perimmäisten kysymysten äärelle. Mitä ovat todellisuus ja tietoisuus? Onko tietoisuus sidottu biologiseen kehoon vai voiko tietokone tulla tietoiseksi? Onko kosmos syntynyt vai luotu? Ruotsalainen filosofi Nick Boström on tutkinut vuosien ajan simulaatiohypoteesia. Käyn esitelmässä ensin lävitse Boströmin ajattelun lähtökohtia ja niitä kohtaan esitettyä kritiikkiä. Sitten on vuorossa muutamien simulaatiohypoteesista esiin nousevien, maailmankuvaan liittyvien kysymysten esittely. Varmoja vastauksia ei ole, mutta pohdittavaa riittää!

Vuosi 2018

23.01.2018 Tapio Ala-Nissilä: Kvanttitietokone. PRESENTAATIO. AUDIO. 

Esitelmässä kerrotaan nk. toisesta kvanttivallankumouksesta ja siihen liittyen selvitetään kvanttitietokoneen toimintaperiaatetta. Aihe on ajankohtainen EU:n uuden kvanttiteknologia-lippulaiva-ohjelman takia. Lisäksi Aalto-yliopiston uusi kvanttiteknologian tutkimuksen huippuyksikön on saanut erillisen rahoituksen Suomen ensimmäisen kvanttitietokoneen rakentamiseksi.

06.02.2018 Heikki Mäntylä, Juha Olavinen, Salla Tuomivaara: Yuval Noah Hararin Homo Deus -kirja. AUDIO. 

Ilta keskittyy Yuval Hararin ihmiskunnan tulevaisuutta luotaavaan Homo Deus kirjaan. Juha Olavinen esittelee aluksi teoksen pääteemat ja Salla Tuomivaara kommentoi. Heikki Mäntylä tarkentaa käsittelyä tärkeimmiksi kokemiinsa teemoihin: "Teos on vaikuttava kattavuudessaan eikä juuri herätä vastaväitteitä, mutta innostaa muutamiin kommentteihin ja tärkeiltä tuntuviin näkemyksellisiin tarkennuksiin." 

20.02.2018 Juha Samela: Tieteellisten julkaisujen arviointiperusteista. PRESENTAATIO. AUDIO. 

Ovatko vain akateemisen kuplan sisälle päässeet oikeutettuja käymään keskusteluja tieteestä? Miten menettelen, jos jokin tieteessä esitetty väite on mielestäni väärä ja haluan saada asiani esille ja tunnustetuksi? Hylätäänkö ajatukseni, jos en ajattele vallitsevan koulukunnan mukaisesti? Yksi näkökulma etsiä vastausta edellä oleviin kysymyksiin on lähteä tosiasiasta, että luonnontieteen uudet tulokset julkaistaan tieteellisinä artikkeleina. Esitelmässä tarkastellaan aluksi tieteellisten artikkelien arviointiprosessia ja arvioinnin tyypillisiä kriteerejä. Sen jälkeen tartutaan kysymykseen, mihin arviointiprosessi johtaa, esimerkiksi takaako se tieteen uusiutumisen vai onko se uusiutumisen este. Esitelmä painottuu luonnontieteellisten artikkelien julkaisemisen haasteisiin. Vertailukohtana akateemiselle julkaisuprosessille tarkastellaan niin sanottua vaihtoehtoista tiedettä ja sen ilmenemismuotoja. Esitelmä antaa ajattelemisen aihetta, mutta ei valmiita, yksiselitteisiä vastauksia!

06.03.2018 Teemailta: Aurinkokunnan ilmiöt ja niiden selitykset. VIDEO. 

Ovatko muut eksoplaneettakunnat samankaltaisia kuin Aurinkokunta? Miksi Kuu etääntyy Maasta? Miten selittyy Faint Sun paradoksi, eli miksi Marsissa oli meriä ja miksi Maassa oli ennen niin kuuma? Selittävätkö vuorovedet ja kasvihuoneilmiöt nämä asiat, vai laajeneeko Aurinkokunta? Miksi planeetat ovat sijoittuneet juuri niin kuin ne ovat? Selittääkö Titus-Bode sääntö tämän vai tarvitaanko kehittyneempää sääntöä? Miten selitetään korallifossiili-data, eli päivien lukumäärän kehitys miljardien vuosien aikana? Selittääkö suhteellisuusteoria Merkuriuksen perihelisiirtymän vai tarvitaanko parempi selitys? Näistä aiheista meille kertovat Asko Palviainen, Heikki Sipilä, Ari Lehto ja Tuomo Suntola.

• Asko Palviainen: Aurinkokunta vs. eksoplaneetat. PRESENTAATIO. Onko Aurinkokunta jotenkin erikoistapaus verrattuna muihin löydettyihin planeettajärjestelmiin? Mikä on Aurinkokunnan historia planeettakunnan osalta? Millaisia planeettajärjestelmiä on löydetty verrattuna Aurinkokuntaan? Voiko Maapallo olla erikoistapaus planeetoista, joka on ainoastaan elinkelpoinen? Mitä 1I/Oumuamua-kappaleesta voidaan päätellä? Onko se kappaleena ja Aurinkokunnan ohittajana ainutlaatuinen? Esitelmässä käsittelen Aurinkokunnan planeettakuntaa verrattuna löydettyihin eksoplaneettakuntiin. Minkälaisia eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä on löydetty? Lisäksi pohditaan elämänmahdollisuuksia niin muilla Aurinkokunnan kappaleilla kuin yleensä löydetyillä eksoplaneetoilla.
• Heikki Sipilä: ”Faint sun” paradoksi; Maan ja Marsin varhaiset meret. PRESENTAATIO. Carl Sagan esitti ensimmäisenä himmeän auringon paradoksin.  Auringonkaltaisen tähden käyttäytyminen tunnetaan melko hyvin.  Niinpä arvioidaan, että Auringon kirkkaus (sen säteilemä energia) on kasvanut noin 30% neljän miljardin vuoden aikana.  Maan geologian perusteella on päätelty, että koko sen ajan maata ovat suurelta osalta peittäneet valtameret.  Muinaiset meret ovat olleet jopa merkittävästi lämpimämpiä.   Sagan ihmetteli, miten on mahdollista, että meret ovat olleet sulia, vaikka Auringon teho on ollut niin paljon pienempi. Kun Mars tutkimus on edennyt, tämä paradoksi on tullut entistä hankalammaksi.  Marsissa ei ole vapaata vettä, vaan vesi on pääosin navoilla jäänä.  Marsin pinnanmuotojen ja mineraalien perusteella on päätelty, että siellä on muinoin ollut valtameriä. Miten se on mahdollista, kun Mars on Auringon nykyiselläkin teholla jäässä.  Kuitenkin 3.5 miljardia vuotta siellä on ollut meriä, vaikka Aurinko on ollut teholtaan 25% matalampi. Tähän himmeän Auringon paradoksiin ei ole löytynyt hyvää selitystä.  Esityksessä tarkastellaan hypoteesia, että Aurinkokunta laajenisi saman säännön mukaan kuin koko avaruus.  Jos tämä hypoteesi pitäisi paikkansa, maa säilyisi paljon pitempään elinkelpoisena. Nykyisten mallien mukaan Maa muuttuu elinkelvottomaksi n. 600 miljoonassa vuodessa Auringon säteilytehon kasvaessa.  Se on lyhyt aika verrattuna siihen, että Maalla on ollut valtameret neljä miljardia vuotta.
• Ari Lehto: Onko Aurinkokunta kvanttisysteemi? Voidaanko Titius-Bode sääntö johtaa luonnonilmiöstä? PRESENTAATIO. Johann Titius ja Johann Bode keksivät 1700-luvulla säännön, jonka mukaan silloin tunnettujen planeettojen etäisyydet Auringosta voitiin laskea. Sääntö on matemaattisesti kaunis ja yksinkertainen, joten sekä tähtitieteilijät että fyysikot ovat etsineet säännölle fysikaalista selitystä. Tässä esityksessä näytetään, miten planeettojen havaitut kiertoajat (periodit) johtuvat periodin kahdentumisilmiöstä, joka on karakteristinen epälineaarisille dynaamisille systeemeille. Ratanopeudet saavat diskreettejä arvoja, jotka eivät riipu Auringon massasta. Planeettojen etäisyydet Auringosta voidaan laskea joko periodeista Keplerin kolmannen lain avulla tai suoraan luonnonvakioista saman kahdentumisilmiön avulla. Aurinkokunnan synnyn kannalta tämä tarkoittaa, että alkupilvi (pöly, kaasu) jakautuu ajan kuluessa tietyille systeemin määräämille radoille.
• Tuomo Suntola: Päivän ja kuukauden pituuden kehitys viimeisen miljardin vuoden aikana. Planeettaratojen stabiilisuus. PRESENTAATIO. Eri puolilta maailmaa löydetyistä korallifossiileista on luettavissa sekä vuosien että päivien jaksoja jopa 800 miljoonan vuoden takaa. Osasta korallinäytteitä on havaittu myös vuorovesivaihteluiden synnyttämiä jaksoja. Näistä tiedoista voidaan päätellä vuoteen ja kuukauteen sisältyvien päivien lukumäärän kehitys. Alustuksessa tarkastellaan korallifossiilien antamaa informaatiota kosmologiamallien pohjalta, ja verrataan tuloksia atomikelloilla mitattuun päivän pitenemään sekä maan ja kuun välisen etäisyyden mittauksesta saatuun informaatioon. Alustuksessa tarkastellaan myös planeettojen yhteisvaikutusta elliptisten ratojen pääakselin kiertymään sekä suhteellisuusteorian kiertymään tuonutta korjausta.
• Paneeli ja kysymykset alustajille.
  
  

20.03.2018 Tuukka Perhoniemi: Todellisuuden jäsentäminen mitattavaksi, Galileista tulevaisuuteen. AUDIO. 

Nykyisin lähes kaikkea mitataan – atomien liikkeistä galaksien etäisyyksiin ja työhyvinvoinnista taloudelliseen kilpailukykyyn. Tämän ansiosta käsityksemme todellisuudesta on tarkentunut, tiedämme maailmasta enemmän kuin koskaan ja osaamme manipuloida sitä tekniikan avulla uskomattoman laajasti. Samalla ymmärryksemme mittaamisesta ja mittaustuloksista kumpuavat monenlaisista historiallisista taustoista ja sisältävät erilaisia käsitteellisiä oletuksia. Miten asioiden mitattavaksi tekeminen vaikuttaa siihen miten jäsennämme todellisuutta, mitä tiedämme ja voimme tietää siitä, sekä miten toimimme siinä? Miten länsimaisessa tieteessä on ymmärretty mittaamisen merkitys ja miten erilaiset sitä koskevat käsitykset vaikuttavat nykyisin? Entä miten voimme valita parempia mittoja, saada parempaa tietoa ja saavuttaa siten helpommin tavoittelemiamme asioita? Tuukka Perhoniemi on väitellyt mittaamisen filosofiasta ja tutkinut sen jälkeen mm. demokratian historiaa. Häneltä on ilmestynyt teokset Mitan muunnelmat (Vastapaino 2014) ja Demokraattinen perintömme (Vastapaino 2017).

03.04.2018 Arto Mutanen: Tieteellinen selittäminen. 

Selityksen avulla jokin asia tehdään ymmärrettäväksi tai selväksi. Selityksen perusteella voi ymmärtää miksi jokin ilmiö tapahtui. Selitys voi antaa perusteita, miksi ilmiö tapahtui. Toisaalta selitys voi valaista asiaa tai antaa kysytylle asialle merkityksen. Selitys voi toimittaa erilaisia tehtäviä. Tieteenfilosofiassa selitys nähdään lähtökohtaisesti vastaamisena selitystä etsiviin miksi-kysymyksiin. Yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan luonnontieteissä ilmiöitä selitetään yleisten lakien avulla. Yleisten lakien avulla selittämistä kutsutaan peittävän lain malliksi tai Hempelin selitysmalliksi. Usein ajatellaan, että ihmis- ja kulttuuritieteissä ei etsitä selitystä vaan ymmärrystä. Kuvaako peittävän lain malli selittämistä edes luonnontieteissä? Ilmentääkö selittämisen ja ymmärtämisen välinen ero luonnontieteiden ja ihmis- ja kulttuuritieteiden välistä metodologista eroa?

17.04.2018 Aatos Lahtinen: Mitä matematiikka on? PRESENTAATIO. AUDIO. 

Esityksessä tarkastellaan matematiikan syntyperää ja ominaisuuksia sekä matematiikan olemusta ajan ja paikan funktiona.

26.04.2018 Teemailta: Luonnonfilosofian historiaa. 

Oppihistoriallinen seura järjestää tilaisuuden yhteistyössä Luonnonfilosofian seuran kanssa.  

• Markku Roinila: Varhaismodernin luonnonfilosofian päälinjoja. PRESENTAATIO. Esittelen lyhyesti 1600- ja 1700-lukujen luonnonfilosofian tärkeimpiä suuntauksia piakkoin ilmestyvän ensyklopedia-artikkelini pohjalta. Keskeisenä teemana on kartesiolaisen mekanismin. okkasionalismin ja Spinozan ja Leibnizin edustaman dynaamisen luonnonfilosofian kontrastoiminen.
• Avril Styrman: Ernst Machin pyrkimys fysiikan unifikaatioon. PRESENTAATIO. Ernst Machin luonnonfilosofian ytimessä on unifikaatio, eli pyrkimys yhtenäiseen fysiikkaan. Mach hahmotteli yhtenäisen fysiikan keskeiset komponentit: energian säilymislaki, nk. Machin periaate jonka erään muotoilun mukaan massa-objektin liikkeeseen vaikuttaa koko muun Maailmankaikkeuden massa, sekä ei-mekanistiset kausaaliset vaikutukset. Machin yleisesti tunnetut roolit Suhteellisuusteorian innoittajana, metafysiikan vastustajana, atomi-hypoteesin vastustajana, ja sloganin "fysiikan tehtävä on antaa havaintojen matemaattinen kuvaus" isänä ja näitten painotus hänen ajattelussaan tulevat ymmärrettäviksi kun ne sovitetaan hänen luonnonfilosofiaansa.
• Tuomo Suntola: Miten Machin ajatukset ovat toteutuneet tieteen kehittyessä? PRESENTAATIOEsityksessäni tarkastelen Machin luonnonfilosofiaa suhteessa tieteen kehitykseen ja siinä tehtyihin valintoihin. Antiikin luonnonfilosofiasta välittyi pyrkimys ensisijaisten luonnonlakien löytämiseen (Thales, Anaksimandros, Pythagoras, Herakleitos, Aristoteles…). Toisaalta antiikin tähtitiede nojautui havaintojen suoraan matemaattiseen kuvakseen mikä johti mm. planeettojen liikkeen kuvaamiseen monimutkaisen episyklijärjestelmän avulla (Eudoksos,…Ptolemaios). Pitkän hiljaisen kauden jälkeen uusi askel tieteen kehityksessä käynnistyi Kopernikuksen valankumouksesta, joka mahdollisti aurinkokunnan kuvaamisen yksinkertaisten luonnonlakien avulla, mikä käynnisti matemaattisen fysiikan voimakkaan kehittymisen (Kopernikus, Kepler, Newton, Leibniz, Laplace…). 1800-luvun lopulla käynnistynyt seuraava kehitysvaihe johti suhteellisuusteoriaan ja kvanttimekaniikkaan, ja samalla havaintokeskeisyyden uuteen nousuun (Maxwell, Boltzman, Mach, Planck, Einstein, Bohr, de Broglie, …). Vieläkö Machin periaate on kunniassa? Onko positivismi johtanut havaintojen tarkkaan kuvaamiseen kokonaisuuden hämärtymisen kustannuksella?

15.05.2018 Kimmo Kaski: Geoffrey Westin kirja "Skaala: Elämän ja kuoleman universaalit lait eliöissä, suurkaupungeissa ja yhtiöissä." PRESENTAATIO. AUDIO. Geoffrey Westin oma presentaatio ja video.

18.09.2018 Teemailta: Fysiikan tehtävä. VIDEO. Havaintojen matemaattinen kuvaus on fysiikan keskeinen tehtävä, mutta pitäisikö fysiikan tehtävänä olla myös todellisuuden ymmärtäminen? Filosofit eivät ole onnistuneet yli sadan vuoden aikana hahmottamaan yhteisesti hyväksyttyä todellisuuskuvaa suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan taustalla, eivätkä fyysikot tyypillisesti koe sitä tehtäväkseen. Luonnonfilosofian seura kutsuu fyysikkoja sekä fysiikan ja filosofian rajapinnasta kiinnostuneita pohtimaan nykytilannetta.

• Avril Styrman: Johdanto. Epäyhtenäisyys nykyfysiikan haasteena. PRESENTAATIO. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun uudet havainnot selitettiin muokkaamalla ja laajentamalla Newtonilaista fysiikkaa. Erityinen suhteellisuusteoria (1905) ja yleinen suhteellisuusteoria (1915) muokkasivat Newtonilaista pohjaa; yleisen suhteellisuusteorian päälle rakennettiin kosmologia. Kvanttimekaniikka kehitettiin laajennokseksi Newtonilaisen fysiikan päälle lähinnä 1920-luvulla. Tällä pohjalla eteneminen on ollut matematiikan voittokulkua, missä havaintoja kuvataan tai ennustetaan tarkasti, kun taas matematiikan taustalla olevan todellisuuskuvan hahmottaminen on ikäänkuin jätetty filosofien tehtäväksi. 100 vuoden yrittämisen jälkeen, kvanttimekaniikan sen enempää kuin suhteellisuusteorian ontologisesta tulkinnasta ei ole konsensusta. Tämän lisäksi kvanttimekaniikka ja suhteellisuusteoria on rakennettu erilaisten postulaattien varaan. Standardi fysiikka on siis epäyhtenäinen, ilman yhteistä postulaattikantaa ja ymmärrettävää todellisuuskuvaa. Yhtenäinen fysiikka on toivottava päämäärä, mutta mikä voisi olla reitti siihen?
• Tapio Ala-Nissilä: Bohmin mekaniikka kvanttitermodynamiikassa. 
• Mikko Möttonen: Fysiikan monet tehtävät ja kvantti-informaation vaikutus ilmiöiden selittämisessä. PRESENTAATIO.
• Teemu Ojanen: Kvanttiaine –Kvanttivallankumous Redux. PRESENTAATIO. Kaikki aine on kvanttiainetta –aine koostuu atomaarisista rakenneosista jotka noudattavat mikromaailman outoja lakeja. Kuitenkin tarkastelemalla makroskooppisia kappaleita on ollut vaikeaa havaita kvanttimekaniikan arkijärjen vastaisia piirteitä. Muutaman vuosikymmenen aikana tilanne on muuttunut ratkaisevasti. Kvanttimateriaaleiksi kutsutuissa uusissa aineissa ja hybridirakenteissa havaitaan ilmiöitä jotka heijastavat kvanttikoherenssia ja kvanttilomittumista (liki) makrotasolla. Esittelen topologisia materiaaleja esimerkkinä kvanttiaineista ja pohdin kvanttiaineen moderneja implikaatioita fysiikan perusteista kvanttitietokoneisiin.
• Tuomo Suntola: Lähtöolettamusten valinta on avain ymmärrettävään todellisuuskuvaan.PRESENTAATIO. Teknologisten ongelmien ratkaisuissa ongelman syvällinen ymmärtäminen on avain hyvään ratkaisuun. Useimmissa tapauksissa nopein ja tehokkain ratkaisu saadaan tunnettuja tekniikoita hiomalla. Mahdottomalta näyttävän ongelman ratkaisussa on mentävä syvemmälle; ongelman syy on etsittävä perusteista. Näen tilanteen fysiikan teorioissa hyvinkin samanlaisena. Jo jatko-opintojeni aikaan 1960-luvun lopulla jäin pohtimaan suhteellisuusteorian viestittämän todellisuuskuvan ongelmallisuutta, erityisesti ajan ja samanaikaisuuden suhteellisuutta. Teoria antoi erinomaisia ennusteita, ja oli ratkaissut monia klassiseen fysiikkaan liittyviä ongelmia. Teoriaan liittyvä matematiikka on kehittynyt sadan vuoden aikana kattamaan ilmiöitä mikrorakenteista kosmologiaan. Teorian matemaattista oikeellisuutta ei voi kyseenalaistaa, mutta ovatko havaintoja vastaavat ennusteet johdettavissa ymmärrettävämpään todellisuuskuvaan johtavista alkuolettamuksista? Sadan vuoden aikana suhteellisuusteoria ja sen rinnalle kehittynyt kvanttimekaniikka ovat tuottaneet tuloksia, jotka mahdollistavat teorioihin liittyvien lähtöolettamusten uudelleenarvioinnin. Tarkastellaanpa vaikka teknisesti ja filosofisesti tärkeää atomikellojen käyntiä. Kokeet ja havainnot ovat yksiselitteisesti osoittaneet, että kellojen käyntinopeus riippuu sekä kellon liike- että gravitaatiotilasta. Suhteellisuusteorian suhteellisuusperiaatteeseen, kinematiikkaan ja metriikkaan perustuva ratkaisu selittää ilmiöt ajan kulun muutoksilla. Kvanttimekaniikka ilmaisee kellon käyntitaajuuden kellossa värähtelevien elektronien energiatilan funktiona, mikä antaa edellytykset kuvata käyntitaajuuden muutokset liike- ja gravitaatioenergian vaikutuksella kellon energiatilaan. Näin voidaan tehdä, kun hylätään suhteellisuusperiaate, ja korvataan metriikka ja kinematiikka kokonaisenergian säilymiseen perustuvalla dynamiikalla. Ennusteet kellojen käyntitaajuudesta säilyvät oleellisesti ottaen samoina, mutta todellisuuskuva muuttuu dramaattisesti – aika on kaikille yhteinen, mutta kellojen taajuudet muuttuvat.
• Heikki Sipilä: Insinöörin näkökulma fysiikan tehtävään.  PRESENTAATIO. Käsittelen aihetta ”Fysiikan tehtävä” henkilökohtaiselta kannalta, joka on muodostunut sekä fysiikan soveltamisesta insinööriongelmien ratkaisuun, että tieteellisten instrumenttien rakentamiseen avaruustutkimuksiin.  Molemmissa on kysymys todellisuuden hahmottamisesta käyttämällä fysiikan tarjoamia malleja.  Pohdin tätä raja-aluetta  muutamin esimerkein.  Insinöörinäkökulma painottaa mallien kuvaavan todellisuutta siten, että mallien ennustukset vastaavat havaintoja.  Erilaisista malleista on käytettävä sitä, missä mahdollisimman vähäisin oletuksin päästään havaintojen kanssa yhtäpitäviin tuloksiin.
• Paneeli ja yleisön kysymykset

02.10.2018 Sami Tähti: K. V. Laurikaisen ja Ilkka Niiniluodon välinen debatti. Kommentaattorina Ilkka Niiniluoto. PRESENTAATIO. AUDIO. 

Ydinfyysikko K. V. Laurikaisen filosofia. Mitä se on, ja mihin se perustuu? Entä mitä filosofi Ilkka Niiniluoto tarkoittaa väitteellään ”aukkojen jumalasta”? Mistä Laurikaisen ja Niiniluodon välinen väittely alkoi? Mitkä olivat sen keskeisimmät aiheet? Esitelmäni perustuu maaliskuussa 2018 Oulun yliopiston historian laitokselle tehtyyn ”Aukkojenko jumala” -pro gradu tutkielmaani, jossa tarkastelen Niiniluodon kritiikkiä Laurikaisen filosofiaan.

16.10.2018 Inkeri Koskinen: Tieteen rajoja rikkova tutkimusyhteistyö. AUDIO. 

Tutkijat tekevät nykyään monella alalla tieteen rajoja ylittävää tutkimusyhteistyötä. Myös tällaisen yhteistyön muodot ovat monet: joskus suuren yleisön edustajia värvätään kevyeen kansalaistiedehankkeeseen keräämään tutkimusaineistoa, joskus taas asiantuntijat yhteiskunnan eri alueilta yhdistävät voimansa monimutkaisissa yhteisprojekteissa. Yhtäällä aktivistitutkijat tekevät osallistavaa ja osallistuvaa tutkimusta sorrettujen paikallisyhteisöjen parissa, ja toisaalla yliopistot koettavat kilvan keksiä keinoja, joilla saisivat tuupittua tutkijakuntaansa lisäämään yhteisluomishankkeita liikeyritysten kanssa. Mitä hyötyä tällaisesta tieteen rajojen rikkomisesta on? Entä millaisia tiedollisia riskejä siihen liittyy?

30.10.2018 Teemailta: Suhteellisuusteoria. AUDIO 

• Juha Himanka: Einsteinin Debatit Phillip Lenardin ja Henri Bergsonin kanssa. PRESENTAATIO.Einstein osallistui yleisen suhteellisuusteorian alkuvuosina kahteen paljon huomiota saaneeseen julkiseen keskusteluun. Bad Neuheimissa 1920 nobel palkittu fyysikko Phillip Lenard kysyi Einsteinilta, eikö kaukaisten tähtien täytyisi edetä valoa nopemmin sikäli ne kiertävät paikallaan pysyvää maata. Pariisissa 1922 kuuluisin keskustelukumppani oli filosofi Henri Bergson ja aiheena oli aika.  Bergsonin mukaan kysymystä ajasta ei oltu ratkaistu, kun taas Einstein kielsi filosofisen ajan olemassaolon.
• Avril Styrman: Atomikellot: vaihtuuko ajan kulkunopeus vai kellojen värähtelytaajuus?PRESENTAATIO. Eri liike- ja gravitaatiotiloissa oltuaan, identtiset atomikellot näyttävät erilaisia lukemia. Suhteellisuusteorian viitekehyksessä tämä selitetään oletamalla, että kellot ovat kokeneet ajan kulkunopeuden eri tavoilla eri iike- ja gravitaatiotiloissa; tämä on ristiriidassa absoluuttisen samanaikaisuuden kanssa. Tuomo Suntolan Dynaaminen Universumi -teoriassa ero atomikellojen lukemissa selitetään olettamalla, että kellojen käyntitaajuus muuttuu eri liike- ja gravitaatiotiloissa; tämä on yhteensopivaa absoluuttisen samanaikaisuuden kanssa, ja säilyttää täten ymmärrettävän todellisuuskuvan.Relativity vs. absolute simultaneity: Varying flow of time or varying frequency? 1 2 3
• Paul Talvio: Vastaako GPS:n toiminta kaikilta osiltaan Suhteellisuusteoriaa? PRESENTAATIO. Maailmassa on valtavasti Suhteellisuusteoriaa käsittelevää kirjallisuutta. Koska aika on teorian avainasia, niin noissa kuvauksissa esiintyy melkein aina kello. Ennen ensimmäisen atomikellon syntyä 1955 ei kuitenkaan yhtään kellokuvausta voitu kokeellisesti todentaa. Kaikki kellot ja niihin liittyvät tapahtumat olivat ns. ajatuskokeita. Ratkaisevaa muutos oli, että atomikellojen aikanäytöt voitiin suoraan kaukolukea missä tahansa ja tulos lähettää digitaalisesti koodattuna radiosignaalina valtavien etäisyyksien päähän. Loistava esimerkki näiden uusien kykyjen soveltamisesta on satelliittipaikannusjärjestelmä GPS =Global Positioning System (USA). (Euroopassa Galilei ja Venäjällä Glonas). Järjestelmän toiminta paljastaa selkeän todellisuuskuvan maailmastamme. Vastaako se suhteellisuusteorian antamaa kuvaa? Sitä voivat kuulijat pohtia. Esitelmän seuraamista helpottaa, jos on lukenut Paul Talvion artikkelin Atomikellojen kertomaa, What the Atomic Clocks Tell Us.

13.11.2018 Jukka Saarinen: Miten lääkkeitä kehitetään tulevaisuudessa - Raman-spektroskopian käyttö lääkkeen kehityksessä. AUDIO. 

Esitelmässä luodaan katsaus Ramanspektroskopian käyttöön lääkkeenkehityksessä, erityisesti lääkeaineen kiinteän tilan tutkimisessa sekä Raman-mikroskopian käyttöön biologisten näytteiden kuvantamisessa. Samalla tarkastellaan kuinka menetelmät ovat kehittyneet ja pohditaan menetelmien tulevaisuutta lääkkeenkehityksessä. Ramansironta juontaa juurensa 1920- luvun Intiaan, jossa herran Raman havaitsi, että merestä sironneessa valossa on myös epäelastisesti sironnut osa. Ramanille myönnettiin 1930-luvulla Nobelin palkinto hänen havainnoistaan. Ramansironnassa monokromaattista valoa ohjataan näytteeseen ja ehkä noin yksi kymmenestä miljoonasta fotonista siroaa epäelastisesti siten, että siroavan fotonin energia muuttuu suhteessa näytteeseen tulevaan fotoniin. Energiaeron suuruus määräytyy molekyylin värähtelyjen (energiatilojen) mukaan ja näin ollen Ramansironta on sirottavalle aineelle ominaista. Laserin kehityksen jälkeen Ramanspektrosopiasta on tullut suosittu menetelmä, jota voidaan käyttää myös lääkekehityksessä monella tapaa. Yksi tärkeä Ramanspektroskopian sovellusalue lääkekehityksessä on lääkeaineen kiinteän tilan tutkiminen. Ramansirontaan perustuva mikroskopia on erityisesti 2000- luvulla kehittynyt huimasti ja esimerkiksi analyysinopeutta on kasvatettu ns. koherenteilla Raman-menetelmillä. Koherentti Raman-mikroskopia soveltuu erityisen hyvin biologisten näytteiden kuvantamiseen ja sillä voidaan ilman ulkoisia merkkiaineita käyttäen kuvata esimerkiksi kuinka lääkeaine kulkeutuu solujen sisälle tai analysoida erilaisia tautikudoksia.

27.11.2018 Teemailta: Mistä innovaatiot syntyvät? AUDIO 

• Esa Soini: Mitä ovat innovaatiot ja niitä luova prosessi? PRESENTAATIO. Modernissa maailmassa elämme innovaatioiden keskellä ja uusia syntyy koko ajan. Onko innovaatioiden tekeminen ominaista vain ihmiselle? Ihmiskunta on tehnyt innovaatioita kymmenien tuhansien vuosien ajan ja ne ovat tehneet ihmisestä planeettamme valtiaan. Innovoinnin tahti on koko ajan kiihtynyt ja innovaatiot ovat monasti mullistaneet maailmaamme.  Niiden soveltamiseen voi kuitenkin sisältyä suuria riskejä ja monet innovaatiot ovat olleet vahingollisia, jopa tuhoisia. Ovatko innovaatiot tulevaisuudessa pelastamassa vai tuhoamassa ihmiskuntaa ja sen elinympäristöä?
• Risto Nieminen: Perustutkimus ja innovaatiot; kvanttifysiikan toinen kevät. PRESENTAATIO. Sadan vuoden aikana kvanttifysiikka on ratkaisevasti muuttanut maailmankuvaamme ja luonut perustan aineen fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien ja prosessien ymmärtämiselle: nanoteknologia monine sovelluksineen rakentuu materiaalien hallintaan elektronien, atomien ja molekyylien tasolla. Kvanttifysiikan kuvaamilla tiloilla on myös toiset kasvot, jotka liittyvät niiden lomittumiseen, superpositioihin ja dekoherenssiin. Nämä "hauraat" ilmiöt eivät näy materiaalitutkimuksen arjessa, mutta ne voidaan saada suojelluksi ja hyödynnettäviksi erityisissä tilanteissa. Kvanttiteknologia on nopeasti kasvava perustutkimuksen alue, joka mahdollistaa monia innovaatioita mm. informaation käsittelyssä, tiedonsiirrossa ja salauksessa sekä ultraherkissä mittauksissa.
• Tuomo Suntola: Kommenttipuheenvuoro.

11.12.2018 Tapio Kulmala: Aaltorakenteisten hiukkasten maailma vs. diskreettien pistemäisten hiukkasten maailma. PRESENTAATIO. 

Elektroni on keskeinen toimija sähkömagnetiikassa ja fysiikassa yleisestikin. Modernin fysiikan viitekehyksessä elektroni on olio, jota ympäröi ”tyhjiöksi” kutsuttu tila. Elektronille ei ole määritelty erityistä vuorovaikutusmekanismia. Tuo vuorovaikutusmekanismin puuttuminen on korvattu kuvaamalla vuorovaikutusten havaittavia tuloksia matemaattisten (osin kokemusperäisten) lausekkeiden avulla ja turvautumalla ”kentän” käsitteeseen. Elektronilta puuttuvan vuorovaikutusmekanismin löytämiseksi vuoden 1985 paikkeilla amerikkalainen jo eläkkeelä oleva fysiikan professori Milo Wolff ja australialainen tutkija Chris Hawkings alkoivat toisistaan alunperin tietämättä kehittämään konseptia, josta he käyttivät jatkossa nimitystä ”Wave Structure of Matter (WSM)”. WSM-konseptissa elektroni syntyy avaruudessa etenevien pitkittäisten (skalaaristen) ”kvanttiaaltojen” resonanssina siten että ko. hiukkaseen saapuva in-aalto ja sieltä poistuva out-aalto muodostavat seisovien aaltojen rakenteen. Esityksessä tutustutaan kyseiseen aaltorakenteiseen elektroniin ja demonstroidaan , miten tuo aaltorakenne synnyttää alkeishiukkasille vuorovaikutusmekanismin, joka puolestaan mahdollistaa hiukkasten väliset sähkömagneettiset ilmiöt sekä gravitaatio- ja inertiavoimat. Myös elekronin spin ja varaus saavat selityksen.

Vuosi 2017

24.1.2017 Prof. Timo Honkela, ”Tietokone lukemassa yli 100 miljoonaa eri kirjaa: Kielitieteen ja filosofian näkökulmia.”

Vuonna 2010 arvioitiin maailmassa julkaistun yli 129 miljoonaa eri kirjaa. Kirjoja ja muita painotuotteita digitoidaan eli saatetaan koneluettavaan muotoon suurin ponnistuksin eri puolilla maailmaa. Niinpä esimerkiksi Google Books -hankken ansiosta voi tarkastella, kuinka Jean Sibeliusta, Urho Kekkosta ja Georg Henrik von Wrightiä koskevien mainintojen määrä kehittyy vuosittain 1900-luvun aikana. Minkälaisia mahdollisuuksia tällaisten valtavien aineistojen saatavuudesta seuraa esimerkiksi kielitieteen tutkimuksen näkökulmasta? Mitä filosofisia kysymyksiä liittyy pyrkimyksiin edistää kielen rakenteita koskevaa tai merkittysopillista ymmärrystä aineistojen analyysin avulla? … Mikä on koneoppimisen suhde induktiiviseen ja abduktiiviseen päättelyyn? Mikä on emergenttien esitysmuotojen episteeminen status?

7.2.2017 Pertti Kärkkäinen; Voisiko kvanttifysiikan tulkintojen kirjoa kaventaa?

 Noin 100 vuoden ajan kvanttimekaniikan yhtälöiden ratkaisut ovat tuottaneet erinomaisen tarkkoja ennusteita. Joka päivä käytämme laitteita, jotka joltain osin nojaavat kvantti-ilmiöihin, joita hallitaan noiden yhtälöiden parametrien valinnoilla. Silti fyysikot ovat edelleen kovin erimielisiä kvanttifysiikan syvällisestä tulkitsemisesta.  Niin kutsuttu Kööpenhaminan tulkinta on joskus redusoitu muotoon: ”Turpa kiinni tulkinnoista, tyytykäämme laskemaan.” Myös esitelmöitsijän aloittaessa kvanttifysiikan opintonsa tällainen näkemys ilmaistiin hieman hienovaraisemmin sanoin, mutta silti tokaisu kiteytti kurssin lähtökohdan. Wikipedia ryhmittelee kvanttifysiikan tulkintoja 16 kategoriaan. Kriteereistä riippuen olisi ollut mahdollista päätyä suurempaan tai pienempäänkin lukuun. Oleellista esityksen kannalta on tulkintojen kirjon laajuus. Se kertoo valintakriteerien valinnan vaikeudesta ja tieteenfilosofian työkalujen rajoituksista. Kaikki tulkinnat nojautuvat viime kädessä laatijoidensa metafyysisiin olettamuksiin. On kovin epätodennäköistä, että nykyisen fysiikan keinolla niistä voitaisiin saavuttaa yhteisymmärrys. Maailman parhaimmat fyysikot ovat päätyneet katkeriinkin riitoihin niitä pohtiessaan. Esitelmässä kuvataan aluksi kvanttifysiikan niitä piirteitä, jotka ovat haastaneet objektivistisen, positivistisen ja reduktionistisen tieteen käsityksen. Vanhentuneeksi osoittautunutta tieteen käsitystä on hyvin vaikea korvata toisella ilman tiedeyhteisön laajaa myötävaikutusta. Viime vuosisadan lopulla aloitettiin Institute of Noetic Sciences tutkimuskeskuksessa laaja työpajojen ja tutkimusten kokonaisuus, jota kutsuttiin aluksi kausaliteetti-hankkeeksi. Se päätyi tieteen filosofian perusteiden pohdintoihin. Siinä huomioitiin kolme maailmanselitystä: materialistinen ja idealistinen monismin lisäksi myös dualismi. Tuon työn aikana käsiteltiin kvanttifysiikan tulkinnan lisäksi myös monien muiden tieteen alojen ratkaisemattomia haasteita. Esitelmässä käsitellään tuolloin syntynyttä ehdotusta uudenlaiseksi epistemologiaksi. Sen laaja välitön hyväksyminen katsottiin olevan toive ajattelua. Niinpä se tarjottiin ennen muuta kannustukseksi käynnistää keskustelu uuden epistemologian tarpeellisuudesta. Esitelmän aiheen kannalta se on erityisen kiinnostava, koska se liittää kvanttifysiikan tulkintahaasteen laajempiin kysymyksiin, jopa hengellisiin.

21.2.2017 Tiina Sarja: Kuka oikein tietää – kun mielipide haastoi tieteen. 

Tiede on pudonnut norsunluutornistaan rytinällä alas. Ennen niin arvovaltaiset dosentit ja tutkijat on mediassa haastettu kokemuksilla ja näkemyksillä. Kuka tahansa saa sanoa etenkin ravitsemustieteestä mitä tahansa - ja häntä kuunnellaan, jos hän vain esittää asiansa karismaattisesti. Kun media tarjoilee ristiriitaisia näkemyksiä, tavallisen ihmisen valtaa hämmennys. Kuka oikein tietää? Mitä saa syödä? Onko tiede rahoittajien sanelemaa? Puheenvuorossani pohdin, mitä eroa on tieteellisellä tiedolla ja mielipiteellä, ja mitkä ovat tieteellisen tiedon vahvuudet ja heikkoudet. Otan ajankohtaisia esimerkkejä niin ilmastonmuutoksesta kuin rasvasodasta. Valotan myös, miksi media usein asettaa taviksen ja tietelijän tasa-arvoisiksi.
Tiina Sarja on kirjan "Kuka oikein tietää - Kun mielipide haastoi tieteen" kirjoittaja. Hän työskentelee tekniikan alalla ja on koulutukseltaan tekniikan tohtori ja tiedeviestinnän maisteri.

7.3.2017 Matias Slavov, väitöskirjaesittely: Aika empiirisenä käsitteenä. 

Tässä esitelmässä käyn tiiviisti läpi ajan filosofian ja fysiikan historiaa. Vastaan seuraavaan kysymykseen: Miten ajasta tuli filosofian ja fysiikan historian myötä empiirinen käsite? Esitelmäni rakenne on seuraava. Ensiksi esittelen kaksi vaikutusvaltaista ei-empiiristä käsitystä ajasta: Newtonin absolutistisen sekä Kantin transsendentalistisen argumentin. Toiseksi analysoin Humen ja Machin empiristiset argumentit ajan käsitteestä. Kolmanneksi osoitan, kuinka Einstein sovelsi käsite-empirismiä argumentissaan samanaikaisuuden suhteellisuudesta. Neljänneksi pohdin, mitä ongelmia jyrkkä käsite-empirismi sisältää suhteessa suppeaan suhteellisuusteoriaan (SST). Lopuksi syvennyn ajan empiirisyyden luonteeseen. Väitän, että Einsteinin argumentti samanaikaisuuden suhteellisuudesta, ja täten SST, osoittaa että aikajärjestys inertiaalikoordinaatistossa on havaittavissa, mitattavissa ja kokeellisesti koeteltavissa. Tässä mielessä empiristinen argumentti on hyväksyttävä ja se saattaa newtonilaiset ja kantilaiset näkemykset epäilyksen alaisiksi. Toisaalta humelainen käsite-empirismi on jännitteisessä suhteessa SST:aan. Tällainen empirismi ei kykene tekemään eroa tapahtuman havaitsemisen ja sen tapahtumisen välille. Ilman realistista ontologiaa on mahdotonta selittää, miksi havaittu aikajärjestys voi olla eri kuin tapahtumien todellinen aikajärjestys ― todellinen suhteessa valittuun inertiaalikoordinaatistoon. 
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6731-4

7.3.2017  Matti Jalasvuori: Virukset. Olisiko meitä ilman niitä? 

Todellisuutemme muodostuu valtavasta määrästä vuorovaikutuksia, ja monista niistä toimii viruksen kaltaisia loisia. Ensimmäiset biologiset virukset syntyivät miljardeja vuosia sitten osana elämänsyntyprosessia, ehkäpä jo ennen solujen kehittymistä. Olisiko meitä edes olemassa ilman viruksia? Tai voisiko viruksen kautta ymmärtää jopa maailmankaikkeuksien evoluutiota? Helsingin sanomissa 27.11.2015 julkaistun arvostelun Matti Jalasvuoren kirjasta "Virus. Elämän synnyttäjä, kuoleman kylväjä, ajatusten tartuttaja" löydät linkistä http://www.hs.fi/tiede/a1448519941929.

21.3.2017 Mikko Möttönen, ”Topologiset rakenteet fysiikassa: vuoden 2016 Nobel-palkinnosta kvanttisolmuihin ja -monopoleihin". 

Tässä esitelmässä käyn läpi yleisellä tasolla vuoden 2016 fysiikan Nobel-palkintoihin johtaneiden tutkimusten tuloksia ja liitän ne muutaman viime vuoden aikana Amerikkalais-suomalaisessa yhteistyössä kokeellisesti löydettyihin kvanttimekaanisiin monopoleihin ja -solmuihin. Mikäli aikaa jää, keskustelen myös vuonna 2014 kokeellisesti havaitusta Diracin monopolista niin kutsutussa synteettisessä magneettikentässä. Nämä kokeet realisoivat ensimmäistä kertaa Paul Diracin yli 80 vuotta vanhan teorian, jossa hän tutki kuinka varattu skalaarihiukkanen vuorovaikuttaa staattisen magneettisen monopolin kanssa. Kokeet siis myös antavat läheisen analogian toistaiseksi saavuttamattomissa olevalle luonnolliselle magneettiselle monopolille. Myös kvanttimonopoli on analoginen magneettisen monopolin kanssa, koska suurissa yhtenäiskenttäteorioissa magneettisen monopolin ratkaisulla on topologisesti samantyyppinen rakenne.

4.4.2017 Anssi Hyytiäinen, "Epistemologia"

Epistemologia eli "tieto-oppi"pyrkii selvittämään mitä voimme tietää, millainen tieto on oikeaa tietoa ja onko tieto ylipäätään mahdollista. Jokainen maailmankuva määrittelee itse terminologian / konseptit joilla maailmaa kuvaa, jolloin nämä konseptit itsessään määrittelevät vahvasti sen millaisena maailma nähdään. Tällä tavalla jokainen maailmankuva luo oman teoreettisen ontologiansa, joka on kuitenkin vahvasti kielellisten valintojensa värittämä, ja aina muokattavissa erilaiseen terminologiaan kuten mikä tahansa ihmisten määrittelemä kieli. Tästä syystä ontologisiin kysymyksiin ei voida koskaan saada tyhjentäviä vastauksia.Mutta riippumatta kielellisistä valinnoista, jokaista loogisesti pätevää maailmankuvaa rajoittaa tietyt epistemologiset vaatimukset, kuten johdonmukaisuus itsensä kanssa. Tällaisten vaatimusten loogisia seurauksia voidaan tutkia matematiikan avulla. Richard Staffordin matemaattinen analyysi kirjassa "The Foundations of Physical Reality" (ISBN 978-1938819094 & http://foundationsofphysics.blogspot.com) implikoi vahvoja yhteyksiä pelkkien epistemologisten vaatimusten sekä modernin fysiikan teorioiden välillä. Esitän nopean läpileikkauksen analyysin loogisista askelista, johtopäätöksistä, sekä näiden filosofisista implikaatioista. En pureudu syvällisesti matemaattisiin todisteisiin, joten matematiikan ymmärrys ei ole esityksen seuraamiseen vaadittua. 

18.4.2017 Mirja Salkinoja-Salonen, Mistä sisäilmaongelmissa on kysymys?

Luonnonlaeista. Siitä, onko hallinnolla toimivalta muuttaa luonnonlakeja? Siitä, miksi mikrobit eivät noudata kosteusmääräyksiä. Siitä, tarvitseeko ihminen terveenä pysyäkseen eläviä vai tapettuja mikrobeja? Siitä, onko  Suomessa väärä ilmasto.Esittäjä: Mirja Salkinoja-Salonen, professori (Helsingin Yliopisto), PhD (Free University Amsterdam), Tekn.tri  H.C. (Rakennusfysiikka, Aalto Yliopisto). Luennoitsija on luvannut toimittaa esitelmänsä PowerPoint-version sivullamme julkaistavaksi.

2.5.2017  Ismo Koponen: Käsitteenmuodostus fysiikassa. 

Kysymys fysiikan käsitteenmuodostuksesta ulottuu kahteen kiinnostavaan suuntaan. Toinen on havaittavan todellisuuden luonne, se kohde jota käsiteet kuvaavat, ja toinen todellisuuden havaitsijan mieli ja sen rakenne. Molemmat vaikuttavat siihen millaisena voimme todellisuuden ja sen lainalaisuudet hahmottaa.  Tässä esityksessä tarkastelen näistä kahdesta suunnasta ensi sijaisesti jälkimmäistä, sillä sen mahdollisuuksien, rajojen ja rajoitusten tunnistaminen avautuu todellisuutta hahmottava mielelle helpommin ja luotettavammin kuin ensimmäisen.  Tämä ymmärrys toivottavasti auttaa myös ymmärtämään jotain siitä, missä määrin käsitteellinen tietomme voi tavoittaa todellisuuden luonteen. Fysiikan tiedon sanotaan usein olevan empiiristä ja kokeellisen tutkimuksen tulosta.  Tämä empiirisesti saavutettu tieto esitetään pitkälle käsitteellistetyssä muodossa. Fysiikan empiirisyys myös itsessään on luonteeltaan pitkälle käsitteellistettyä siten, että kokeiden suunnittelu, niiden tulosten esittäminen ja tulosten tulkinta tapahtuvat olemassa olevan käsiterakenteen puitteissa. On vaikeaa kuvitella käsitejärjestelmästä irrallaan olevia havaintoja tai kokeellisia tuloksia. Joskus tähän teorian ja kokeen läheiseen yhteyteen viitataankin toteamukselle ”koe on teorian jatkamista toisin menetelmin”. Toinen empirismin rinnalla vallinnut näkemys käsitteenmuodostuksesta nojautuu (väljästi ymmärrettynä) rationalismin mukaiseen ajatukseen, että on olemassa perimmäisiä ja valmiiksi olemassa olevia käsitekategorioita, ns. apriorisia käsitekategorioita, jolloin mieli voi niiden varassa, nojautumatta empiirisesti kumuloituvaan tietoon ja kokemukseen, tavoittaa tietoa maailmasta. Nämä kategoriat eivät ole kokemuksen kautta omaksuttuja vaan sisäsyntyisiä. Ne kuitenkin ohjaavat ja rajoittavat kokemusperäisen tiedon muodostumista ja omaksumista. Uudempi kognitiivinen psykologia on varsin vahvasti sitoutunut näkemykseen, että käsitteenmuodostuksessa sisäsyntyiset käsitekategoriat ovat merkittävässä asemassa ja myös rajoittavat sitä, miten mieli hahmottaa todellisuutta. Empiristisen ja rationalistisen näkemyksen mukaiset käsitykset käsitteenmuodostuksesta poikkeavat toisistaan monissa suhteissa, erityisesti käsityksessään käsitteiden alkuperästä ja merkityksen rakentumisesta. Näkemykset eivät kuitenkaan ole toisiaan täysin poissulkevia, ja niillä on useita yhteneviä piirteitä. Näkemys käsitteistä ja niiden muodostamisesta liittyy luonnollisestikin näkemyksiin käsitejärjestelmien rakenteesta: miten käsitteet niveltyvät toisiinsa, mitä ovat mallit ja mikä on niiden suhde käsitteisiin, mitä ovat teoriat ja miten ne suhtautuvat malleihin. Ja lopuksi on myös kohdattava kysymys, miten käsitteet, mallit ja teoriat suhteutuvat todellisuuteen ja sen piirteistä tehtäviin havaintoihin.

18.5.2017 Teemailta: Millaisen kuvan todellisuudesta kvanttimekaniikan tulkinnat antavat? VIDEO

Kevätkautemme huipentuu kvanttimekaniikan tulkintoihin. Jokainen esiintyjistä esittelee yhden tulkinnan, tämän tulkinnan postulaatit (ontologian, olemassaolositoumukset) sekä miten tämä tulkinta selittää kuuluisan kaksoisrakokokeen (double-slit experiment), fotonilla ja elektronilla. Esitysten jälkeen seuraa paneelikeskustelu tulkinnoista.

• Paavo Pylkkänen, Kvanttiteorian ontologinen tulkinta. Kvanttiteorian tulkintakeskustelun eri käänteissä on väitetty, että elektroni voi olla monissa eri paikoissa samanaikaisesti; että kissa voi olla samanaikaisesti elävä ja kuollut; että maailma makroskooppisella tasolla haarautuu alituisesti moniin kopioihin (”moniin maailmoihin”); ja että näiden ongelmien ratkaisu vaatii, että havaitsijan tietoisuudella on aktiivinen rooli.  On kuitenkin olemassa raittiimpi realistinen versio kvanttiteoriasta (de Broglie 1927), jonka keksi riippumatta ja paremmassa muodossa uudelleen 1952 David Bohm (Bohm ja Hiley 1987, 1993).   Tämä teoria olettaa, että esim. elektroni on hiukkanen JA aalto. Kaksoisrakokokeessa hiukkanen menee jommankumman raon läpi. Siihen liittyvä aalto menee molemmista raoista, interferoi itsensä kanssa ja ohjaa hiukkasta siten, että muodostuu vähitellen interferenssikuvio, kun monta elektronia kulkee rakosysteemin läpi. Myös Bohmin teoriassa on kuitenkin eksoottisia piirteitä: hiukkasten välillä voi olla epälokaalista vuorovaikutusta, mikä luo jännitettä suhteellisuusteorian kanssa (vaikkei koetulosten tasolla olekaan ristiriitaa).  Lisäksi monen kappaleen järjestelmän aaltofunktio asuu moniulotteisessa konfiguraatioavaruudessa, jonka takia teorian postuloimaa kenttää ei voida tulkita tavalliseksi fysikaaliseksi kentäksi 3-ulotteisessa avaruudessa.  Näiden ongelmien lievittämiseksi Bohm ja Hiley tekivät radikaalin ehdotuksen, että aaltofunktio ei kuvaa tavanomaista fysikaalista kenttää vaan pikemminkin ”informaatiokenttää”, joka informoi hiukkasen energiaa. Tulkintakeskustelu on polkenut paikallaan siinä mielessä, että koetulokset eivät juurikaan ole tarjonneet ratkaisua eri tulkintojen välillä. Viime vuosina on kuitenkin tapahtunut kehitystä, joka saattaa muuttaa tilannetta. Vuonna 2011 arvovaltaisen brittiläisen Institute of Physics –järjestön lehden Physics Worldin ”vuoden läpimurto” –huomionosoitus myönnettiin Aephraim Steinbergille ja tämän ryhmälle Toronton yliopistossa. Käyttämällä kehittyvää tekniikkaa, jota kutsutaan ”heikoksi mittaukseksi”, ryhmä pystyi määrittämään Youngin kaksoisrakokokeessa yksittäisten fotonien keskimääräisiä liikeratoja, jotka vastasivat de Broglie–Bohmin tulkinnan liikeratoja.  Ei kuitenkaan ole selvää, miten ryhmän väitteisiin pitäisi suhtautua. Johnston, H. (2011) ”Physics world reveals its top 10 breakthroughs for 2011”.  IOP Physics world, Dec 16, 2011. http://physicsworld.com/cws/article/news/2011/dec/16/physics-world-reveals-its-top-10-breakthroughs-for-2011
• Claus Montonen, Konsistentit historiat - järkevä kööpenhaminalaistulkinta. Markkinoilla olevista tulkinnoista R.B. Griffithsin konsistentit historiat tarjoavat monia etuja: realismi, ei kvanttiteorian muutoksia, yhteensopivuus sekä erikoisen että yleisen suhteellisuusteorian kanssa, ei paradokseja.
• Tuomo Suntola, Kvantin olemus ja massan aaltoluonne. Ontologiset olettamukset: Dynamic Universe viitekehyksessä avaruus kuvataan neljännen ulottuvuuden kautta pallosymmetrisesti suljettuna energiasysteeminä, jossa liikkeen ja gravitaation energiat ovat tasapainossa (nollaenergiaperiaate). Tästä seuraa mm. että jokaiseen nopeuteen ja liikemäärään 3D-avaruudessa liittyy ortogonaalikomponenttina avaruuden laajenemiseen liittyvä nopeus ja liikemäärä neljännessä ulottuvuudessa. DU-viitekehyksessä pätee absoluuttinen aika, suhteellisuus kuvautuu paikallisesti käytettävissä olevan energian kautta (esim. liikkeessä oleva kello käy hitaammin, koska osa sen energiasta on sidottu liikkeeseen avaruudessa). DU ei tarvitse mm. suhteellisuusperiaatetta, ekvivalenssiperiaatetta, valon nopeuden postuloitua vakioisuutta, Lorentz-muunnosta, Planckin kvanttiolettamusta – nollaenergiaperiaate pallosymmetrisesti suljetussa avaruudessa sekä Maxwellin yhtälöt sähkömagnetismiin riittävät. Massa kuvautuu aaltoluonteisena energian ilmentämisen substanssina (sekä massaobjekteille että sähkömagneettiselle energialle). Liikemäärä massa-aaltona: Massaobjektia (kuten esim. elektronia) voidaan tarkastella 3D resonaattorina, jonka sisäinen aallonpituus on Compton-aallonpituus. Kun tällainen massa-aaltoresonaattori liikkuu nopeudella v, havaitaan resonaattorin etu- ja taka-aalloissa Doppler-ilmiö, joiden erotuksena syntyy nettoaalto, jonka kuljettama liikemäärä on tarkalleen massaobjektin liikemäärää. Nettoaaltoa voidaan kuvata massaobjektin rinnalla etenevänä aaltorintamana. Kaksoisrakokoe: Kaksoisrakokokeessa on yhdentekevää, kummasta raosta itse massaobjekti menee; liikemäärää kuljettava aaltorintama menee kummastakin raosta, ja synnyttää varjostimella havaittavan interferenssikuvion. Interferenssikuvion syntymekanismiin voidaan soveltaa antenniteoriaa. Valokvantti (fotoni) on yhdestä alkeisvarauksen transitiosta syntyvä sähkömagneettinen aalto (laserista fokusoitu), joka kaksoisrakokokeessa synnyttää interferenssikuvion.

19.9.2017 Teemailta: Mieli ja mielen filosofia

• Viljo Martikainen: Tarvitaanko mielen ontologiaa?
• Tarja Kallio-Tamminen: Neurotiede ja mielenfilosofia
• Antero Langinauer: Mielen aivoituksia. Luonnonfilosofinen tarkastelu neurofilosofian keskeisestä hypoteesista "mielen toiminta on aivotoimintaa" yhtäältä luonnontieteellisten tutkimustulosten ja toisaalta matemaattis-loogisen päättelyn pohjalta.

3.10.2017 Kalevi Kalliomäki: Millisekunnista nanosekuntiin 40 vuodessa Suomen ajassa. VIDEO. 

Suomessa on parinsadan vuoden aikana siirrytty aurinkokelloista tähtitieteelliseen Helsingin paikallisaikaan, aikavyöhykkeisiin ja lopulta ajan jakeluun radioteitse joka kotiin. Tällä tiellä oli päästy jo 0,1 s epävarmuuteen. Sitten v. 1971 aloittamani kehitystyön jälkeen YLE:n aikamerkki (peep) pantiin uusiksi, ajan epävarmuus hetimmiten 1 ms tasolle. Sitten kansainvälisten vertailujen ja Loran-C verkon avulla päästiin jo 10 us tasolle. GPS aika 1990 luvulla toi mahdolliseksi 100 ns tason peruslaitteilla. Monikavaisten ja huolellisesti viritettyjen GPS laitteiden avulla pääsimme jo 1 ns tasoon UTC-aikaan verrattuna. Laboratorioiden välinen vertailu sujuu jo 100 ps tasolla PPmenetelmällä. Ongelmat muuttuvat paikallisiksi, koska signaalit etenevät vain valon nopeudella.

17.10.2017 Leibniz-ilta

• Markku Roinila. Esittelen Leibnizin vuoden 1686 artikkelin "Lyhyt Todistus Descartesin ja muiden huomattavasta virheestä koskien luonnonlakia, jonka mukaan Jumala säilyttää saman liikemäärän" keskeisiä väitteitä ja kerron miten ne johtivat tieteen historiassa merkittävän vis viva-kiistan syntyyn 1700-luvulla. PRESENTAATIO. 
  
  
• Tuomo Suntola. Alustuksessani keskityn Leibnizin merkitykseen luonnon perusprinsiippien ja fysiikan käsitteiden hahmottamisessa. PRESENTAATIO.

31.10.2017 Helsingin nuoret ajattelijat ry esittäytyy

• Ilmari Hirvonen: Kuinka tieteellistä kryoniikka on? Voiko syväjäädyt ihmiset elvyttää uudelleen henkiin vai lupaileeko kryoniikka liikoja? Missä määrin kryoniikkapalveluja tarjoavien väitteet perustuvat tieteelliseen tutkimukseen ja kuinka paljon mukana aineksia tieteiskirjallisuudesta. Ilmari Hirvonen käsittelee aihetta pseudotieteen filosofian näkökulmasta.
  
  
• Rami Koskinen: Synteettinen biologia ja vaihtoehtoinen elämä. Miten elämää voi muokata? Millaisia mahdollisia elämänmuotoja voisi olla, mutta ei ole ollut? Ovatko meidän tuntemamme elämän rajat mahdollista ylittää? Rami Koskinen käsittelee näitä kysymyksiä filosofian keinoin erityistieteen näkökulmasta. Alustajat ovat tohtorikoulutettavia Helsingin yliopistossa.

14.11.2017 Prof. Merja Penttilä: Synteettinen biologia. 

Synteettinen biologia on uusi, nopeasti kehittyvä tieteenala. Synteettinen biologia perustuu luonnossa sellaisenaan esiintymättömien organismien ja biologisten systeemien rakentamiseen. Nämä voidaan suunnitella tietokoneella ja valmistaa automaatiota ja robotiikkaa hyödyntäen. Synteettisen biologian mahdollistaa huomattamasti halventunut DNAn (geenien) valmistaminen kemiallisesti sekä uudet genomien editointimenetemät, kuten CRISPR, joilla tämä synteettinen DNA voidaan viedä soluihin nopeasti ja tarkasti. Synteettinen biologia tulee mullistamaan biolosen tutkimuksen, mutta sillä on myös laajat vaikutukset lääketieteessä, ruuantuotannossa ja bioekonomiassa. Biologian monimuotoisuutta voidaan hyödyntää esim. uusissa teollisissa ratkaisuissa, joissa pyritään korvaamaan öljy uusiutuvilla raaka-aineilla tai tuottamaan uudentyyppisiä materiaaleja. Synteettisen biologian avaamat mahdollisuudet herättävät myös filosofisia ja eettisiä pohdintoja. Synteettinen biologia kestävän biotalouden mahdollistajana - Tiekartta Suomelle http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2017/syntheticbiologyroadmap.pdfhttp://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2017/syntheticbiologyroadmap_eng.pdf.

28.11.2017 FT Dariusz Leszczynski: Health issues related to electromagnetic radiation. VIDEO. 

In 2011, I was one of the 30 experts, invited by the International Agency for Research on Cancer (IARC), who classified radiation emitted by the wireless communication devices and networks as a possible human carcinogen. Since then, several new studies have been published and the current scientific evidence suggests that the radiation emitted by the wireless communication devices and networks could be re-classified as a probable human carcinogen. The available evidence of health risk suggests that the current safety limits are insufficient to protect users’ health. The problem of possible/probable health risk will be further amplified by the oncoming introduction of the 5th Generation (5G) of the wireless communication devices and networks that will facilitate the development of the Internet of Things (IoT). Radiation emitted by the 5G technology, the millimeter-waves, is different from the radiation emitted by the currently used 3G and 4G technology in the manner how millimeter- waves penetrate and interact with the human body. We have no reliable scientific knowledge what, if any, biological and health effects the millimeter-wave radiation will cause. Appropriate research has not be performed yet. In this situation of the continuing scientific uncertainty, it is prudent to call for the implementation of the Precautionary Principle and to call for a temporary moratorium on introduction of 5G and IoT, until the appropriate health risk evaluation human volunteer and animal toxicology studies are executed.

12.12.2017. Teemailta: Ilmastomallit ja ilmastonmuutos. 

• FT Kimmo Ruosteenoja, Ilmatieteen laitos: Miten ilmasto muuttuu tulevaisuudessa ja voidaanko muutosta hillitä? Esityksessä tarkastellaan aluksi kasvihuoneilmiön perusideaa ja ihmiskunnan tuottamien päästöjen aiheuttamaa kasvihuoneilmiön voimistumista.  Sen jälkeen esitellään lyhyesti ilmastomallien toimintaperiaatetta sekä laajemmin malleihin perustuvia tulevaisuuden ilmaston ennusteita. Esityksen lopulla tulee vielä ajatelmia ilmastonmuutoksen seurausvaikutuksista ja muutoksen torjunnasta.
• TkT Tuomo Suntola: Happamoittavien päästöjen vaikutus ilmakehän hiilidioksiditasapainoon. VIDEO. Termodynaaminen analyysi osoittaa, että valtameret-ilmakehä -systeemiä suljettuna systeeminä tarkasteltuna, vuotuiset rikki- ja typpioksidien päästöt valtamerten 10 metrin pintaveteen sekoitettuna rajoittavat ilmakehään syötetyn hiilidioksidin liukenemista siten, että hiilidioksidin tasapainotilaa vastaava osapaine ilmakehässä nousee havaittua 0,4 prosentin vuotuista kasvua vastaavalle tasolle. Konferenssiesitys (poster) 2006 (Suntola, T., Turunen, H., Kobylin, P., Salminen, J., Liukkonen, S., Do the SOx and NOx emissions contribute to the increase of the CO2 level through acidification of soil and waters?, Living with Climate Variability and Change, WMO2006, 17-21.7.2006, Espoo, Finland).

Vuosi 2016

26.1.2016 Anne Pöyhönen: Kalenterin historiaa suomalaisissa riimusauvoista ja Kuun merkitys kalenterina. 

Vanha viikkolaskukalenteri - miten vuodenkierto merkittiin puisissa kalenterisauvoissa ennen paperialmanakan yleistymistä. Kuvia 1600-1700-lukujen riimusauvoista eli ikikalentereista, ja miten niistä luettiin vuoden kierto: viikonpäiväriimut, juhlapyhien symbolit ja kuunkierrot Metonin syklillä vuodesta ja vuosisadasta toiseen. Kuun käyttö kalenterina Suomessa. "Kirjakuun" erkaantuminen "taivallisesta" kuusta. Kuun eri vaiheiden vanhat murresanat, ja entisajan töiden ajoittaminen kuunkierron mukaan.  Kuukausien nimien alkuperä kuunkierron nimissä. Mitä tarkoittivat "Yläkuulla ylös, alakuulla alas." ja monet muut Kuu-sananlaskut. Miksi jotain odotettiin "kuin kuuta nousevaa"?

9.2.2016 Prof. Heikki Koivo: Automaatio - menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. VIDEO. 

Ensimmäisenä automaatioon liittyvänä laitteena pidetään Aleksandrialaisen Ktesibioksen keksimää vesikelloa n. 270 eKr.  Usein höyrykoneen keksimistä pidetään yhtenä ihmiskunnan merkittävimmistä keksinnöistä. Sen lopullinen läpimurto tapahtui, kun James Watt vuosien 1763-75 aikana kehitti höyrykoneen nopeuden säätäjän, governorin.       James Maxwellin julkaisu ”On Governors” 1868 oli ensimmäinen säätötekniikan teoriaa käsittelevä. Hänen työtään jatkoivat matemaatikot Routh, Hurwiz ja Liapunov 1800 luvun lopussa. Automaation kehitys 1800-luvulla oli todella nopeaa. Automaattisia säätimiä alettiin käyttää lämpötilan, paineen, nesteiden pinnankorkeuden ja pyörivien koneiden säädössä. 1900-luvun alkupuolella tulivat mukaan myös laivojen ja lentokoneiden ohjauksen automatisointi. Isä Elmer Sperry kehitti laivojen autopilotin ja poika Lawrence Sperry lentokoneiden autopilotin jo 1910 luvulla. Yksi elektroniikan tärkeimpiä keksintöjä oli Blackin takaisinkytketty vahvistin. Toisen maailmansodan alla alkoi tietokoneen aika. Teollisia prosesseja alettiin säätää tietokoneella ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa Monsanton tehtaalla 1959. Jo v. 1963 Enso-Gutzeitin kartonkikonetta otettiin tietokonesäädölle. Mikroprosessorien tulo johti 1975 hajautettuihin automaatiojärjestelmiin. Mikroprosessoreiden pieni koko oli yksi tekijä langattoman tietoliikenteen tehdessä läpimurron 1980-luvun alkuvuosina. Älypuhelimet ovat tätä päivää. Uusissa autoissa mikroprosessien lukumäärä on sadan molemmin puolin ja säätöpiirejä saman verran. Nykypäivänä automaation sanotaan olevan kaikkialla läsnä, kotona, töissä, matkalla, mutta useimmiten emme tiedosta sitä. Automaatio vain lisääntyy tulevaisuudessa. Päivittäin kuulemme uutisia kuinka itseohjautuvien autojen kehittäminen sujuu. Sähköverkkojen puolella on jo 15 vuotta puhuttu älykkäästä sähköverkosta. Noin 2010 termi fiksu kaupunki tuli tutuksi tutkijoille myös Suomessa. Siihen kuuluu älykäs liikenne, älykäs terveydenhoito, älykäs rakentaminen, turvallisuus, älykäs hallinto, jne. Näihin liittyy kiinteästi myös Internet of Things (IoT). Mikromaailmassa meillä on kamerapilleri, joka lähettää koko ajan kuvia lääkärille kulkiessaan ruoansulatusjärjestelmän läpi. Verisuonissa kulkevia pieniä robotteja ollaan myös kehittämässä.

23.2. 2016 Dos. Matti Lehtinen: Matematiikka ja luonnontieteet – yhdessä ja erikseen. 

Antiikin aikaan sitä, mitä nykyään kutsumme matematiikaksi, voitiin pitää luonnon yleisen rakenteen kuvaajana. Tällainen oli Eukleideen geometria. Antiikin ympyräliikkeisiin perustuva tähtitiede käytti varsin sofistikoitua matematiikkaa. Luonnontieteellisen maailmankuvan muotoutumisen ja  matemaattisen analyysin rinnakkainen kehitys ruokkivat 1600- ja 1700-luvuilla runsaasti toisiaan. Parin viime vuosisadan aikana matematiikka on kulkenut omaan abstraktioiden suuntaansa ja paljolti muotoillut kysymyksenasettelunsa vain omista lähtökohdistaan. Matematiikka on kuitenkin rakentanut  luonnontieteille mahtavan työkaluston, ja sen tuloksilla on usein konkreettinenkin merkitys,  vaikka sitä ei olisi tavoiteltu. Luultavasti niin luonnontieteille kuin matematiikalle on onneksi, että niiden suhde on joustava ja vapaa.

8.3. 2016 An Evening with Ernst Mach.

• Dr. Hayo Siemsen: Ernst Mach’s contribution to natural science. VIDEO Ernst Mach had an extraordinary impact on science. Not only that his Erkenntnistheorie substantially influenced a larger part of Nobel Price winners, he also brought about the "new physics", i.e quantum theory and relativity theory in his intellectual successors. He also brought about an "empirical-genetic" pedagogy, which changed (and keeps changing) culture and the understanding of science in fundamental ways. Einstein therefore asked in his obituary to Mach 1916, what exactly it was in Mach's ideas that produced this effect and if this can be somehow reproduced. How did Mach develop these ideas? It came from a long tradition of thought, which now can be traced back to the Presocratics and even to the "Old Danube Culture" some 10.000 years ago. The most direct influence on Mach though was Friedrich Eduard Beneke, who developed an empirical-genetic psychology (on which Mach founded his idea of Gestalt as a basis for Gestalt psychology). Mach "imbibed" these ideas as his "mother's milk", like Kaila used Mach's ideas and K.V. Laurikainen and K. Kurki-Suonio used these ideas respectively in order to transform Finnish science education. These ideas were too intuitive to make them explicit, unless, one could excavate their roots. What is the meaning of "Natural Philosophy"? In terms of Beneke and Mach (and then Kaila, Nevanlinna, KVL, Kurki-Suonio), the meaning is an "empirical" philosophy, i.e. one built on empiriy, using metaphysics as a necessary, but adaptable tool to make sense of the world and develop a world view, which might always stay incomplete, but as general, close to the "world" and consistent as possible. These "goals" are of course partly in competition, so the interesting question is, how empiry suggests a process in order to resolve these inconsistencies. The resulting "Natural Philosophic" view is very different from the standard "Platonistic" view. This is probably, what Kaila meant, when he described his philosophy as "natural philosophy" and suggested that the "[standard] philosophers will never understand me". 
• 19.00-20.00 Dr. Tuomo Suntola: Quantitative expression of Mach’s principle. Mach's principle calls for a physical law that relates the inertia of motion to the presence of distant stars – or the whole space. In the early 1940s, philosopher Philipp Frank attributed to Mach himself the following graphic expression of Mach's principle: When the subway jerks, it's the fixed stars that throw you down.There is no explicit expression of Mach’s principle, conceptually it is the question of the linkage of local to the whole. Mach’s principle can be seen as a manifestation of closed space and the zero-energy principle which requires that the sum of the total energy of motion and gravitation in space is zero. A quantitative expression of Mach’s principle is obtained in spherically closed space with a metric fourth dimension as the 4-radius. For the balance of motion and gravitation, spherically closed space contracts or expands in the direction of the 4-radius. Any motion in space is related to the motion of space – and any gravitational energy due to a local mass is related to the gravitational energy due to the rest of space. In such a system, the inertial work done in accelerating a mass object is the work done against the gravitation due to all other mass in space – just as suggested by Mach’s principle.

22.3.2016 Tarja Kallio-Tamminen: Minä ja mielen kehittyminen – neurofysiologisia perusteita. 

Moderni aivotutkimus on tuonut uutta valoa meditatiivisen perinteen ikiaikaisiin opetuksiin, joissa on korostettu ihmisen sisäisen kasvun ja kehittymisen mahdollisuutta. Myös kysymys aivojen ja mielen suhteesta on neurotieteen myötä saanut uutta kokeellista sisältöä. FT Tarja Kallio-Tamminen esittelee tutkimustuloksia siitä, millä tavoin mielen sisällöt ja huomion suuntaaminen vaikuttavat aivojen toimintaan ja hermoverkkojen muotoutumiseen. Miten jokainen voi omilla toimillaan aktiivisesti muokata aivotoimintaansa: vahvistaa hyvinvoinnin, rauhan ja tasapainon kokemuksia ja toisaalta vähentää stressiä ja ärtyisyyttä. Pitkäaikaisen meditaation on perinteisesti sanottu avartavan minäkokemusta. Neurotieteen tohtorit Andrew ja Alexander Fingelkurts kertovat kehittämänsä EEG-perusteisen Self-Me-I indeksin antamista alustavista tuloksista.

5.4.2016 Prof. Sami Pihlström: Kriittinen uskontokeskustelu.  AUDIO 

Uskonto- ja yleisemmin katsomuskeskustelun suurin haaste lienee siinä, että tällaisessa keskustelussa asettuu tarkasteltaviksi sekä henkilökohtaisesti että yhteisöllisesti hyvin perustavia vakaumuksia ja lähtökohtia, jotka määrittävät tapojamme reagoida ja orientoitua kaikkiin muihinkin keskusteluihin, ylipäänsä kaikkeen, mitä teemme ja ajattelemme. Siinä missä tiukasti sekulaari ajattelija pitää uskonnollisia käsityksiä todellisuudesta periaatteessa samoin kriteerein kritiikille alttiina kuin mitä tahansa – esimerkiksi tieteellisiä tai arkipäiväisiä – käsityksiä, monelle uskonnollisesti uskovalle henkilölle uskonnolliset uskomukset saattavat pikemminkin olla mittapuu tai viitekehys, jonka kautta kaikkia muita uskomuksia arvioidaan. Ne ovat tällöin ikään kuin perustavia ”varmuuksia” Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofian Varmuudesta-teoksen  hengessä: niiden muuttuminen merkitsisi koko elämänmuodon muuttumista toisenlaiseksi. Uskonnollisesti uskova voi olla yhtä varma Jumalan olemassaolosta kuin esimerkiksi siitä, että hänellä on (yhä) kaksi kättä, vaikka toisaalta myös uskonnollisiin uskomuksiin kohdistuvat epäilyt voivat olla merkkejä aidosta uskonnollisesta asenteesta. Maailmankuvan tai uskomusjärjestelmän jyrkät muutokset ovat sekä yksilöllisesti että yhteisöllisesti äärimmäisen merkityksellisiä tilanteita ja kokemuksia. Kriittisen keskustelun oikeanlaisen tilan löytäminen on vaikeaa, jos vallitsee kovin erilaisia käsityksiä keskustelun pelisäännöistä ja tavoitteista. Uskonnollisia uskomuksia ja niiden suhteita muihin maailmankuviin ja -katsomuksiin koskevat tarkastelut kytkevät uskonnonfilosofian mm. tieteenfilosofiaan ja yleisempiin tietoteoreettisiin kysymyksenasetteluihin sekä toisaalta kulttuuri- ja yhteiskuntafilosofiaan, sikäli kuin olemme kiinnostuneita uskonnollisten uskomusten roolista kulttuurissamme ja elämänmuodossamme. Uskonnonfilosofian on tartuttava näihin teemoihin tekemättä etukäteen sen enempää uskonnollisia kuin ideologisesti uskonnonvastaisiakaan sitoumuksia – ja samalla refleksiivisesti pohdittava, missä määrin tällainen maailmankatsomuksellinen neutraalius itse on mahdollista säilyttää. Uskonnonfilosofian tehtävänä ei ole minkään tietyn uskonnollisen opin tai idean puolustaminen eikä myöskään kritisoiminen. Tehtävänä on ennen kaikkea edistää näitä ideoita käsittelevän ja niitä käyttävän keskustelun kriittistä ja itsekriittistä ymmärtämistä.

19.4.2016 Prof. Jussi Rastas: Entropian käsitteestä: 

Esitelmä jakautuu kahteen osaan. 1. Kuinka tultiin entropian käsitteeseen? Siinä selvitetään alkuperäisartikkeleihin (Sadi Carnot (1824), Rudolf Clausius (1850,1854,1865) nojautuen Clausiuksen tie termodynamiikan keskeiseen käsitteeseen, jonka hän vuoden 1865 artikkelissaan lopuksi nimeää entropiaksi. Tässä tiessä oli Carnot´n palautuvan kiertoprosessin idealla tärkeä sija. 2. Entropian ja sen keskeisten ominaisuuksien esittely  käyttäen oppaana teosta: Falk–Ruppel: Energie und Entropie.

3.5.2016 Prof. Simo Knuuttila: Potentiaalisuus ja aktuaalisuus aristoteelisessa luonnonfilosofiassa. AUDIO

Kaikki muutokset luonnossa ovat aristoteelisen luonnonfilosofian mukaan potentiaalisuuksien aktualisoitumia. Yleisellä tasolla uuden asian syntymistä selitetään niin, että on olemassa passiivinen kyky ja aktiivinen kyky, ja muutos tapahtuu, kun nämä kyvyt kohtaavat. Luonnossa on suuri määrä toteutumattomia mahdollisuuksia passiivisen potentian merkityksessä. Ne ovat kuitenkin ehdollisia mahdollisuuksia, jotka eivät voi toteutua itsestään. Ne tarvitsevat toteutuakseen aktiivisen potentian aktivaattoriksi. Mutta kun aktiivinen ja passiivinen potentia ovat vuorovaikutuksessa keskenään, uusi asia syntyy välittömästi. Tähän liittyy se käsitteellinen ongelma, että mikään, mikä ei toteudu, ei varsinaisesti voi toteutua, ja mahdollisuus, josta ei puutu aktiivista eikä passiivista tekijää, toteutuu välttämättä. Aristoteles pitää muuttuvan maailman todellisuutta kuitenkin tilastollisesti indeterministisenä. Tästä syystä hän määrittelee potentiaalisuudet propensiteeteiksi ja tarkastelee mahdollisuutta, aktualisaatiota, ja kausaalisuutta diakronisesti. Tapaustyypin mahdollisuuden kriteerinä on kuitenkin sen joskus tapahtuva aktualisoituminen. Aristoteelisen teorian ongelmallinen idea oli kvalifioida nykyhetkisen yksittäisen tapahtuman välttämättömyyttä viittaamalla siihen, että jollakin toisella hetkellä asia voi olla toisin. Leibniz ja hänen edeltäjänsä esittivät, että ei-välttämättömän nykyhetkisen asian pitäisi voida tapahtua toisin juuri samassa hetkessä. Käsittelen lopuksi tätä singulaarisuuden vaihtoehtoisuuden ideaa modaaliteorioissa.

17.5.2016 Prof. Jayant Narlikar: Astronomy tradition in India.

This talk will broadly divide the past into three periods: the early Vedic period, the flourishing centuries from Aryabhata to Bhaskara and the later period of the Kerala school. While describing the early astronomical tradition the talk will dwell on the reasons why the early progress did not continue on to modern times.

20.-21.5.2016 International Workshop: Scientific Models and a Comprehensive Picture of Reality. 

The Finnish Society for Natural Philosophy, together with The Physics Foundations Society, arranged a two-day workshop on the theme Scientific models and a comprehensive picture of reality held on May 20-21, 2016 at the House of Science and Letters in Helsinki. The workshop brought together recognized philosophers, physicists and cosmologists to discuss the scientific models and the challenge of making nature understandable. The workshop called for novel aspects of unifying theories and discusses the postulates, testability and the philosophical criteria of the theories.
Link to Workshop program and presentations
Link to Speaker introductions

Videos: Tuomo Suntola. Ari Lehto. Heikki Sipilä.

6.9. 2016 Mitä todellisuuskuvasta selvisi? 

Toukokuussa pidetyn konferenssin ”Scientific Models and a Comprehensive Picture of Reality” tulosten arviointia. Kommenttipuheenvuorot: FT Eero Rauhala, FT Tarja Kallio-Tamminen, DI Heikki Mäntylä. Konferenssin esitykset on katsottavissa konferenssiohjelmaan lisätyistä linkeistä.

20.9.2016 Helena Hallenberg: Keho ja mieli perinteisessä kiinalaisessa terveysajattelussa. 

Kiinalaisessa perinteisessä terveysajattelussa ihminen nähdään osana kaikkeutta, ja kaikki koostuu samoista materiaaleista. Pohjana on taolainen filosofia. Tärkeä on ajatus energiasta tai elinvoimasta, josta käytetään termiä qi. Esitelmässä valotetaan käsityksiä eri energioiden vaikutuksesta ihmisen kehoon ja mieleen. Kiinalaisesta terveysajattelusta ei voi puhua puhumatta samalla hengityksestä ja kehon liikkeistä. Perinteiset liikuntamuodot kuten qigong ja siitä ammentaneet kamppailutaidot kuten taijiquan toistavat tiettyjä perusajatuksia koko maailmankaikkeudessa vaikuttavista periaatteista. Kehon, hengityksen ja mielen yhteistoiminnan tulisi olla harmonista, ja päämääränä on elää Daon (Taon) mukaan.Fil.tri Helena Hallenberg on aikaisemmin tutkinut islamilaista mystiikkaa, josta teki väitöskirjansa. Hän on myös opiskellut ja tehnyt tutkimustyötä Kiinassa ja suorittanut perinteisen kiinalaisen lääketieteen yliopistossa akupunktuuridiplomin. Hän antaa päätyökseen akunpunktiohoitoja, opettaa kiinalaista terveysliikuntaa qigongia ja kirjoittaa tietokirjoja. Hänen julkaisujaan ovat mm. Elämän portti. Qigong-terveysharjoitukset (Helena Hallenberg 2009) sekä vuoden 2010 Tiedekirja-palkinnon saanut Ruokakulttuuri islamin maissa (Gaudeamus 2010, yhdessä Irmeli Perhon kanssa). Parhaillaan tekeillä on tietokirja paranemisesta. http://www.huomen.net/helena.html.

4.10. 2016  Aku Kopakkala: Masennus on oudompi juttu kuin miltä se näyttääkään.

Masennus on verraten tuore pulma. Se on kärsimys, joka nykyään on valloittanut monien mielen. Masennusta hoidetaan paljon. Yleensä menetelmin, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Mitä masennus on ja mistä se tuli? Miten siitä voisi päästä eroon? Psykologi Aku Kopakkala työskenteli terveydenhuoltoyritys Mehiläisessä 10 vuotta työpsykologian ja psykoterapian palveluiden johtajana sekä sen jälkeen neljä vuotta kuntoutusjohtajana. Mehiläinen päätti irtisanoa Kopakkalan kesäkuussa 2014 sen jälkeen, kun tämä oli YLE TV1:n MOT-ohjelmassa viitannut tutkimustuloksiin, joiden mukaan SSRI-lääkkeet eivät sovellu pitkäaikaiskäyttöön ja saattavat olla syynä masennuksen kroonistumiseen.

18.10.2016 Riikka Stewen: Näkemisen ja katseen filosofiasta. 

Valon ja näkemisen metaforat ovat aina liittyneet tietämiseen, mutta onko sillä, miten näkeminen hahmotetaan, historia? Miten näkeminen on hahmotettu taiteen ja filosofian historiassa, merkitseekö se kahden samankaltaisen kohtaamista niin kuin antiikissa ajateltiin, vai onko katse kaikkein objektiivisin keino saada tietoa ulkoisesta todellisuudesta niin kuin 1600-luvulla alkaneen länsimaisen tieteellisen ajattelun piirissä uskottiin? Liittyykö katse kosketukseen vai pysytteleekö se etäällä kohteestaan? Entä vaikuttaako se, mitä katseesta ajattelemme intersubjektiivisen maailmamme muotoutumiseen?

1.11.2016 Hannu Toivonen: Laskennallinen luovuus. Voivatko koneet olla luovia? Laskennallinen luovuus on tieteenala, joka pyrkii tuottamaan luovia tietokoneita, analysoimaan koneluovuutta ja kuvailemaan sitä eri näkökulmista, sekä hyödyntämään luovia koneita erilaisissa sovelluksissa. Laskennallinen luovuus käsittelee niin tieteellisiä, filosofisia kuin taiteellisiakin kysymyksiä, ja sitä voidaan pitää tekoälyn yhtenä osa-alueena. (Voiko kone olla älykäs olematta luova? Tai luova olematta älykäs?)  Hannu Toivosen puheenvuorossa annetaan yleiskuva alueesta ja sen tutkimuskysymyksistä sekä esimerkkejä Hannun tutkimusryhmän tuloksista. Lisätietoja: http://www.cs.helsinki.fi/hannu.toivonen/. 

15.11.2016 Pentti Alanen: Kieli ja maailma. 

Tietoa ja tiedettä tuskin voisi olla olemassa ilman kieltä. Empiiristen tieteiden keskeisenä tavoitteena on saada maailmasta oikeita, totuudenmukaisia kuvia, jotka esitetään kielen tai matemaattisten kaavojen avulla. Kielen kuvateoria on Wittgensteinin Tractatuksen keskeinen teema. Hintikan mukaan kaksi näkemystä kielen luonteesta ovat käsitys kielestä kalkyylinä ja kielestä universaalisena mediumina. Suuri osa luonnontieteilijöistä, mutta myös monet filosofit pitävät kieltä kalkyylina, joka voi kuvata maailmaa objektiivisesti. Monien filosofien, esimerkkeinä Wittgenstein, Heidegger ja Gadamer, edustaman käsityksen mukaan kieli on kuitenkin riippuvuussuhteessa maailmaan sellaisella tavalla, että yleiset väittämät maailmasta eivät ole mahdollisia. Meillä ei tämän käsityksen mukaan ole käytössämme ”Arkhimedeen pistettä” tai ”Jumalan näkökulmaa”, vaan näemme maailman kantilaisittain, sellaisena kun se meille maailman ominaisuuksista riippuvaisina olioina ilmenee. Sekä luonnontieteiden että filosofian itseymmärrykselle olisi selkeyttävää, jos eri osapuolet ymmärtäisivät oikein toistensa näkökantoja kielen luonteesta.

29.11.2016 Salla-Maarit Volanen: Onko tietoisuustaitojen harjoittamisesta hyötyä koulumaailmassa?

Esityksessä FT, erikoistutkija Salla-Maarit Volanen Folkhälsanin tutkimuskeskuksesta ja Helsingin yliopistolta kertoo Suomen ensimmäisen tietoisuustaitojen vaikuttavuutta lasten ja nuorten parissa kartoittavan Terve Oppiva Mieli- tutkimushankkeen vaiheista, ensimmäisistä tuloksista ja tulevaisuuden suunnitelmista (https://terveoppivamieli.fi/).

13.12.2016 Viljo Martikainen, Muisti, mieli ja tietoisuus. 

Ihminen on evoluution fysikaalisten, kemiallisten, biologisten ja kulttuuristen prosessien tuotoksena muotoutunut biologinen, sosiaalinen ja rationaalinen eli mentaalisesti ohjautuva toimija. Tämän toimijan materiaalisesti, eli aika-avaruudessa ajan funktiona manifestoituva biologinen keho, sen aistielimet, ääreis- ja keskushermosto sekä aivojen muistiprosessit, tarjoavat toimijalle jatkuvan dynaamisen kytkeytymän ympäristöön ja sen muutoksiin.Muistin kapasiteetti on lähes rajaton eli sen rajoja ei ole vielä löydetty. Muistikyky on myös hyvin varhainen piirre toimijain evoluutiossa.  Paleontologian professori Mikael Fortelius (HYO) vastasi kysymykseeni ja arveli, että ensimmäiset toimijat, jotka pystyivät hyödyntämään muistiaan tulkitessaan saamaansa aisti-informaation merkityksiä, esiintyivät jo prekambrisella aikakaudella eli n. 730 miljoonaa vuotta sitten.Tuliko toimijoista muistin avulla subjekteja, jotka pystyivät hyödyntämään aikaisempia kokemuksiaan tilannerelevantilla tavalla eli liikkumaan muistin aikajanalla nykytilasta taakse ja eteenpäin? Onko subjekti olio, joka asuu aivojen muistiprosesseissa ja on siten yksilön fylogeneettisen ja ontogeneettisen historian tuotosta?Tuleeko subjektista persoonallisuus, joka manifestoituu hänen kielessään ja käyttäytymisessään, jotka rakentuvat niiden arvojen ja normien soveltamiseen, jotka hän on historiansa aikana omaksunut?Miten materiaaliset aivot ja toisaalta muisti, mieli ja tietoisuus liittyvät toisiinsa eli näihin ihmisen mentaalisen ulottuvuuden subsistoiviin elementteihin?

Vuosi 2015

20.1.2015 Tuomo Suntola alustaa aiheesta ”Mihin tieteellinen maailmankuvamme perustuu?”. 

Alustuksessa tarkastellaan luonnonfilosofian keskeistä kysymystä havaittavan todellisuuden kuvaamisesta. Mikä nykyisessä tieteellisessä todellisuuskuvassamme perustuu havaintoihin, mikä päätelmiin havainnoista ja mikä filosofisiin periaatteisiin?

3.2.2015 Antero Langinauer alustaa aiheesta: ”Mielen aivoituksia”.

Luonnonfilosofinen psykofyysisen ongelman tarkastelu, jossa pohditaan mielen toimintojen ja aivotoimintojen keskinäistä suhdetta sekä tietoisuuden aika-avaruudellista ulottuvuutta.

17.2.2015 Väitöskirjaesittely. Timo Peltola: Haasteet hiukkasten havainnoinnissa. 

Timo Kertoo Compact Muon Solenoidin (CMS) rakenteesta, kuinka sillä havainnoidaan hiukkasia ja mitä haasteita sen kehityksessä on edessä.

17.2.2015 Heikki Sipilä ja Avril Styrman alustavat aiheesta ”Sopivatko havainnot teorioidemme antamiin ennusteisiin? Korjataanko havaintoa vai teoriaa?”. Heikki Sipilä tarkastelee Mars-planeetan olosuhteiden kehitystä viimeaikaisen avaruustutkimuksen valossa, Avril Styrman alustaa keskustelua paradigmojen kehitysten, muutosten ja vertailun ongelmatiikasta.

3.3.2015 Pentti Alanen, ”Havaintojen ja teorioiden keskinäisistä riippuvuussuhteista - Ludwik Fleck Thomas Kuhnin edeltäjänä”

 Esityksessä tarkastellaan tutkijayhteisön paradigmojen ohjaavaa vaikutusta siihen, miten havainnot jäsentyvät ja millä tavalla havaintojen ja kokeellisen evidenssin tavanmukaisesti katsotaan tukevan tai kritikoivan erilaisia tieteellisiä teorioita. Useimmat esimerkit ovat lääketieteestä, mutta vastaavia esimerkkejä voidaan löytää useimmista empiirisistä luonnontieteistä.

17.3.2015 Seuran kevätkokous, jossa käsitellään sääntömääräiset asiat:

• Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri ja kaksi pöytäkirjan tarkastajaa.
• Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus.
• Esitetään hyväksyttäväksi edellisen hallituksen laatima kertomus Seuran toiminnasta kuluneena vuotena.
• Esitetään tilit kuluneelta vuodelta sekä tilintarkastajien niistä antama lausunto ja päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä edelliselle hallitukselle.
• Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat.
• 18:15-20:00 Tuomas Tahko alustaa aiheesta ”Naturalistisen metafysiikan mahdollisuudesta”. Metafysiikan metodologia ja ns. 'metametafysiikka' ovat viime aikoina olleet analyyttisen metafysiikan keskiössä. Erityisen polttava on kysymys metafysiikan ja luonnontieteiden suhteesta. Esityksessä tarkastellaan metafysiikkaa todellisuuden rakennetta koskevana tieteenä, antaen erityistä huomiota tieteen ja metafysiikan yhtymäkohdille.

31.3.2015  TEEMAILTA: PRAGMATISMI

• 16:15 Tervetuloa
• Prof. Ilkka Niiniluoto: Pragmatismi ja representaatiot
• Dos. Erkki Kilpinen: Pragmatismi ihmistieteiden metafilosofiana
• 17:50–18:10 Kahvitauko
• FT Sami Paavola: Abduktiivinen malli ja serendipiteetti: Sattumat vai päättely tieteellisen keksimisen perustana?
• FM Marko Marila: Pragmatismi ja arkeologia
• Dos. Pentti Määttänen: Arkikokemus ja tiede pragmatismin näkökulmasta
• Keskustelu ja yhteenvetoa illan alustuksista

14.4.2015 Luonnonfilosofian seuran perustajalleen K.V. Laurikaiselle omistetun Juhlakirjan ”K.V. Laurikainen, The Finnish Society for Natural Philosophy 25 Years” julkistaminen. Keskustelua Laurikaisen työssä voimakkaasti esillä olleesta teemasta, Tieteen ja uskontojen suhteesta, alustaa TT Aku Visala.

28.4.2015 Väitöskirjaesittely. Tuomas Pernu: Kausaalinen selittäminen naturalistisessa mielenfilosofiassa, https://helda.helsinki.fi/handle/10138/42035

28.4.2015 Tarja Kallio-Tamminen, Meditaation vaikutus mitattaviin aivotoimintoihin. 

FT Tarja Kallio-Tamminen kertoo EEG-avusteisen meditaation projektistaan, jossa ihmisen sisäistä todellisuutta hahmotetaan sekä subjektiivisen että objektiivisen metodin kautta. Suoritetuissa aivomittauksissa on käytetty Andrew ja Alexander Fingelkurtsin kehittämää, qEEG-analystiikkaa hyödyntävä BrainMind Audit™ mittausta.

12.5.2015 TEEMAILTA: FILOSOFIAN JA EMPIIRISEN TIETEEN KOHTAAMINEN

• 16:15 Tervetuloa
• Jaakko Hintikka: Luonnonfilosofia kvanttiteoriassa ja kvanttiteoria luonnonfilosofiassa. VIDEO
  
  
• Juha Himanka: Edmund Husserlin tieteen kriisistä.
• Avril Styrman: Suhteellisuusperiaate ja absoluuttinen samanaikaisuus.
• 17:50 Kahvitauko 20 min
• Ari Lehto: Periodin kahdentuminen, metafysiikkaa vai empirismiä?
• Tuomo Suntola: Voidaanko fysikaalista todellisuutta kuvata ymmärrettävästi?
• Keskustelua illan teemasta

26.5.2015 Heikki Mäntylä, Olemassaolosta arkiajattelulla. 

Fenomenologinen näkökulma todellisuuden ilmenemisestä ihmiselle hänen kokemusmaailmassaan.

15.9.2015 Antero Langinauer: Huolenkantama huolenkantaja; psykofyysisen varhaiskehityksen luonnonfilosofinen tarkastelu. 

29.9.2015 Jyrki Tyrkkö ja Antti Miettinen: Epigenetiikka.

13.10.2015 Juha Samela: Tietokonemallinnus fysiikan työvälineenä.

27.10.2015 Kaarle Kurki-Suonio: Hahmottamisen dynamiikka empiirisen tieteen metodin perustana.

10.11.2015 Teemailta, Yleinen suhteellisuusteoria 100 vuotta (sali 104).

• Prof. Tapio Markkanen: Mitä tähdet kertoivat? Tähtitiede ja tieto maailmankaikkeudesta yleisen  suhteellisuusteorian synnyn aikaan.
• Dos. Hannu Kurki-Suonio: Yleisen suhteellisuusteorian synty ja sisältö.
• TkT Tuomo Suntola: Entä, jos Einsteinilla olisi ollut käytössään tämän päivän instrumentit, havainnot ja tiedot?

24.11.2015 Matti Huttunen: musiikin ja luonnontieteiden kytkennöistä.

Vuosi 2014

• 21.01.14 ONTOLOGIAILTA
  • 15.30-16.1015.30-16.10 Ilkka Niiniluoto: Miten ontologista realismia voi puolustaa?
  • 16.10-16.5016.10-16.50 Viljo Martikainen: Tieteellinen mentaalinen realismi.
  • 16.50-17.3016.50-17.30 Avril Styrman: Temporaalinen kombinatorialismi mahdollisuuden perustana.
  • 17.30-18.0017.30-18.00 Kahvitauko
  • 18.00-18.4018.00-18.40 Tuomas Tahko: Luonnolliset luokat ja niitten identifiointi
  • 19.40-19.2019.40-19.20 Jani Hakkarainen ja Markku Keinänen: Troopit - maailman perustavat rakenneosat.
  • 19.20-20.0019.20-20.00 Valtteri Arstila: Voiko värit havaita virheellisesti?
• 04.02.14 18.15-20.00 Professori Seppo Vainio, Oulun yliopisto: Kommunikaation biologia: Faktoja ja hypoteeseja.
• 04.02.14 16.15-17.45 Viljo Martikainen. Tieteen tuloksiin rakentuvia selityksiä filosofian ikuisiin ongelmiin. Osa 1. Piirteitä Tieteellisen mentaalisen realismin ihmiskäsityksestä ja ihmisen ontologisesta olemuksesta mentaalisesti ohjautuvana toimijana  
  
  
• 18.02.14 18.15-20.00 Tuukka Tanninen: Linkit kielifilosofian ja luonnonfilosofian välillä. Kommentaattorina Severi Hämäri.
  
  
• 04.03.14 18.15-20.00  Tuomo Suntola & Tarja Kallio-Tamminen: Kvantin olemuksesta.
  04.03.14 16.15-17.45 Viljo Martikainen. Tieteen tuloksiin rakentuvia selityksiä filosofian ikuisiin ongelmiin. Osa 2. Käsitteet ja tietoisuus mielen ja maailman liittyminä, tietoteoria.
• 18.03.2014 17.00-18.00 Sääntömääräinen vuoden 2014 ensimmäinen vuosikokous.
  
  
• 18.03.2014 18.15-20.00 Eero Rauhala: Fysiikan käsitteistä ja Higgsin hiukkasesta Husserlin  fenomenologian valossa.
• 01.04.2014 18.15-20.00 Jari Palomäki: Gottfried Wilhelm Leibniz.
• 01.04.2014 16.15-17.45 Viljo Martikainen. Tieteen tuloksiin rakentuvia selityksiä filosofian ikuisiin ongelmiin. Osa 3. Totuus ja tietoisuuden tilannerelevanssi evoluutioprosessien valintakriteerinä. 
  
  
• 15.04.2014 18.15-20.00 Tomi Kokkonen. Luonnonfilosofian olemus.
  
  
• 29.04.2014 18.15-20.00 Heikki Sipilä: Ajan olemuksesta. 
• 29.04.2014 16.15-17.45 Viljo Martikainen. Tieteen tuloksiin rakentuvia selityksiä filosofian ikuisiin ongelmiin. Osa 4. Arvot, hyvä, hyvyys ja etiikan ongelma.
• 13.05.2014 18.15-20.00 Viljo Martikainen: Ovatko filosofian ikuiset ongelmat todella ikuisia? Kommentaattorina Severi Hämäri.
• 22.5.2014 18.0022.5.2014 18.00 Opastettu ekskursio Helsingin observatorioon. Vain jäsenille.
• 16.09.2014 18.15-20.00 Juha Himanka: Fenomenologia ja suhteellisuusteoria.
• 30.09.2014 16.00-20.00 Kvanttimekaniikan tulkintailta.
  • 16.00-16.5016.00-16.50 Paavo Pylkkänen: Kvanttiteoria ja tieteellinen metafysiikka
  • 16.50-17.4516.50-17.45 Claus Montonen: Koherentti historia -tulkinta 
    • 17.45-18.1517.45-18.15 Kahvitauko
  • 18.15-19.1018.15-19.10 Pekka Lahti: Kvanttimekaniikan mittausepätarkkuusrelaatiot
  • 19.10-20.0019.10-20.00 Tarja Kallio-Tamminen: Kvanttimekaniikka ja itämainen filosofia
• 13-14.10.201413-14.10.2014 TOINEN AIVOT JA MIELI, KÄSITTEET JA KIELI SYMPOSIUM.
  
  

MAANANTAIN 13.10.2014 OHJELMA 
08.00-09.0008.00-09.00 Ilmoittautuminen ja kahvi
09.00-09.1009.00-09.10 TkT Viljo Martikainen, Luonnonfilosofian seuran puheenjohtaja: Avaussanat
09.10-09.5009.10-09.50 Emeritusprofessori Simo Knuuttila: Sielun fysiologiaa: Galenos, Descartes, Kant
09.50-10.3009.50-10.30 Emeritusprofessori Anto Leikola: Mieli biologin näkökulmasta 
10.30-11.1010.30-11.10 Akatemiaprofessori Riitta Hari: Aivotutkijan käsitys mielestä. 
11.10-11.30 Kahvitauko
11.30-12.00 Dosentti Iiro Jääskeläinen: Mieli psykologin näkökulmasta 
12.00-12.30 Professori Lauri Nummenmaa: Tunne mielen ohjaavana rakenteena
12.30-14.00 Lounastauko
14.00-14.3014.00-14.30 Professori Harry Scheinin: Anestesia tajunnantutkimuksen työvälineenä 
14.30-15.0014.30-15.00 Dosentti Paavo Pylkkänen: tietoisuus fyysikon mielessä
15.00-15.3015.00-15.30 Kahvitauko
15.30-16.0015.30-16.00 TkT Viljo Martikainen: Havainto ja tietoisuus aivojen muistiprosessien dynaamisina tuotoksina
16.00-17.3016.00-17.30 Paneelikeskustelu

TIISTAIN 14.10.2014 OHJELMA
09.00-09.4009.00-09.40 Emeritusprofessori Ilkka Niiniluoto: Kieli ja itsetietoisuus
09.40-10.2009.40-10.20 Professori Eero Castren: Kehittyvät aivot ja mieli
10.20-11.0010.20-11.00 Dosentti Jyrki Mäkelä: Kielen häiriöistä ja niiden mielekkäästä hyödyntämisestä 
11.00-11.30 Kahvitauko
11.30-12.00 Professori Petri Ylikoski, Helsingin yliopisto: Tiedostamattomat prosessit ja arkipsykologiset selonteot
12.00-12.30 Professori Minna Huotilainen: Musiikin ja kielen käsitteet aivoissa
12.30-13.30  Lounastauko
13.30-14.0013.30-14.00 Professori Timo Honkela, Helsingin yliopisto: Mielien, kielien ja käsitteiden variaatio ja muutos
14.00-14.3014.00-14.30 Akatemiaprofessori Risto Ilmoniemi: Mitä aivojen mittaaminen kertoo tietoisuuden tiloista
14.30-15.0014.30-15.00 Dosentti Matias Palva: Aivot ja kognitio
15.00-15.3015.00-15.30 Kahvitauko
15.30-16.0015.30-16.00 Professori Lauri Parkkonen: Ihmisaivot, koneet ja tietoisuus
16.00-16.3016.00-16.30 Professori Urpo Nikanne: Mielen ja kielen liittymistä
16.30-17.0016.30-17.00 TkT Viljo Martikainen: Ymmärrys ja kielen kontekstiaalisuus käsitteiden dynaamisina ja tilannerelevantteina tuotoksina

• 28.10.2014 18.15-20.0018.15-20.00 Pentti Alanen:  Geometrian ja fysiikan suhteesta; Edmund Husserlin Krisis-kirjan tarkastelua.
• 11.11.2014 18.15-20.0018.15-20.00 Jukka Kekkonen: Lakia ja normit, arvot ja etiikka
• 25.11.2014 17.00-18.00 Syyskokous. 
  
  
• 25.11.2014 18.15-20.0018.15-20.00 Viljo Martikainen: Voiko tieteen tuloksiin rakentuva ajattelu rikastaa filosofista keskustelua?
• 09.12.2014 Pikkujoulu.

Vuosi 2013

• 22.01.2013 sali 505 klo. 18.15-20.0018.15-20.00 TkT Tuomo Suntola: Tieteen lyhyt historia. Kommentaattoreina prof. Tapio Ala-Nissilä ja prof. emeritus Matts Roos.
• 05.02.2013 sali 505 klo. 18.15-20.00 Emeritusprofessori Juhani Pietarinen: Voiman olemus. Kommentaattorina TkT, Dos. Simo Hemilä. 
• 19.02.2013 sali 505 klo. 18.15-20.00 Dos. Keith Baverstock: Life as physics and chemistry: a system view of biology.
• 05.03.2013 sali 505 klo. 18.15-20.00 Prof. Markku Myllykangas & prof. Tapio Ala-Nissilä: Miksi uskomuslääkintään uskotaan vieläkin niin hyvin? 
• 05.03.2013 sali 309 klo. 16.15-17.0016.15-17.00 Tuomo Suntolan luentosarja. Fysiikan historia, osa 1. Antiikista keskiaikaan. Metafysiikan periaatteet ja empirismi. Mikä kuihdutti antiikin filosofian? Antiikin perintö Eurooppalaiselle tieteelle.
• 19.03.2013 sali 505 klo. 18.15-20.00 FT Lauri Järvilehto: Intuitio ja systeemiajattelu. Kommentaattorina TkT Viljo Martikainen.
• 26.03.2013 sali 309 klo. 16.15-17.4516.15-17.45 Tuomo Suntolan luentosarja. Fysiikan historia, osa 2. Kopernikuksesta Newtoniin. Matemaattisen fysiikan ja empirismin läpimurto. Matematiikan vuosisata ja mekaniikan jatkokehitys.
• 02.04.2013 sali 505 klo. 18.15-20.0018.15-20.00 Severi Hämäri: Eräästä empiristisestä käänteestä kielifilosofiassa.
• 02.04.2013 sali 309 klo. 16.15-17.4516.15-17.45 Tuomo Suntolan luentosarja. Fysiikan historia, osa 3. Sähkömagnetismin hahmottuminen ja haasteet Newtonilaiseen fysiikkaan. Liikkeen kuvaamisen kehityksestä. Tilaus suhteellisuusteorialle. Suhteellinen vai absoluuttinen aika, etäisyys ja lepotila.
• 16.04.2013 s505 18.15-20.0018.15-20.00 Elina Keihänen: Kosmologian nykytila uunituoreiden tulosten valossa.
• 16.04.2013 sali 505 klo. 16.15-17.4516.15-17.45 Tuomo Suntolan luentosarja. Fysiikan historia, osa 4. Aineen kuvaamisen kehityksestä. Atomin hahmottaminen ja kuvaaminen. Voima vai energia perussuureena. Planckin yhtälöstä kvanttimekaniikkaan. Kvantin käsitteestä. Paikallisen suhde kokonaisuuteen.
• 14.05.2013 s505 18.15-20.0018.15-20.00 Heikki Patomäki: Taloustieteen arvovapaus.
• 14.05.2013 sali 309 klo. 16.00-17.4516.00-17.45 Tuomo Suntolan luentosarja. Fysiikan historia, osa 5.   Tähtitieteestä kosmologiaan, suppeasta yleiseen suhteellisuusteoriaan ja Friedman–Lemaître–Robertson–Walker (FLRW) kosmologiaan. Todellisuuskuvan muodostuminen.
• 28.05.2013 s505 18.15-20.0018.15-20.00 Kahden kosmologian kohtaaminen. Tuomo Suntolan Dynamic Universe mallia vertaillaan standardimalliin. Kommentaattoreina ja Matts Roos ja Tapio Ala-Nissälä.
• 17.09.2013 Avril Styrman: Taloudellisuuden periaate. Kommentaattoreina  Ahti-Veikko Pietarinen ja Tuomo Suntola.
  
  
• 01.10.2013 Viljo Martikainen: Mentaalisen realismin rooli luonnonfilosofiassa. 
  
  
• 15.10.2013 Ari Lehto:  Alkeishiukkasfysiikan lyhyt historia. Kommentaattorina Tapio Ala-Nissilä.
• 29.10.2013 FT, Dosentti Risto Pitkänen: Estetiikan filosofisia kysymyksiä.
• 11.-12.11.2013 LFS 25v - KV Laurikaisen Juhlakonferenssi.
  • 11.11.2011 09.00-09.10 Viljo Martikainen, Chairman of The Finnish Society for Natural Philosophy, Luonnonfilosofian seuran puheenjohtaja. Opening words. Symposiumin avaus.
  • 11.11.2011 09.10-09.50 Professori Ilkka Niiniluoto, Helsingin yliopisto. Critical Remarks on K.V. Laurikainen's Natural Philosophy. Kriittisiä huomioita K.V. Laurikaisen luonnonfilosofiasta.
  • 11.11.2011 09.50-10.30 Emeritusprofessori Stig Stenholm: Beyond Reality, Laurikainen and Philosophy. Todellisuuden tuolla puolen, Laurikainen ja filosofia.
  • 11.11.2011 11.00-11.40 Professor Anton Zeilinger, Vienna University, Austria. Qubits and Quantum Teleportation. Qubitit ja kvanttiteleportaatio.
  • 11.11.2011 11.40-12.20 Professor Emeritus Basil Hiley, Theoretical Physics Research Unit, Birkbeck College, University of London, UK. Foundations of Quantum Theory in the Light of Bohmian Non-Commutative Dynamics. Kvanttiteorian perusteet Bohmilaisen ei-kommutatiivisen dynamiikan valossa.
  • 11.11.2011 13.30-14.00 Professori Kari Rummukainen. So the Higgs Boson has been Found, What Then? Higgsin Bosoni on löydetty, mitä sitten?
  • 11.11.2011 14.00-14.30 Professori Pertti Hakonen, Aalto-yliopisto. Electromechanics with Nanosystems. Elektromekaniikkaa nanosysteemeillä.
  • 11.11.2011 15.00-15.30 Dosentti Tuomo Suntola. On the Linkage between Planck's Quantum and Maxwell's Equations. Plackin vaikutuskvantin ja Maxwellin yhtälöiden yhteydestä. 
    
    
  • 11.11.2011 15.30-16.00 Professori Pekka Lahti, Fysiikan ja tähtitieteen laitos, Turun yliopisto. Heisenberg's Error-Disturbance Uncertainty Relation. Heisenbergin virhe-häiriö epätarkkuussuhde.
  • 11.11.2011 16.00-16.30 Dosentti Paavo Pylkkänen, University of Skövde, Sweden and University of Helsinki, Finland. Recent Advances in Quantum Cognition. Kvanttikognition uudet tuulet.
  • 11.11.2011 16.30-17.30 Panel discussion: Open Problems and New Directions in Quantum Physics. Paneelikeskustelu: Kvanttifysiikan avoimia ongelmia ja uusia suuntia. PJ/Chair: Tapio Ala-Nissilä. Osallistujat/participants: Anton Zeilinger, Basil Hiley, Stig Stenholm, Paavo Pylkkänen, Pekka Lahti, Kari Rummukainen.
  • 12.11.2011 09.00-09.30 Lehtori Agnes Airola. How, Where and Why was the Finnish Association for Natural Philosophy Born. Miten, missä ja miksi Luonnonfilosofian seura syntyi. Ääni.
    
    
  • 12.11.2011 09.30-10.00 Professori Jussi Rastas. The Thoughts and Plans of Professor K.V. Laurikainen for Improving the Role of Natural Philosophy in Finland. Professori K.V. Laurikaisen ajatuksia ja suunnitelmia luonnonfilosofian aseman edistämiseksi Suomessa.
  • 12.11.2011 10.00–10.30 Yliopistontutkija Claus Montonen. K.V. Laurikainen’s Strategy to Establish the Philosophy of Physics in the University of Helsinki. K.V. Laurikaisen strategia perustaa fysiikan filosofia Helsingin yliopistoon.
  • 12.11.2011 11.00-11.30 Emeritusprofessori Kullervo Rainio. Debates of the Philosophers. Filosofien debatteja.
  • 12.11.2011 11.30–12.00 Emeritusprofessori Kaarle Kurki-Suonio. Discussions with K.V. Laurikainen. Keskusteluja K.V. Laurikaisen kanssa.
  • 12.11.2011 13.30-14.00 Dosentti Simo Hemilä. Conscious Experiences are Coded Brain Information. Tietoiset elämykset ovat koodattua aivoinformaatiota.
  • 12.11.2011 14.00-14.30 Dosentti Tarkko Oksala. A New Knowledge-Architecture for Cosmology
  • 12.11.2011 14.30-15.00 FT Tarja Kallio-Tamminen. K.V. Laurikainen Expanding the Limits of Science. K.V. Laurikainen tieteen rajoja laajentamassa.
  • 12.11.2011 15.30-16.00 TkT Viljo Martikainen, Luonnonfilosofian seuran puheenjohtaja 2006-2013. The Near Past and the Potent­ial Future of Natural Philosophy. Luonnonfilosofian lähihistoria ja sen potentiaalinen tulevaisuus.
  • 12.11.2011 16.00-17.00  Panel Discussion: The Role of Natural Philosophy in the Past and in the Future. Paneelikeskustelu: Luonnonfilosofian rooli menneisyydessä ja tulevaisuudessa. PJ/Chair: Juha Samela. Osanottajat/participants: Kaarle Kurki-Suonio, Claus Montonen, Tarkko Oksala,  Simo Hemilä,  Tarja Kallio-Tamminen ja Viljo Martikainen.
• 26.11.2013 Tapio Puolimatka: Evoluutio vs. älykäs suunnittelu Thomas Nagelin kirjan Mind and Cosmos valossa. Kommentaattoreina Viljo Martikainen ja Tapio Ala-Nissilä.
• 10.12.2013 Pikkujoulu ravintola Pianossa, Rauhankatu 15, Kruununhaka. Viljo Martikainen esitti lyhennelmän 25v konferenssin 1. päivän ohjelmasta sekä pohteita Luonnofilosofian seuran tulevaisuudesta. Tarkko Oksala esitti lyhennelmän 25v konferenssin 2. päivän ohjelmasta. 
  
  

Vuosi 2012

• 11.12.2012 Pikkujoulu: Heikki Mäntylän lyhytfilmejä.
  27.11.2012 Emeritusprofessori Stig Stenholm: Fyysikon pyrkimys totuuteen.
• 13.11.2012 TkT Viljo Martikainen: Ymmärryksen ymmärrys. Kommentaattorina Dos. Tarkko Oksala.
• 30.10.2012 PhD Martti Puohiniemi: Sosiaalipsykologisen arvotutkimuksen historia, nykyisyys ja tulevat haasteet.
• 16.10.2012 Prof. Ilkka Hanski: Miksi lajien kato ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen ei kiinnosta ihmisiä?
• 02.10.2012 Professori Uskali Mäki: Tieteitten välisyys, laiminlyöty alue tieteenfilosofiassa.
• 28.-29.9.2012 100 Years of Gestalt Psychology Symposium. Proceedings
  
  • Chancellor Ilkka Niiniluoto: Eino Kaila and Gestalt Psychology in Finland
  • Prof. Göte Nyman: Understanding the world through a general theory of observation
  • Prof. Urpo Nikanne: Gestalt Theory and Conceptual Semantics
  • Dos. Timo Laiho: Is Musical Language Based On Gestalts?
  • Ph.D Hayo Siemsen: From Psychophysics to Gestalt Psychology
  • Prof. Jouko Lampinen: Gestalts In Pattern Recognition And Computer Vision
  • Ph.D Manu Jääskeläinen: Gestalt Psychology In Context
  • Dos. Simo Vanni: Gestalts and Visual Perception in the Cerebral Cortex
  • Dos. Tarkko Oksala: Gestalts in Architecture
  • D.Sc(Tech) Tuomo Suntola: Gestalting Structures in Physics
  • D.Sc(Tech) Heikki Sipilä: Mach and interpretation of inertial mass
  • Prof. h.c. Dr. phil. Dipl.-Ing Karl Hayo Siemsen: Learning by Gestalt
  • D.Sc(Tech) Viljo Martikainen: Gestalts, Concepts and Consciousness
  • Prof. H. Metz-Goeckel (Germany): Gestalt Theory, History and Modernity 
  • Prof. R. Luccio (Italy): Music of the Veddas
  • Ph.D Jaana Vainio-Utriainen, Prof. J. Louhivuori, Prof. K. Karma: Gestalt Theory in Finland
  • Ph.D M. Soff (Germmany): Gestalt Theory in the Field of Educational Psychology 
  • Prof. Emer. K. Kurki-Suonio: Concept as gestalts in physics teacher education
  • Prof. H. Fitzek (Germany): Art coaching, Gestalt Theory in Arts and Culture
  • Prof. P. von Bonsdorff: The Interdependence of Rhythm and Image
  • Ph.D G. Stemberger (Germany): The Phenomenal Ego and its World in Gestalt Psychology and Gestalt Theoretical Psychotherapy
  • MA M. Lounela: Gestalt Therapy and the Concept of Self
  • Ph.D R. Pavloski (USA): Visual Experiences and Their Neural Substrate as Parts of a Dynamic Whole
  • Prof. K. Schwarzfisher (Germany): Gestalt Laws and Design Research, How Grouping is related to Invariances 
    
    
• 18.09.2012 Dos. Tarkko Oksala: Electromediatiivinen kasvatus, haaste tieteelle ja humanismille. Kommentaattoriana TkT Viljo Martikainen.
• 04.09.2012 DI Tapio Kulmala: Tyhjiön olemus
• 15.05.2012 Vierailu ja luento Suomen Pankissa.
• 02.05.2012 Dosentti Eero Rauhala: Fenomenologia fyysikon näkökulmasta.
• 17.04.2012 Apulaisprofessori Lauri Parkkonen: Aivokuvantaminen ja tietoisuus
• 03.04.2012 Professori Tapio Ala-Nissilä: Emergenssi.
• 20.03.2012 TkT Viljo Martikainen: Ontologia, etiikka ja ihmiskäsitys tieteellisessä mentaalisessa realismissa. Kommentaattoreina Anne Metsälä ja Veikko Salovaara.
• 06.03.2012 Emeritusprofessori Martti Tiuri: Kestävään energiaan. Sali 505.
• 21.02.2012 Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusprofessori Mika Panzar: Kulutus ja talouden liike. Sali 505.
• 07.02.2012 TIEKEn tutkimus- ja kehittämisjohtaja,TkT Jyrki Kasvi: Informaation, tiedon ja teknologian murros. Sali 505.
• 24.01.2012 Työterveyslaitoksen johtaja prof. Harri Vainio: Tutkimus ja tieteellinen tieto. Kommentaattorina tutkimusprofessori Jussi Simpura. Sali 505.

Vuosi 2011

• 13.12.2011 Professori Jussi Rastaan raportti Seuran perustajan  K.V.  Laurikaisen muistokirjasuunnitelmasta ja jäämistön  sijoittamisesta.  Perinteinen
  pikkujouluateria Tiedekahvilan  organisoimana, puuropuhe  ja keskustelua Seuran tulevaisuudesta.
• 29.11.2011 Seuran syyskokous. FT Markku Keinänen: Ominaisuuksien ontologia tieteessä. Kommentaattorina Avril Styrman.
• 15.11.2011 FT Riku Juti: Tietoteorian historia. Kommentaattorina Viljo Martikainen.
• 01.11.2011 Emeritusprofessori, TkT, Heikki Hyötyniemi: Emergentin informaation teoria. Kommentaattoreina Tarkko Oksala ja Petri Lievonen.
• 18.10.2011 Professori Matti Sintonen: Holismin paluu? Kommentaattorina Viljo Martikainen.
• 04.10.2011. Seminaarin "Aivot ja mieli, käsitteet ja kieli" jälkipuinti. Huom, esitelmä salissa 104!
• Seminaari 19.09 - 20.09.2011: AIVOT JA MIELI, KÄSITTEET JA KIELI.
  • Chancellor Ilkka Niiniluoto: Brain and Mind, Reflections by a Scientific Realist.
  • Dr Chris Sinha: Concepts of cognition.
  • Professor Mikko Sams: Useiden aivojen synkronoituminen.
  • Professor Urpo Nikanne: Konseptuaalisen semantiikan käsitys mielestä ja kielestä.
  • Dr Tuukka Raij: Totta vai harhaa, aivojen ja mielen suhteesta ympäröivään todellisuuteen.
  • Dr Pauli Brattico: Kieli aivoissa.
  • Dr Viljo Martikainen: Käsitteet kielen ja mielen dynaamisina rakenteina mentaalisessa realismissa.
  • Alina Leminen: Aivot kuulevat morfeemin.
  • Dr Paavo Pylkkänen: Tietoisuuden ongelman ytimessä.
  • Professor Arto Annila: Ajatuksia ajattelusta yleisen luonnonlain mukaisesti.
  • Dr Timo Honkela: Itseorganisoituvat hermoverkot kielen käsittelyssä.
  • Professor Risto Ilmoniemi: Miten aivokuvantamisella voidaan lähestyä mielen tiloja?
  • Professor Kirsti Lonka: Mitä aivotutkimus voi kertoa oppimisen tutkijoille?
    
    
• 17.05.2011 Dr. Esko I. Kauppinen: Suomalaisen nanotieteen tila.
• 03.05.2011 Taloustieteilijät ja professorit Jaakko Kiander  ja Vesa Kanniainen: Onko taloustiede tiedettä lainkaan, jos se ei osaa kuvata kohdettaan ymmärrettävästi, eikä selittää sitä loogisesti eikä ennustaa talouden tulevaisuutta juuri lainkaan? Jaakko Kiander taloustieteen tieteellisyydestä. Vesa Kanniainen taloustieteen tieteellisyydestä.
• 19.04.2011 Professori Pekka Teerikorpi: Allan Sandage ja maailmankaikkeuden laajeneminen. Kommentaattorina emeritusprofessori Ari Lehto.
• 05.04.2011 Dosentti, FT Panu Raatikainen: Tieteenfilosofian tehtävä ja nykytila.
• 22.03.2011 FT Tarja Kallio-Tamminen, dos. FT Paavo Pylkkänen ja TkT Viljo Martikainen: Towards a Science of Consciousness.
• 08.03.2011 Ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen: Kasvun rajat.
• 22.02.2011 Dosentti, FT Petri Auvinen: Mitä uudet DNA sekvensontimentelmät voivat paljastaa luonnonjärjestelmästä.
• 08.02.2011  Semiotiikan professori Ahti-Veikko Pietarinen: Semiotiikka tieteenä.
• 25.01.2011  FT Juha Samela: Aineen pinnan rakenteet.

Vuosi 2010

• Prof. Kimmo Alho, Tarkkaavaisuus ja aivojen toiminta
• Dos. Osmo Kuusi, Tulevaisuuksien tutkimuksen ontologiset ja epistemologiset lähtökohdat
• Prof. Hannu Sariola, Epigeneesi
• TkT Minna Huotilainen, Prenataalinen oppiminen
• Prof. Kiti Müller, Aivot, ajattelu ja oivallus
• Toim. Jukka Määttänen, Kvanttifysiikan muodonmuutos teoriasta logiikaksi
• Toim.joht. Ari Rahkonen, Johtamisfilosofia ja johtamiskäytännöt
• Prof. Hannu Salmi, Tiedekeskus Heureka: Tiede, joka muutti maailmaa
• Seminaari 27-28.09.2010: 'Natural philosophy and the philosophy of sciences'with special theme 'Models in physics and cosmology'. 
  • Prof Arto Annila: World view guided by least action
  • Dr Tarja Kallio-Tamminen: Significance of a comprehensible picture of reality
  • Dr Akira Kanda: Empiricism v.s. Logicism
  • Doc Ismo Koponen: Models and Modelling in Physics Education: A Critical Re-analysis of Philosophical Underpinnings and Suggestions for Revisions 
  • Dr Peter Rowlands: Development towards the present understanding of physical reality
  • Prof Kari Rummukainen: What do we know about the early Universe
  • Dr Tuomo Suntola: The Dynamic Universe – from whole to local
  • Prof C.S. Unnikrishnan: The Cosmological Basis of Physical Reality
  • Prof C.S. Unnikrishnan: Indian tradition in natural sciences and the philosophy of science
• FT Ahti Lampinen, Näkymätön tulee esiin - kohti uutta informaatiolle, kontekstiriippuvuudelle ja vuorovaikutukselle rakentuvaa maailmankuvaa
• Dos. Syksy Räsänen, Maailmankaikkeuden muodonmuutoksia
• Prof. Liisa Keltikangas-Järvinen: Geenit, ympäristö ja persoonallisuus
• FT Leo Näreaho: Panpsykismi

Vuosi 2009

• TkT Heikki Sipilä, Onko avaruus syntynyt tyhjästä - nollaenergiaperiaatteen historiaa.
• TkT Viljo Martikainen, Millaisiin entiteettehin termit informaatio ja tieto viittaavat.
• Prof. Vesa Kanniainen, Taloustiede ja talouskriisit
• Prof. Olli Ikkala, Itseorganisoituvat nanorakenteet
• Prof. Kimmo Kaski, Sosiaaliset verkostot, analyysi ja mallintaminen
• Prof. Jukka Pekola, Tieteellinen ongelmanratkaisuprosessi: omakohtaisena esimerkkinä maailman pienimmän lämpömittarin tarina
• Aika fysiikassa: DI Paul Talvio, Mitä kellot kertovat ajasta?, FT Esko Keski-Vakkuri, Ajan suunta, TkT Tuomo Suntola, Voidaanko luonnonilmiöt kuvata absoluuttisessa ajassa?, Prof. Arto Annila, Aika energian virtana
• Aika filosofiassa ja ihmistieteissä: FM Jussi Backman, Aika filosofiassa, dos., FT Matias Palva: Aika aivoissa, TkT Viljo Martikainen: Aika mielen rakenteissa, DI Heikki Mäntylä: Esimerkki ajan kokemisesta.
• Prof. emeritus Stig Stenholm, Elämmekö faktojen vai informaation maailmassa?
• FT Hannu Kurki-Suonio, Planck-satelliitti ja kaiken alku.
• Dos. Mikko Frilander, Kemian Nobelistien jäljillä: Ribosomien rooli solun ja elämän rakentamisessa.
• Prof. Tapio Markkanen, Paratiisista katsoen - tähtitaivaan karttojen historiaa.

Vuosi 2008

• Kauko Sipponen: Perus- ja ihmisoikeuksien elintila
• Antti Revonsuo: Tietoisuuden ongelma
• Tapio Tamminen: Darvinismi ideologiana
• Pentti Haikonen: Konetietoisuus >> linkki esitelmään
• Arto Annila: Milloin aineeseen syntyi elämä
• Kaarle Kurki-Suonio ja Aku Visala: Tieteelliset ja uskonnolliset uskomukset elämänhallinnan välineenä
• Luonnonfilosofian seuran historian tarkastelu. Alustajina Agnes Airola, Kullervo Rainio, Urho Ketvel, Kaarle Kurki-Suonio, Stig Stenholm, Simo Liukkonen, Paul Talvio, Viljo Martikainen, Pekka Jauho, Pekka Tarjanne, Tarja Kallio-Tamminen, Jyrki Tyrkkö, Heikki Mäntylä, Harri Lonka, Ari Lehto ja Tuomo Suntola
• Ari Lehto, Heikki Sipilä ja Tuomo Suntola: Mitä havainnot ja mallit viestittävät todellisuudesta?
• Seuran 20v juhlaseminaari 18-19.9.2008 "Natural Sciences and Reality"
• Eero Hyvönen: Kansallinen FinnONTO ontologiainfrastruktuuri semanttisessa webissä, 
  Katri Seppälä: Miksi ja miten ontologioita kehitetään? Kommentit Viljo Martikainen
• Alpo Kallio: Syövän synty, kommentit Arto Annila
• Ismo Koponen: Empirismin jäljillä 21. vuosisadan fysiikassa, kommentit Kaarle Kurki-Suonio
• Christofer Cronström: K.V. Laurikaisen merkitys fysiikan kehityksessä Suomessa, kommentit Pekka Tarjanne ja Antti Siivola
• 
  

Vuosi 2007

• Kari Enqvist: Energia, Entropia, Emergenssi – Monimutkaisuuden kulmakivet
• Risto Ilmoniemi: Suunnattu magneettistimulaatio ja muita uusia aivotutkimusmenetelmiä
• Tarja Kallio-Tamminen: Kvanttilainen todellisuus
• Fred Karlsson: Luonnollisten kielten ontologia
• Hannu Kurki-Suonio: Kosminen taustasäteily – avain maailmankaikkeuden ymmärtämiseen
• Jukka Maalampi: Aineen olemuksesta >> linkki esitelmään
• Risto Nieminen: Gigasta petaan – tietokoneet tieteen palveluksessa
• Ilkka Niiniluoto: Voiko filosofia olla tieteellistä?
• Kai Nordlund ja Pekka Koponen: Nanotiede ja nanoteknologia
• Göte Nyman: Top down vai bottom up: Kohti kokemuksen mittaamista
• Leena Palotie: Ihmisen genomi ja suomalainen tautiperintö
• Ahti Salo: Operaatiotutkimus tieteenä ja matemaattinen mallintaminen päätöksenteon tukena
• Pekka Tarjanne: Kauko-Itä nousee, terveisiä Hanoin ASEM-ICT-ministerikokouksesta
• Jyrki Tyrkkö ja Tarkko Oksala: Hermann Friedmann, unohdettu filosofi
• Teppo Turkki: Taiteen ja tieteen tapa tarkastella todellisuutta
• Seppo Vainio: Kantasolututkimuksen tieteelliset ja filosofiset ongelmat

Vuosi 2006

• Stefan Djupsjöbacka: Kvanttifysiikan ja teologian kohtaaminen ns. Göttingenin keskusteluissa
• Pekka Elo: Humanismi ja globaali etiikka
• Kai Hakkarainen: Koulutuksen ja oppimisen filosofiset ongelmat
• Katrina Harjuhahto-Madetoja: Tietoyhteiskunnan nykytila ja tulevaisuus
• Heikki Hyötyniemi: Neokybernetiikka
• Jukka Häkkinen: Ihmisen stereonäkö ja havaintoprosessi
• Vesa Kanniainen: Taloustieteen filosofiset ongelmat
• Hannu H. Kari: Internetin uhkakuvat, niiden taustat ja tekijät
• Kaarle Kurki-Suonio: Keskustelua aineen olemuksesta
• Pekka Lahti: Youngin koe ja de Broglien aineaaltohypoteesi
• Ari Lehto: Voiko aineen rakenteen johtaa Planckin ajasta?
• Viljo Martikainen: Keskustelua aineen olemuksesta
• Mikko Paalanen: Mikä tappoi Schrödingerin kissan? Elektroniikkapiirejä kvanttirajalla
• Jari Palomäki: Käsitteet ja käsitemallit
• Ilkka Tittonen: Atomioptiikka

Vuosi 2005

• Eero Castrén: Aivojen geenit
• Olli Erjanti: Ruumiistairtautumiskokemus — sielun vai mielikuvituksen lentoa?
• Olli Hallamaa: Myöhäiskeskiajan teologia ja luonmnonfilosofia
• Olli Ikkala: Pohjalla on tilaa — nanoteknologia ja sen mahdollisuudet
• Mikko Kaasalainen: Kaaos, yksinkertaisesta monimutkaiseen
• Vesa Kanniainen: Globaali markkinatalous vs. sosiaalinen vastuu, löytyykö tasapaino?
• Juha Karhu: Ilmakehän ja jääkausien kehityksen aikataulut
• Petri Kivenheimo: Tietoisuuden tieteelliset selitykset ja tekoälyn mahdollisuus
• Osmo Kuusi: Onko tulevaisuuden tutkimuksella ontologista teoriaa?
• Markus Lammenranta: Keskustelua tietotoriasta
• Viljo Martikainen: Keskustelua tietoteoriasta
• Viljo Martikainen: Uusi näkökulma arvo- ja merkitysteorioihin
• Claus Montonen: Vahvojen vuorovaikutusten teoria
• Jussi Nuorteva: Tieteen asema ja tulevaisuus EU:ssa ja sen uhat ja mahdollisuudet Suomen tieteelle
• Leo Näreaho: Selittääkö aivotutkimus Jumala-kokemukset?
• Kullervo Rainio: Älyn älyäminen
• Kari Riski: Uusi sähköinen kilogramman prototyyppi
• Juha Sihvola: Maailmankansalaisen etiikan ongelma
• Arto Siitonen: Uusi näkökulma arvo- ja merkitysteorioihin
• Paul Talvio: Mieli ja maailma, todellisuuden monet kasvot

Vuosi 2004

• Agnes Airola: Wolfgang Paulin tieteellinen elämäkerta No Time to Be Brief
• Antti Aro: Miksi kolesteroli ja lihavuus ovat ongelma nykypäivän ihmiselle?
• Li Guangyun: Kungfutselaisuus ja sen vaikutukset nykypäivän Kiinassa
• Eero Hyvönen: Suomalainen kulttuuri semanttiseen webiin — kohti Semantic web Kalevalaa
• Tarja Kallio-Tamminen: Katsaus luonnonfilosofian historiaan — lisääntyykö todellisuuden luonnetta koskeva tieto?
• Urho Ketvel: De Scribenda Historia, historiankirjoituksen vaiheita historianfilosofian sovelluksena
• Anssi Korhonen: Gottlob Fregen filosofia
• Matti Kotiranta: Huomioita venäläisestä klassisesta filosofiasta — Millaista filosofia Venäjällä oli ennen kuin marxilaisuus mullisti yhteiskunnan?
• Pekka Lahti: Uusinta tietoa Heisenbergin epätarkkuusperiaatteesta 6.5.2004
• Heiko Lassek: Qi-käsitteen kehitys taolaisuuden filosofiassa ja lääketieteessä
• Simo Liukkonen: Ilya Prigoginen ajatuksia ajan käsitteestä luonnon irreversiibelien prosessien pohjalta
• Viljo Martikainen: Käsitteet mielen maailman avaimina
• Heikki Mäntylä: Tieto, totuus ja tiede
• Heikki Niini: Niinin suvun edustajat tieteen saralla
• Tarkko Oksala: Todellisuuden arkkitehtuuri — emergenssi, kompleksisuus, hierarkia, organisaatio
• Jari Palomäki: Uuno Saarnion filosofia
• Paavo Pylkkänen: Onko tajunnalla ja aineella sama arkkitehtuuri?
• Kullervo Rainio: Kognition dynamiikan kvanttimekaaninen kuvaus
• Jussi Rastas: Kirjan Anton Zeilinger: Einsteins Schleier. Die neue Welt der Quantenphysik esittely
• Mikko Sams: Aistimus, havainto ja aivoprosessit. Miten aivot yhdistävät nähtyä ja kuultua puhetta
• Jouko Seppänen: Elämä, mieli, tietoisuus ja maailmankuva
• Johan Silén: Bahaismi
• Tapio Tamminen: Pahan viehätys — natsismin ja terrorin lähteillä
• Martti Tiuri: Maailman energiatulevaisuus
• Martti Tiuri: Suomen tulevaisuuden uhat ja mahdollisuudet

Vuosi 2003

• Hannu Ahokas: Constantin Boije ja suomalaisen kasvinjalostuksen alkuvaiheet
• Olavi Dannenberg: Schrödingerin kissan arvoitus
• Harri Ehtamo: Rauhaton sielu ja kaunis mieli: John von Neumann ja John Nash peliteorian kehittäjinä
• Inga R. Gammel: Matter and Myths of the Soul: Plato, C.G. Jung and Wolfgang Pauli
• Ilpo Halonen: Kausaalisuus ja selittäminen
• Tarja Kallio-Tamminen: Mitä on luonnonfilosofia?. Puheenvuoro Tieteen päivillä 9.1.2003.
• Riitta Hari: Ihmisen peilisolujärjestelmä
• Erkki Hartikainen: Ateismi
• Yrjö Helariutta: Kasvien geenitutkimus mullistaa maailmaa
• Teemu Kassila: Krishnamurti ja David Bohm
• Esko Keski-Vakkuri: Säieteoria, mustat aukot ja holografiaperiaate
• Hannu Kurki-Suonio: Kosmologia tänään
• Heikki Mäntylä: Teknologia - hyvä renki mutta huono isäntä. 2.2.2003.
• Leo Näreaho: Emergenssi ja mind-body -ongelma
• Pekka Pihlanto: Ihmisen määrittelyä: Holistinen ihmiskäsitys ja tietoisen kokemisen teatterimetafora. 22.5.2003.
• Esko Rintala: Aikaisempien elämien terapia. 18.9.2003.
• Jouko Seppänen: Yhtenäisteoriasta yhtenäistieteeseen. Ykseys- ja yhtenäisyysajattelu uskonnoissa, filosofiassa ja tieteessä
• Stig Stenholm: Jos uskoo kvanttimekaniikkaan - mihin muuhun pitäisi uskoa? 27.3.2003.
• Tuomo Suntola: Maapallon energiavirrat >> linkki esitelmään
  
  
• Tuomo Suntola: Mallit luonnonilmiöiden ja havaintojen kuvaajina
• Jaakko Syrjämäki: Kansleri Ernst Palmén luonnontutkijana
• Paul Talvio: Pelaammeko uhkapeliä tieteen varassa? 3.4.2003
  
  
• Irma Thesleff: Vuoden 2002 fysiologian ja lääketieteen Nobelin palkinnon saajat
• Henry Tirri: Stephen Wolframin kirja A New Kind of Science
• Seppo Turunen: Biologiset rytmit ihmisessä ja muussa eläinkunnassa
• Jyrki Tyrkkö: Hjalmar Mellin (1854-1933) - huippumatemaatikko Einsteinin kriitikkona. 6.3.2003.
• Reijo Työrinoja: Uuden maailmankuvan ainekset keskiajan ajattelussa
• Tatu Vanhanen: Darwinilainen selitys demokratisoitumiselle. 16.10.2003.
• Urho Ketvel: Mythos, Mysterion - Ritus, Legenda. Vapaamuotoisia ajatuksia historianfilosofian näkökulmasta 23.2.2003.

Vuosi 2002

• Agnes Airola: K. V. Laurikaisen kirjojen äärellä
• Eero Byckling: Miten semantiikka auttaa erottamaan todellisuuden fiktioista. 10.10.2002.
• Tony Dunderfelt: Psykologian vallankumous
• Esa Erävalo: Katolisen kirkon ja tieteen välisistä suhteista
• Anita Honkala: Wilhelm Ostwaldin energeettinen maailmankatsomus
• Martti Hyvönen: Sähkömagneettiset kentät ja terveys
• Allan Juutilainen: Tahdonvapaus - eräs filosofinen kiistakysymys. 31.1.2002.
• Urho Ketvel: Tiede ja arvot, historianfilosofin näkökulma. 19.9.2002.
• S. Albert Kivinen: Todellisuus, olemassaolo ja oleminen. Kommentaareja kommentaattoreille. 7.3.2002.
• Antti Kupiainen: Kaaosteoria
• Reijo Kupiainen: Minä maailmassa, maailma minussa — Heideggerin ontologian peruskysymyksiä
• Kaarle Kurki-Suonio: Massakäsitteen historia
• Pertti Lindfors: Popper-hysteriat ja “Kaarle Suuren” asiallinen arviointi
• Jani Martikainen: Bosen-Einsteinin kondensaatiosta
• Leo Näreaho: Intialaisen filosofian näkemyksiä materian luonteesta
• Antti-Veikko Perheentupa: Elämän kunnioitus ja tieteen antroposentrinen harha. 7.2.2002.
• Piero Pollesello ja Marjatta Airila: Kuka oli italialainen Olinto DePretto, joka kirjoitti yhtälön E = mc2 kaksi vuotta ennen Albert Einsteinia?  25.4.2002. Piero Pollesello: Who was the Italian, Olinto De Pretto, who published the equation E=mc2 two years before Albert Einstein?
  
  
• Petter Portin, Kauri Mikkola, Mikael Fortelius, Leif Schulman ja Juha Valste: Ihmisen evoluutio — ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Paneelikeskustelu
• Esko Rintala: Syntymäaikaisten ja sitä varhaisempien kokemusten parantamisesta regressioterapian keinoin. 24.1.2002. Varhaiset vammamme.
  
  
• Veikko Salovaara: Emmanuel Levinas (1906-1995). 14.11.2002.
• Harri Savilahti: Genomit myllerryksessä — liikkuva geeniaines perimän muokkaajana
• Jouko Seppänen: Carnapin tieteellinen maailmankuva ja tieteen yhtenäiskieli
• Pentti Simola: Platonin ideaopista. Olemassaolosta. 28.9.2000.
• Heikki Sipilä: Inertia, Machin periaate ja avaruuden nollaenergiahypoteesi. 21.11.2002.
• Tuomo Suntola: Mitä suhteellisuusteorian jälkeen?
• Suhotra Swami: The Vedic Doctrine of Absolute Personalism
• Paul Talvio: Horjuttaako nykytietämys kohta satavuotiaan suhteellisuusteorian perusteita? 4.4.2002.
• Paul Talvio: Jyri Puhakaisen kirjan Ihmisen arvo tässä ajassa esittely
• Juha Voipio: Luonnontiede ei tunne tieteenalojen rajoja

Vuosi 2001

• Agnes Airola: Kari Enqvistin kirjan Valo ja varjo arviointi
• Agnes Airola: Sami Pihlströmin kirjan Usko, järki ja ihminen arviointi
• Marja Aittamaa: Tuotanto-organismien jalostusmenetelmistä, esimerkkinä Saccharomyces-hiiva
• Paavo Hynninen: Luonnon vihreät pigmentit elämää ylläpitävinä tekijöinä
• Jouni Issakainen: Saaren kirjan filosofia
• Tuija Jatakari: Daimon-käsitteestä antiikin kreikkalaisessa ajattelussa. 10.5.2001 
  
  
• Petri Järveläinen: Ihminen, eläin, kone. 5.4.2001.
• Ilkka Kieseppä: Loogis-analyyttisen filosofian varhaishistoriasta Friedrich Stadlerin Wienin piiriä käsittelevän kirjan pohjalta
• Timo Kuivanen: Vedanta — Intian filosofian ydin
• Seppo Laurema: Paavi Johannes Paavali II:n näkemys evoluutiosta
• Tarja Liljeström: Vesi maailmankaikkeudessa
• Pertti Lindfors: Looginen empiorismi, filosofia ja politiikka
• Olli Lounela: Linus-järjestelmästä
• Heikki Niini: Maan työ: Ihmisen elämä geologisen kehityksen kahleissa
• Esa Nikunen: Dioksiinit ja muut Itämeren piirissä esiintyvät haitalliset aineet
• Matti Ollila: Nikola Tesla ihmisenä ja keksijänä
• Heikki Rauvala: Geenit ja aivojen toiminta
• Rainer Rosengren: Muurahaisyhteiskunta
• Hannu Salovaara: Funktionaaliset elintarvikkeet
• Jouko Seppänen ja Tarja Kallio-Tamminen: Vaikutelmia Skövdessä elokuussa 2001 pidetystä kansainvälisestä tajunnan tutkimuksen konferenssista
• Pentti Simola: Maailmankatsomusten perusteet
• Jyrki Siukonen: Emanuel Swedenborgin luonnonfilosofia
• Risto Soramies: Islamilainen maailmankatsomus
• Paul Talvio: Alustus keskusteluun Kari Enqvistin kirjasta Valo ja varjo. 15.3.2001.
• Paul Talvio: Mestaritietäjä; Miten tietoisuus syntyy Antonio Damasion näkemyksen pohjalta
• Paul Talvio: Mieli ja Maailma. 6.4.2000 ja 11.10.2001.
• Pekka Tarjanne: Tietoyhteiskunnan riskeistä ihmisyydelle
• Jouko Tuomisto: Dioksiinien haittavaikutukset
• Juha Varto: Mitä ei saa tutkia?

Vuosi 2000

• Liisa Ahtee: Vuoden 2000 lääketieteen Nobelin palkinnon saajat ja heidän työnsä
• Peter Berglund: Ultramatalat lämpötilat, miten niitä aikaansaadaan ja mitataan?
• Peter Engelhardt: Molekulaarinen elektronimikroskopia ja tietokonetomografia solurakenteiden tutkimuksessa
• Sami Franssila: Vuoden 2000 fysiikan Nobelin palkinnon saajat ja heidän työnsä
• Pekka Huhtinen: Onnen tiede — käsitys onnellisuudesta japanilaisen uususkonnon mukaan
• Janne Ignatius: Kosmologian tutkimuksen näkymiä
• Timo Kaitaro: Diderot ja filosofian medikalisaatio
• Tarja Kallio-Tamminen: Vierailu Cambridgen yliopistossa syksyllä 1999
• Vladimir Katasonov: The problem of infinite and the boundaries of science
• Soile Keränen: Geenit, kehitysbiologia ja muodon evoluutio
• S. Albert Kivinen: Lukutaitoista luonnonfilosofiaa. Luonnonfilosofian peruskysymyksiä
• Esa Kuismanen: Evolutiivinen näkökulma solujen kalvoliikenteeseen
• Taneli Kukkonen: Filoponoksen äärettömyysargumentit, maailmanikuisuus ja luotuisuus
• Päiviö Latvus: Ymmärryksen siivet — miksi tiede on länsimaista?
• Raimo Lehti: Suhteellisuusteoriasta ja aika-avaruudesta
• Viljo Martikainen: Käsitteet ja tiedon ulottuvuudet
• Heikki Mäntylä: Eipä aikaakaan… Huomioita ajan olemuksesta. 30.11.2000
• Herman Parland: Eräs lännen ja idän filosofian kohtaaminen
• Pentti Passiniemi: Vuoden 2000 kemian Nobelin palkinnon saajat ja heidän työnsä
• Panu Raatikainen: Onko ihmisestä riippumatonta todellisuutta olemassa?
• Tommi Raij: Ihmisaivojen kognitiota tukevat hermoverkot
• Markku Roinila: G. W. Leibniz ja dynamiikka. 16.11.2000. Kaavio: Leibnizin voimat.
• Matts Roos, Tapani Perko, Timo Tuomivaara, Tuomo Suntola ja Ari Lehto: Onko suhteellisuusteorian lähtöolettamuksille vaihtoehtoja? Paneelikeskustelu
• Jouko Seppänen: Maailmankuvan yhdentyminen antiikista nykyaikaan — yhtenäisteorioiden esihistoriaa ja filosofiaa
• Jouko Seppänen: Wienin piiri perintö ja uudelleenherääminen — vaikutelmia HOPOS 2000 -kokouksesta Wienissä 6.–9.7.2000
• Pentti Simola: Olemassaolosta
• Tuomo Suntola: Dynaaminen Universumi — uusi näkökulma aikaan ja avaruuteen
• Paul Talvio: Mielen ja kehon vuorovaikutus fyysisissä suorituksissa
• Paul Talvio: Ajan filosofiaa ja fysiikkaa. 30.11.2000.
• Tuula Tanska: Tietoisuuden arvoitus
• Timo Tuomivaara: Millä perusteella mallia voi väittää toista paremmaksi?
• Turkka Tuomi: Vuoden 2000 fysiikan Nobelin palkinnon saajat ja heidän työnsä
• Risto Vilkko: Matematiikan alkuperästä ja perusluonteesta John D. Barrowin kirjan Lukujen taivas pohjalta
• Niklas Wahlberg: Kasvisystematiikan uudet näkymät

Vuosi 1999

• Marita Airakorpi: Opettajani Sven Krohn
• Christoffer Gefwert: Wittgensteinin maailmankuva.
• K. V. Laurikainen Wolfgang Paulin luonnonfilosofian analysoijana. Esitelmä Luonnonfilosofian seuran 10-vuotisjuhlaseminaarissa 25.2.1999.
• Tarja Kallio-Tamminen: Kvanttimekaniikka ja luonnonfilosofia
• Jaakko Kaprio: Kaksostutkimuksen rooli sairauksien etiologian selvittämisessä
• Hannu H. Kari: Sähköisen viestinnän tulevaisuuden näkymät
• Krister Karttunen: Mikä on Euroopan unionin Natura 2000 -ohjelma?
• Seppo Karttunen: Fuusiotutkimuksen tulevaisuuden näkymiä
• Soile Keränen: Arvio Richard Dawkinsin kirjasta Sokea kelloseppä
• Urho Ketvel: Dagewesenes Dasein — historian hahmottamisesta
• S. Albert Kivinen: Sven Krohnin näkemys persoonallisesta identiteetistä
• Konstantin Korotkov: Uusi synergeettinen lähestymistapa ihmisen entropian arvioimiseksi ja sen kokeellinen ilmaisu Kirlian-efektiin perustuvalla GDV-tietokonetekniikalla (engl.)
• Rudolf Larenz: Tarviiko Kvanttiteoria tulkintaa tai perustelua?
• Päiviö Latvus: Miksi Galilei, vaan eivät muslimit …?
• Seppo Laurema: Immanuel Kantin Allgemeine Naturgeschichte und Theorie des Himmels kolmas osa vuodelta 1755
• Seppo Laurema: John Polkinghornen esitelmän Physics and the Meaning of the Universe kriittinen tarkastelu
• Raimo Lehti: Fysikaalisten teorioiden matemaattinen metafysiikka
• Pertti Lindfors: Matematiikan ja reaalitieteiden totuussemantiikka ja loogisempiristinen metafysiikkakritiikki
• Pertti Lindfors: Loogisen empirismin ja dialektisen materialismin debatti
• Jukka Maalampi: Vuoden 1999 fysiikan Nobelin palkinnon saajat Gerardus ‘t Hooft ja Martinus Veltman
• Claus Montonen: Kvarkkien vankeus
• Heikki Mäntylä: Luomiskertomus eli demiurgina tietokoneessa
• Ilkka Niiniluoto: Sven Krohnin asema suomalaisessa filosofiassa
• Eero Ojanen: Hyvyyden filosofia
• Vesa Olkkonen: Vuoden 1999 fysiologian ja lääketieteen Nobelin palkinnon saaja Günter Blobel
• Antti-Veikko Perheentupa: Aine, energia ja informaatio ihmisen toteutumisessa
• Petteri Pietikäinen: C.G. Jung ja symboliset muodot
• Martti Pitkänen: Uusia ajatuksia avaruuden ja alkeishiukkasten rakenteesta
• Pentti Pulkkinen: Mitä auringonpilkut kertovat?
• Terho Pursiainen: Oikeudenmukaisuus
• Kullervo Rainio: Olemisen porteilla vai portin pielessä?
• Mikko Salmela: ‘Varsinainen minä’ Erik Ahlmanin ja Sven Krohnin etiikassa
• Martti Siirala: Mitä on realiteetti
• Paul Talvio: Ihminen, mestarimallintaja
• Heikki Uusitupa: Mikä on luonnonlain puolue?
• Seppo Varis: Simpanssiparvesta kulttuuriyhteisöön, ajatuksia ihmisen kehityksestä ja tulevaisuu

Vuosi 1998

• Pauli Annala: Filosofian ja luonnonfilosofian välinen suhde vanhalla ja keskiajalla
• Kari Enqvist: Onko kokonaisuus enemmän kuin osiensa summa?
• Jaana Hallamaa: Luterilaisen kirkon ja tieteen suhteista
• Erkki Huhmar: C.G. Jungin kollektiivisesta tiedostamattomasta
• Rauno Hämäläinen: Uskon ja tiedon suhde Laurikaisen ajattelussa
• Kai Kaila: Aivot rakentavat maailman
• Vilho Kallioinen: Äänteiden muodostaminen
• Ilkka Kieseppä: Yksinkertaisuuden tieteenfilosofinen ongelma ja Akaiken informaatiokriteeri
• Torsti Kivistö: Futurologia
• Heikki Kupi: F.C.S. Schiller — unohdettu pragmatisti
• Olli Kuusinen: Maailmalle ekosähköä, lämpöä, lannoitetta sopivista jätteistäkin ekosähköllä
• Kari Lagerspetz: Tarkoituksenmukaisuus elävässä luonnossa ja sen selitykset
• Rudolf Larenz: Tiede ja katolinen kirkko
• Päiviö Latvus: Tieteen suhde uskontoon uudella ajalla
• Ari Lehto: Mikrosysteemitekniikoista ja niiden sovelluksista
• Matti Leisola: Skeptikko arvioi evoluutioteoriaa
• Jyrki Muona: Eliöiden luokittelu uusimpien tutkimusten valossa
• Matti Myllykoski: Ylösnousemususko tieteen ja uskonnon näkökannalta
• Heikki Mäntylä: Havainnot ja mittaukset — esteenä olevaisen ymmärtämisessä ja maailmankuvan luomisessa?
• Jussi Nuorteva: Missä suomalaiset opiskelivat ennen Turun Akatemian perustamista?
• Mikko Paalanen: Pohdintoja fysiikan tutkimuksen uusista suunnista
• Martti Paloheimo: Henkilökohtainen puheenvuoro
• Matti Pitkänen: Mitä on topologinen geometrodynamiikka?
• Veikko Purmonen: Tiede ja ortodoksinen kirkko
• Terhi Pursiainen: Sigfridus Forsius ja hänen Physica-teoksensa vuodelta 1611
• Kullervo Rainio: Miten tietoisuus säätelee aivojaan - Ecclesin mukaan. 1.10.1998.
• Kullervo Rainio: Ulottuvuudet, invarianssit ja olemassaolo 
• Jussi Rastas: Mikä oli Richard Feynmanin tulkinta interferenssikokeista?
• Jouko Seppänen: Elämänkäsityksen filosofia ja oppihistoria
• Tuomo Suntola: Universumin kuvaaminen dynaamisella rakennemallilla
• Osmo Tammisalo: Mikä on luonnonvalinnan yksikkö?

Vuosi 1997

• Matti Bergström: Aivot ja fysiikan mittausongelma
• Kari Enqvist: Kvanttikenttäteorioiden maailmankuva
• Rauno Hämäläinen: K.V. Laurikainen — fyysikko, filosofi, uudistaja
• Erkki Huhmar: Laurikaisen ja Jungin suhteista
• Tarja Kallio-Tamminen: Kvanttimekaniikkaa humanisteille
• Tarja Kallio-Tamminen: Laurikainen ja kvanttimekaniikan kööpenhaminalainen tulkinta
• Ilkka Kieseppä: Laurikainen ja tieteenfilosofia
• Seppo Laurema: Max Planck fyysikko ja luonnonfilosofi
• Ari Lehto: Kolmiulotteinen aika ja aineen ominaisuudet
• Ismo Lindell: Sähkömagnetismin neljä vallankumousta 1800-luvulla
• Eeva Martikainen: Laurikainen ja teologia
• Raija Mattila: Mesopotamialaisten matematiikka
• Heikki Niini: Mikä on ihmisen hyvä? — geologin näkökulma
• Aarne Parikka: Hiilen ja ravinteiden kiertokulusta luonnossa
• Sami Pihlström: Tiede ja todellisuus
• Kullervo Rainio: Tapahtumisen yleinen kuvaus; Tieteitten välinen todennäköisyysmatemaattinen tarkastelu
• Jussi Rastas: C.F. von Weizsäcker ja kvanttimekaniikan tulkintaongelma
• Jussi Rastas: Vuorovaikutuksettomasta kvanttimittauksesta
• Veikko Salovaara: Vuorovaikutusten maailma ja etiikka. 6.3.1997
• Jouko Seppänen: Itsejärjestymisilmiöiden historiaa ja filosofiaa
• Totte Vadén: Neurolingvistinen prosessointi ja ihmisten vuorovaikutus

Vuosi 1996

• Anssi Elenius: Luominen trinitaarisen Jumalan vapaana ja jatkuvana toimintana Wolfhart Pannenbergin mukaan
• Anssi Elenius: Pannenbergin luomiskäsitys
• Olli Hallamaa: Antiikin ja keskiajan luonnonfilosofia
• Jaakko Kajamaa: Mitä hyötyä rakennemalleista on?
• Tarja Kallio-Tamminen: Dualismista komplementaarisyyteen
• Tarja Kallio-Tamminen: Niels Bohr luonnonfilosofina
• Heikki Kirjavainen: Kantin filosofian vaikutus teologian ja luonnontieteen kohtaamiseen
• Kaarle Kurki-Suonio: Modernin fysiikan perushahmojen synty ja kehitys
• Päiviö Latvus: Länsimaisen tieteen kehitys suhteutettuna Aasian vuosituhantiseen pysähtyneisyyteen
• K.V. Laurikainen: Kvanttifysiikan todellisuuskäsitys
• Anto Leikola: Darvinismi ja edistysusko
• Pertti Lindfors: Eino Kailan perinne suomettumisen kourissa
• Pertti Lindfors: Johtaako moderni luonnontiede teismiin, ateismiin vai agnostisismiin?
• Pertti Lindfors: Klassiset universaalifilosofiat, ajankohtainen tieteenteoria ja järkevä tiedepolitiikan teoria
• Matti Luoma: Usko ja järki, Jeesus ja Buddha
• Tapio Luoma: Torrencen ajatuksia luonnontieteen ja teologian suhteesta
• Tapio Luoma: Inkarnaatio ja fysiikka
• Kullervo Rainio: Tietoisuus ja todellisuus
• Veikko Vainio: Pohdiskelua ruumiillisen sairastamisen mielekkyydestä
• Jouni Viiri: Voimakäsityksen historiaa ja opiskelijoiden käsityksiä voimasta
• Mikko Yrjönsuuri: Descartesin dualismi ja sen vaikutus tieteelliseen ajatteluun

Vuosi 1995

• Antti Alhonsaari: Tiede ja uskonto — mutta millainen uskonto?
• Eero Byckling: Mikä on filosofian tutkimuskohde ja mikä on sen metodi?
• Ilkka Kieseppä: Kaksi ongelmaa totuudenkaltaisuuden ja approksimaation teoriassa
• Johannes Lehtonen: Psykoanalyyttinen käsitys tiedostamattomasta
• Pauli Pylkkö: Ainutkertaisen kielen kritiikki ja kognitiotieteen kritiikki
• Reijo Työrinoja: Kausaliteettikäsitystä koskenut keskustelu myöhäiskeskiajalla
  
  
• HAVAINTO TIETEESSÄ. Luonnonfilosofian seura ry:n ja Suomen Filosofinen Yhdistys ry:n järjestämä kotimainen symposio Helsingin yliopistossa (päärakennus, Fabianinkatu 33, luentosali 1) 31.3. -1.4.1995.

PERJANTAI 31.3.1995

• 
  
  • Avaussanat - Prof. emer. Rauno Hämäläinen
  • Dos. S. Albert Kivinen - "Kaikissa ilmiöissä ihmeellisintä on ilmeneminen itse". Kommentti: Tutkija Riku Juti, Ph.D
  • FM Tapio Hyvönen - Subjektin asemasta tieteessä. Kommentti: FK Juha Himanka.
  •  Prof. Göte Nyman - Havaitsija luonnollisessa ympäristössä. Kommentti: FT Paavo Pylkkänen.
  • Prof. Ilkka Niiniluoto - Havaintojen teoriapitoisuus. Kommentti: FL Markus Lammenranta.
  • Prof. emer. K. V. Laurikainen - Atomiteoria ja realismi. Kommentti: Filosofian opettaja Juha Savolainen.
  • Prof. emer, Raimo Lehti - Havainnon merkitys tähtitieteessä. Kommentti: Dos. Toivo Jaakkola.
  • Prof. emer. Matti Bergström - Havaintotapahtuma aivojen kannalta. Kommentti: FL Tiina Seppälä.
  • Prof. Matts Roos - Kvanttimekaniikan realismi ilman ihmistä. Kommentti: Prof. Kaarle Kurki-Suonio.
  • Paneelikeskustelu

Vuosi 1994

• Lilli Alanen: Kartesiolainen järki ja tekoälyn älyttömyys
• Harald Arnkill: Järjen ja tunteen väri
• Juhana Blomstedt: Kuunteleva silmä
• Kaisa Broner-Bauer: Arkkitehtuuri ja kulttuurin arkkityypit
• Rauno Hämäläinen: Valon maailma
• Toivo Jaakkola: Kosmologian tila ja näköalat
• Urho Ketvel: Kuolevan imperiumin sielunmaisemaa — 400-luvun Rooma
• Kuutti Lavonen: Todellisuus ja tunne
• Pertti Lindfors: Marxilaiseen dialektiikkaan liittyvän matematiikan ja luonnontieteiden filosofian kritiikki
• Raimo Rask: Newtonin ja Goethen väriteorioista
• Oliver Whitehead: Behavioural patterns

Vuosi 1993

• Erkki Huhmar: Paulin filosofia ja introverttisuus tieteessä
• Tapio Hyvönen: Putnamin metafyysisestä ja sisäisestä realismista
• Rauno Hämäläinen: Joensuun traditio fysiikan kansainvälisten konferenssien järjestämisessä
• Hannu Kurki-Suonio: Kosminen taustasäteily — ikkuna maailmankaikkeuden alkuhetkiin
• K.V. Laurikainen: d’Espagnat ja avoin realismi
• K.V. Laurikainen: Kvanttimekaniikan tulkintaongelma symposioiden 1992 valossa
• Eeva Martikainen: Uskonnon ja tieteen suhteista
• Claus Montonen: Kokeellinen luonnontiede, todellisuus ja luonnonfilosofian umpikuja
• Veikko Rantala: Kvanttimekaniikka ja realismi
• Jouko Seppänen: Systeemifilosofia ja tieteen maailmankuva
• Stig Stenholm: Arkkityypit ja Pauli
• Karri Sunnarborg: Niels Bohr ja transsendentaalifilosofia
• Juha Varto: Tekninen tiedonintressi ja silleen jättämisen filosofia Heideggerilla

Vuosi 1992

• Timo Honkela: Tekoälyn suuntauksia ja niihin liittyviä filosofisia kysymyksiä, erityisesti kielen käsittelyn kannalta
• Erkki Huhmar: C.G. Jung ihmisten henkisten vaistojen ja arkkityyppien löytäjänä
• Tapio Hyvönen: Maailma kielessä — kieli maailmassa
• Fred Karlsson: Merkityksen ongelma ihmisen ja tekoälyn kannalta
• Tarmo Kunnas: Uskonnon humanistiset tavoitteet
• Karri Sunnarborg: Skolimowskin tiede- ja yhteiskuntakriittisiä huomioita
• Ilkka Tuomi: Tieteen rajat ja todellisuus
• Leena Vilkka: Luonnon itseisarvot

Vuosi 1991

• Stefan Djupsjöbacka: Evoluutio, mutaatiot, teologia
• Carl Ehlers: Maankuoren, merien ja ilmakehän evoluutio
• Mikael Fortelius: Evoluutio paleontologin silmin
• Gunnar af Hällström: Tahdonvapauden ongelma antiikin ajattelussa
• Raili Kauppi: Kokemus ja näkemys
• Raimo Keskinen: Maailmankaikkeuden alkuarvot ja evoluutio
• Pekka Lahti: Kvanttimekaniikan perusteista Joensuun symposioiden valossa
• K.V. Laurikainen: Evoluutio ja teleologia
• K.V. Laurikainen: Kööpenhaminalaisen filosofian näkökulma
• Raimo Lehti: Lumikiteet ja maailmankuvat
• Anto Leikola: Paleontologi ja luonnonfilosofi Pierre Teilhard de Chardin
• Pekka Pamilo: Näkökulma geneettiseen evoluutioon
• Paavo Pylkkänen: Kvanttiteorian ontologisesta tulkinnasta
• Kullervo Rainio: Todellisuus viesteinä
• Veikko Rantala: Tieteellinen muutos ja kvanttifysiikka
• Pekka Sauri: Onko olemassa vihreää filosofiaa?
• Matti Sintonen: Evoluutioteoria: paradigma, sopimus vai salaliitto?
• Holger Thesleff: Platonin metafysiikka
• Jyrki Tyrkkö: Hermann Friedmann ja luonnonfilosofia

Vuosi 1990

• Ulla Ahmavaara: Ihmiskuva ja kasvatus
• Erkki Huhmar: Todellisuuskäsitystemme tiedostamattomista juurista
• Gunnar af Hällström: Hengenmiesten käsitys ruumiillisuudesta
• Raili Kauppi: Todellisuus ja kokemus
• Erkki Lähde: Elämmekö ekokatastrofissa, kuka kantaa vastuun?
• Ari Lehto: Periodinen aika ja aineen stationääriset ominaisuudet
• Pertti Lindfors: Invarianssi ja suhteellinen yksinkertaisuus kokemustieteiden teorioiden totuuskriteerinä
• Matti Luoma: Carl Gustav Jung ja Intia
• Jussi Rastas: Entropia-käsite termodynamiikassa
• Stig Stenholm: Wolfgang Pauli fyysikon näkökulmasta
• Jaana Venkula: Tieteen, taiteen ja uskonnon pradigmat
• Reijo Wilenius: Rudolf Steinerin filosofia

Vuosi 1989

• Matti Bergström: Aivojen fysiologiasta
• Matti Bergström: Tiede ja arvot
• Erkki Huhmar: Mitä tiedämme tiedostamattomasta?
• Raili Kauppi: Whiteheadin filosofiasta
• Raimo Keskinen: Kosmologisten teorioiden tieteellisestä pätevyydestä ja filosofisesta merkityksestä
• S. Albert Kivinen: Kantin luonnonfilosofia
• Martti Kuokkanen: Reduktionismi
• Anto Leikola: Kehitysajatus biologiassa

Luetteloon ei sisälly lukuisia prof. K.V. Laurikaisen opetustoimintaan liittyvien seminaarien yhteydessä vuosina 1985–1996 pidettyjä esitelmiä.