10. Kauko Piri (14.11.2001)

Kauko Piri 14.11.2001 - Luonnonfilosofian seura

Hei, te luonnonfilosofit, erit Heikki ja Kullervo !

Laajentaakseni skaalaa ja heittääkseni öljyä jo mukavasti lämmenneen tietoisuus -keskustelun kiukaalle (/ laineille) lainaan Heikkiä:

"Ei tunnu uskottavalta, että ihminen onnistuisi vajavaisten aistiensa, havaintojensa ja ajattelunsa avulla oivaltamaan sen oleellisen, joka tarvittaisiin kestävän kaiken selittävän teorian luomiseksi. Siis: Tiedon entropia ei varmaan saavuta koskaan arvoa nolla. "

Nollaentropia on varmaankin ulottumattomissa, mutta:

En ottaisi ihmisen rajoittuneisuutta minkään teoreettisen mahdollisuuden tarkastelemisen pysyväksi periaatteelliseksi esteeksi!

Esim 1 Kuvitellaan vaikka tilanne, että ihminen viisauksissaan tuhoaa oman lajinsa ja kaikki muut pitkälle kehittyneet lajit. Elämää se ei kuitenkaan voi tuhota. Syntyisi vaikka uusi kehityspolku, joka etenisi samaan vaiheeseen malllintamisissaan ja energian hallitsemisessaan jne kuin me nyt. Laji ei kutsuisi itseään ihmiseksi jälkeenjääneiden varottavien dokumenttien takia.

Esim 2 Ihminen onnistuisi rodunjalostuksessaan pakkaamaan runsaasti "tietogeenejä" yhteen. Syntyisi vaikka vahingossa uusi rotu/laji, joka osaa käyttää kaikkia ulkoisia tietovarastoja noin 25 kertaa tehokkaammin kuin nykyinen, ja samalla sisäistäen epäterveellisen elämän vaikutukset kykenisi jatkamaan keski-ikäänsä 5-kertaiseksi nykyihimiseen verrattuna. Tämän iän aikana tietoisuuden kehitys edelleen kehittyisi , niin, että ikä ehtisi vielä kaksinkertaistua perustuen eliön sisäiseen ja ulkoiseen harmoniaan energiavuorovaikutuksissa, ja tietenkin tehokkaaseen varaosahuoltoon...

__ Erilaisia elämän kehityksen mahdollisia polkuja (..löytämiemme mahdollisuuksien todennäköisyydet olettamustemme pohjalta vaihtelevat..) on kaiketi lukematon määrä. Jotkut niistä mahdollisuuksista ovat ihan naurettavia! Yksi niistä toteutuu. En usko että se on tämä: olemme lajina luonnon kehityksen ikuinen päätepiste.

Kun ihminen joutuu entropian alamäen loivetessa yhä tiukempaan pakkorakoon, tottakai yhä fiksummat keinot otetaan käyttöön. Näkeehän sen jo tämän päivän teollisuuden vihertymisestä 60-lukuun verrattuna, lyheen aikaväliin zoomataksemme.

Ja energian säästö sen kuin kasvaa tulevaisuudessakin.

_ Muuten, oletteko havainneet, mitä keskustelullemme on tapahtunut muutamassa vuodessa? Ainakin tahti on kiihtynyt! Aikaisemmin tapasimme vain viikkoseminaareissa ja ajatukset kehittyivät hitaasti. Nyt vuorokausirytmi näyttää mahdolliselta. ( Yli yön nukkuminen tosiaan nostaa laatua teoriankin mukaan). Memeettinen lähestymistapa: Ajatukset ovat saaneet tehokkaamman kuljetusalustan ja laajemman kaikupohjan kuin vain suusta suuhun. Vaikka ne elävät vain mielissä, niiden ilmenemispotentiaali siirtyy ja varastoituu sähköisesti.

Ajatukseni te nyt vain kohtaatte, ette minua. Suoritatte valintaa ja tulkintaa (muuntelua) tässä kovassa ajatusten kilvassa.

(Virtuaali?) Kauko