18. Heikki Mäntylä (12.12.2001)

Heikki Mäntylä 12.12.2001 Luonnonfilosofian seura

Hyvät luonnonfilosofit,

Tulipahan taas pirteyttä ja vauhtia keskusteluun, kun päästiin hetkeksi eroon e-mailissamme riehuneista viruksista (toivottavasti). Eräs alan asiantuntija kertoi minulle, että usko siihen, että virukset tulevat vain liitteiden kautta on vanhanaikainen. Nykyisin ne voivat tulla suoraan sähköpostista ja jopa niin ettei niitä ole edes avannut ja lukenut. Riittää, kun siirtää osoitinnuolen tulleeksi ilmoitetun sähköpostin päälle. Tämä onkin ongelma, koska sähköpostia ei voi hävittää ilman nuolen siirtoa. Ainoaksi suhteellisen varmaksi keinoksi tämä asiantuntija suositteli modernin virustorjuntaohjelman käyttöä ja ajantasalla pitoa. Minä hankin Norton-merkkisen, automaattisesti itsensä päivittävän torjuntaohjelman. Tämän ohjelman pitäisi myös vahtia, etten itse lähetä viestieni mukana viruksia muille. Normaalien alkuvaikeuksien jälkeen se on toiminut tyydyttävästi. Mutta sitten asiaan.

Olen edelleen sitä mieltä, että Paulin ajattelu on syvällistä ja malli on erinomaisen selkeä -- kutsuttakoon niitä sitten millä "ismeillä" tahansa. Jokunen kommentti.

Paul mainitsi, että Jeesuksen ohje: "Mitä toivotte ihmisten tekevän teille, se tehkää myös heille" on paitsi perustavaa laatua oleva eettinen ja moraalinen periaate, myös turvallisuuteen tähtäävä ohje. Turvallisuusohjeena se mielestäni kuitenkin toimii vain edellyttäen, että kaikki noudattavat tätä periaatetta. Jos näin ei ole, kuten usein on tilanne, syntyy ongelmia. Triviaaliesimerkki: Jos sodassa jättää kimppuunsa hyökkäävän vihollissotilaan ampumatta -- huonosti käy. Hetkellinen eettinen arvo säilyy mutta turvallisuus kärsii radikaalisti. Jos taas tappaa hyökkääjän ja näin turvaa hetkellisesti itsensä, kärsii eettinen periaate vaikka lohduttautuisi sillä, että teollaan pelasti useita oman heimon ihmisiä. Jumalan marssittaminen moraaliseksi erotuomariksi ei auta. Hän on tunnetusti aina kummankin taistelevan osapuolen tukena ja turvana. Tässä mielessä Kantin ohje on kattavampi. Sitä ei tule ehdottomasti rikkoneeksi vaikka puolustautuisikin tehokkaasti. Koska sodassa ei kuitenkaan ole mahdollista ryhtyä syvään filosofointiin voinee suositella sotaveteraanin käytännöllistä tapaa selvitä mahdollisista moraaliongelmista. Sotaveteraanin vastaus nuorelle aseistakieltäytyjätoimittajalle. Toimittaja: "Miltä tuntui ampua ihmisiä?". Veteraani: "En tiedä, olen ampunut vain vihollisia."

Edellä olevalla en halua mitenkään vähätellä Jeesuksen ohjeen sanomaa. Sen parempaa en tiedä ja se toimii useimmissa elämäntilanteissa.

On mielenkiintoista huomata, että itse kukin sotkeutuu helposti ajatuksissaan kun aihealue siirtyy uskontoon, Jumalan ohjeisiin ja kaikkivaltiuteen. Jopa Paul menee mielestäni tähän lankaan pohtiessaan uskontojen olemusta. Hän kysyy: "Onko jumala siis ihmisen itsensä luoma mielikuva vai onko jokin kolmas kanava, jota pitkin maailmankuvaan syntyy merkityksiä. Uskovat sanovat, että on, on sisäinen kokemus, Jumalan ilmoitus itsestään. Tällaisen ilmoituksen saaneita ovat nimenomaan uskontojen perustajat. Ihmetellä vain täytyy, miksi jumala leikkii antamalla erilaisia ilmoituksia eri ihmisille. Huvittaako häntä panna ihmiset tappelemaan siitä kenellä on oikea ilmoitus. Jumalaa sanotaan kaikkivaltiaaksi ja absoluuttisen hyvän lähteeksi. Koska hän on kaikkivaltias, niin hän sallii siis vapaaehtoisesti myös pahan. "

Ajatellaan siis (ja ehkä jopa ihan hyvällä syyllä koska toistaiseksi vain näin saadaan kaiken selittävä teoria toimimaan tyydyttävästi), että on todella olemassa tällainen "kolmas kanava" eli Jumalan ilmoitus itsestään. Tällöin on johdonmukaista olettaa, että ihminen tämänkin kanavan kautta tulleen informaation pohjalta luo omat representaationsa. Jumala ei siis leiki antamalla erilaisia ilmoituksia eri ihmisille. Ilmoitus on sama, mutta representaatiot erilaisia. Kolmoskanavan kautta muodostetut representaatiot eivät kuvaa kanavan kautta viestittyä Jumalan todellisuutta sen paremmin kuin exformaation avulla muodostuneet representaatiot fysikaalista todellisuutta. Näin eri uskontojen perustajien käsitykset (representaatiot) siitä mitä kolmannen kanavan kautta oikein ilmoitettiin, eroavat toisistaan sen mukaisesti miten yksilöt ovat sijoittaneet ne maailmankuvaansa. Se, että jotain pyhää kirjaa väitetään itse Jumalan kirjoittamaksi, on instituution keksintö ja vallankäytön väline. Kysymys siitä miksi kaikkivaltias ja absoluuttisen hyvä Jumala sallii myös pahan, on mielestäni hiukan samanlainen kuin koulussa harrastettu: "Voiko Jumala luoda niin suuren kiven, ettei jaksa nostaa sitä?" tai matematiikassa: "Mitä on ääretön miinus yksi?" Näihin ei ole muodostamassamme rationaalisessa maailmankuvassa vastausta.

Todetessani omassa pohdiskelussani Big-Bangin, gravitaation jne. jumalien korvikkeiksi nykyisissä fysiikan teorioissa en toki ajatellut niiden nousevan uskontojen jumalien asemaan. Kysymys on tietämisen illuusion luomisesta korvaamalla vanhentuneiksi miellettyjjä uskomuksia uusilla ja antamalla niille fysikaalisia nimityksiä. Samalla koetetaan antaa sellainen mielikuva, että mainitut termit kuvaavat oikeasti todellisuutta eivätkä perustu minkäänlaiseen uskoon tai uskomukseen. Vaikkei näistä uusista mystisistä yksityiskohtien selittäjistä ole uskonsotien lietsojiksi (vaikka ne uskon asioita ovatkin) voivat ne silti muokata käyttäytymistämme onnettomalla tavalla. Materialismi ja fysikaalinen reduktionismi ovat veljeksiä. Jos ihmiset todella alkavat uskoa olevansa vain koneita, tarkoittaa se väistämättä, että maailman uskotaan olevan deterministinen. Periaatteessa on samantekevää ovatko kausaalisuhteet välittömiä tai tilastollisia. Todellista omaa tahtoa ei siis ole joten mm. eettisten ja moraalisten kysymysten pohdinta on ajanhukkaa. Millaiseen maailmaan tällainen johtaa, sitä emme tiedä. Omine luutuneine asenteineni epäilen, että ei ainakaan nykyistä parempaan. Ja vaikka johtaisikin jonkun mielestä parempaan, en halua, että minulta riistetään illuusio siitä, että voin omalla tahdollani vaikuttaa omaan, ja jopa muidenkin elämään ja sen laatuun. Se, että materialistiselta näyttävä tiede on tuottanut monia käytännöllisiä vempaimia on kyllä osoitus sen teknisestä etevyydestä, muttei todista, kuten jo aiemmin olen väittänyt, että sen taustalla olevat teoriat olisivat oikeita ja ihmisen koko elämisen kirjon selittämiseen soveltuvia. Tietysti käytän hyvällä omallatunnolla "materialistisen tieteen tuottamia mukavuuksia", mutta sehän ei olekaan maailmakatsomuksellinen tai moraalinen kysymys. Mihin tarkoitusperiin niitä käytän, sen sijaan on -- edellyttäen, etten ole kone. Voisin kuvitella nauttivani esim. sadistin tekemästä sinfoniasta vaikka kavahdankin sadismia.

Jos on tämä aikuisten maailma monimutkainen ja kommunikointi vaikeaa -- ei ole helppoa lapsillakaan. Siltä varalta, että joltain olisi jäänyt huomaamatta lehdessä hiljattain ollut mainio juttu, tarjoan sen tässä hiukan sovellettuna: Monelle lienee tuttu iltarukous, joka kuuluu:

"Levolle lasken, Luojani

armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi,

taivaaseen ota tykösi"

Pienten lasten maailma on täynnä mörköjä ja hirviöitä. Eräs tällainen hirviö on "Sijaltainen". Mutta selitetäänpä koko tarina alusta alkaen niin kuin lapsi sen voi kuulla ja kokea:

Ensimmäisessä säkeessä "Levolle lasken Luojani" lapsi päästää viimein Luojan lepäämään, kun tämä on koko päivän huhkinut hänen suojanaan.

Toinen säe "Armias ole suojani" tarkoittaa sitä, että Luojan tilalle yövuoron vahtivuoroon tulee "Armias".

Armiaasta ei paljon tiedetä eikä hänen tekemisiään ole tiettävästi juuri dokumentoitu kirjallisiin lähteisiin. Nimi viittaa Ranskaan ja Espanjaan: ehkäpä Armias on kolmen muskettisoturin tai Don Quijoten kavereita miekkailutaidoista voi kyllä olla yön aikana apua. Lapselle tärkeintä on kuitenkin se, että sentään joku isompi pitää hänen puoliaan yön melskeissä.

Kolmas säe "Jos Sijaltainen nousisi" on rukouksen kliimaksi. Lapsi jää yksin pimeyteen tai hämärään odottamaan, mistä tämä hirvittävä peto tulee - sängyn alta, patterin takaa tai kenties seinän läpi. Lapsen kannalta hankalaa on se, etteivät aikuiset edes selitä, miltä Sijaltainen näyttää. Onko se outo hammajainen tai kenties pieni ilkeä menninkäinen? Sijaltaako se? Mitä ylipäätään on sijaltaminen? Jostain erinomaisen kauhistuttavasta olennosta täytyy kuitenkin olla kyse, koska se pitää erikseen mainita joka ilta.

Onneksi rukouksessa on neljäs säe "Taivaaseen ota tykösi". Se kertoo, että jos Sijaltainen tulee, niin Armias pelastaa lapsen taivaaseen turvaan. Ja hyvä näin, kyllä tällaisen pelottelun jälkeen Armiaan apu saattaisi kelvata aikuisellekin.

Heikki Mäntylä