7. Kullervo Rainio (9.11.2001)

Kullervo Rainio 9.11.2001 Luonnonfilosofian seura

Hyvät Luonnonfilosofit!, Erityisesti Antti-Veikko,

Olet kirjoittanut syvällisen jutun, jossa johdantona esiintyvä kulttuurin kritiikki menee nykyisen tilanteen perussyihin ja jonka ainakin minä allekirjoitan ja toivon, että sellaista tekstiä saataisiin yleisemminkin lukea, ja erityisesti vielä, että kaikki tämä pääsisi vaikuttamaan.

Olen lukenut tekstisi kokonaisuutena vasta kertaalleen, mutta kiirehdin korostamaan joitakin oivalluksiasi:

Kohdassa "7. Kohti materialismin läpäisemää kulttuuria" on mainio huomautus:

"Enää ei riitä, että ihminen on tehokas osa työvoimaa, hänet on hyödynnettävä tehokkaasti myös kuluttajana, jotta tuotannon pyörät pyörisivät. Niinpä kehitetään esimerkiksi yhä monimutkaisempia tietoyhteyksiä ja tiedon käsittelijöitä, jotka vähitellen muuttuvat ylellisyysesineitä arjen välttämättömyydeksi. "

Tähän tekee mieleni mainita esimerkki, jonka olen napannut 6.11. esitetystä TVohjelmasta (luultavasti uutisista), jossa esiteltiin valmistautumista talven urheiluvälineiden myyntiin. Uutuutena mainittiin lisättävän suksiin sellaista elektroniikkaa, jonka avulla hiihtäjä tietää, millainen on keli! Sat sapienti!

Kohta 8, "mitä on subjektisuus" sisältää näkemyksesi ytimen. Siitä kannattaa tässä toistaa ainakin seuraava erinomainen luonnehdinta:

"Subjekti sinänsä on abstraktio, jonka olemista ihminen ei kykene selittämään. Se ei ole aistittavissa eikä noudata kausaalisuutta, vaan ilmentää itseään pelkästään pyrkimyksinä eli intentioina. Se ei ole redusoitavissa millekään fyysiselle mikrotasolle eikä alistu muillekaan fysiikan tarjoamille tulkinnoille. Sen sijaan voidaan puhua subjektisista ilmiöistä. Niillä tarkoitetaan havaittavissa olevia olioita, joissa tai joiden välityksellä intentiot toteutuvat. Havaittavuus edellyttää aineellista tai energeettistä olemusta. Tämä merkitsee, että subjekti toteuttaa itseään kausaalisen tapahtumisen piirissä käyttämällä sitä pyrkimystensä saavuttamiseen. "

Kun vertaa tätä puhetta subjektisista ilmiöistä esim. Lowen määritelmään: "Philosophy of mind is the philosophical study of subjects of experience - what they are, how they can exist, and how they are related to the rest of creation", huomaa heti saman erottelun, mutta Sinun on laajempi siten, että subjekti ei ole vain kokeva (experiencing) vaan myös määrätyllä tavalla toimiva (ilmentää itseään pyrkimyksinä eli intentioina). (Voisi myös sanoa: ilmentää itseään tekoina. Silloin terminologia olisi lähempänä esim. G. H. von Wrightin analyyseja.)

Minusta on tervettä sanoa tajuisen suhteesta fyysiseen niin päin, " että subjekti toteuttaa itseään kausaalisen tapahtumisen piirissä käyttämällä sitä pyrkimystensä saavuttamiseen" eikä niinkuin esim. emergenssimaterialismi asian ilmaisee, että neuraalinen tapahtuminen (s.o. fyysinen) tuottaa "jollakin tuntemattomalla tavalla" (mutta kuitenkin kausaalisesti) emergenttejä ilmiöitä, jotka me koemme tajuntana. Vähän piikikkäästi voisi kysyä, eikö tämä sisällä sen, että fyysinen käyttää tajuntaa tapahtumisensa (ei pyrkimystensä!) läpiviemiseen. Se olisi todella nurinkurista.

Se, että subjekti, jota ei voida redusoida fyysiseen, voi käyttää fyysistä pyrkimystensä toteuttamiseen, sisältää psykofyysisen ongelma, mutta sitä ei auta kiertää. Se ongelma on juuri näin aitona olemassa.

Terminologisista seikoista voidaan aina keskustella. Olisiko syytä noudattaa Rauhalan suosittelemaa Eino Kailan käsite-erottelua: tajuton - tajuinen ja tajuisessa edelleen tietoinen - tiedostamaton. Tämä selventäisi ehkä puhetta tahdosta.

Erityisesti Kauko Piri ja Heikki Mäntylä,

jotka ovat keskustelleet tietoisuuden ja entropian suhteesta. Kauko kysyi, "saattaisiko olla, että juuri ja ainoastaan tietoisuus on se komponentti, joka taistelee termodynamiikkaa vastaan?" Heikki totesi mm., että "tietoisuus termodynamiikan toisen pääsäännön kumoajana eli entropian loputtoman kasvun edistäjänä on oivallinen ajatusleikki" ja edelleen: "Jos on keksitty ‘kaiken teoria’, tiedon entropia onkin saavuttanut arvon 0."

Ajatusleikki näyttää hiukan häilyvältä. Puhutaanko tietoisuuden sisäisistä seikoista vai koko universumista?

Jos puhutaan universumista, voi mielestäni hyvin ajatella Kaukon tapaan, että tietoisuuden mieli eli merkitys (eli "mielen mieli") on erityisesti siinä, että se pystyy kumoamaan termodynamiikan toisen pääsäännön mukaisen tapahtumisen. Onhan tosin muistettava, että on avoimia järjestelmiä, joissa (ainakin tilapäisesti) entropia voi vähentyä eikä lisääntyä. Puhutaan silloin negentropiasta. Eiköpä vesiputous ole suuri energiakeskittymä, jonka valtava liike-energia on otettu "ulkopuolelta", yläpuolella olevan joen potentiaalienergiasta? Entropian lisääntyminen tulee näkyviin uoman syöpymisenä ja rantojen rapautumisena. Vastaavanlaisia "voimalaitoksia", tilapäisiä energiakeskittymiä ympäristön energian kustannuksella, voi tavata kosmoksesta. Huomattakoon kuitenkin, että niitä ei käytetä mihinkään "hyödylliseen" (s.o. intentionaaliseen tarkoitukseen). Ainakaan me emme huomaa mitään tällaista.

Jos oikein ymmärsin Kaukon puhetta "taistelusta entropiaa vastaan", elämä on järjestelmä, joka käyttää ympäristönsä energiaa oman entropiansa vähentämiseen eli jatkuvaan energian keskittämiseen itseensä sekä - se huomattakoon - luo uusia järjestelmiä, jotka nekin pystyvät tähän. (Sitähän lisääntyminen on.) Mutta kun alkeelliset elävät systeemit pystyvät entropian vastaiseen taisteluun vain oman kasvunsa ja lisääntymisensä kautta, niin on olemassa sitävastoin yksi systeemi, joka pystyy siihen vähentämällä entropiaa myös ympäristössään, nimittäin rakentamalla kulttuuria. Se elävä systeemi on ihminen, ihmiskunta. Kun teemme putoukseen voimalaitoksen, varustamme sotaratsun taisteluun entropiaa vastaan, otamme energiakeskittymän ohjattavaksemme. Sensijaan, että eläisimme luonnon luolissa ja odottaisimme vain niiden rapautumista, rakennamme yhä lisää ja lisää omia luoliamme ja korjaamme rapautumat heti alkuunsa. Sensijaan, että odottaisimme salaman sytyttävän tulipalon, jotta saisimme porsaan paistetuksi, kehittelemme omat nuotiotulemme ja sitä varten tulukset ja tulitikut.

Oman yksilöllisen olemassaolonsakin ihminen pyrkii turvaamaan entropialta: hän muumioi ruumiinsa ja jos on kyllin rikas ja vaikutusvaltainen, keräyttää ruoskien orjilla sadan metrin korkuisen kivipyramidin sen suojaksi - eipähän rapistu hetkessä!

Ajatukset hakataan marmoriin tai kaiverretaan kuparilaatoille: rakennusohjeet, hyvän elämän ohjeet ja kertomukset ikiaikojen taistelusta entropiaa vastaan...

Nyt tulen lopultakin siihen, mitä en oikein ymmärtänyt Heikin johtopäätöksissä: "Jos on keksitty kaiken teoria, ‘tiedon entropia’ onkin saavuttanut arvon 0." Ymmärrän entropian, niinkuin energiankin, nimenomaan fyysiseksi asiaksi. Miten teoria voisi sitä lisätä tai vähentää? Ei kai muuten kuin tekojen kautta. Kaiken teoria voisi siis vähentää (tai lisätä) entropiaa vain jos sillä vaikutettaisiin universumiin. Mutta eihän pelkkä teoria vielä sitä tee.

Heikki ajaa takaa varmaankin uutta ajatusta "tajunnan entropiasta", joka luonnollisesti on silloin kuvaannollista puhetta. Voi tosiaan hyvinkin ajatella, tietoisuuden kehkeytyminen on analoginen entropian vähentämiselle luonnossa. Onhan esim. Eino Kailan mukaan inhimillisen tiedonpyrkimyksen päämääräänä invarianssit. Havainnossa esinekonstanssi on invarianssien etsimistä, ajattelussa sääntöjen lakien, luokitteluperusteiden luominen ja löytäminen. Kaikkialla tajunnan piirissä tapahtuu järjestystä luovaa hahmottamista, jota hyvin voi verrata negentropiaan.

Kuvaannollisesti puhuen tajunnalla on myös omat "rapautumisilmiönsä", mikä näkyy esim. vanhalla iällä mieleenpalautuksen vaikeutumisena ja suurien kokonaisuuksien hahmottamisen vaikeutumisena ("ei jaksa keskittää energiaa", sanotaan). - Voitaisiin ajatella, että "kaiken teoria" merkitsisi "tajunnan entropian" 0-arvoa, eli niinkuin Heikki kirjoittaa: "On löydetty lopullinen järjestys eli tiedon entropia onkin saavuttanut arvon 0!... vallitsisi samanlainen lämpökuolema kuin entropian saavuttaessa arvon ääretön." - Ajatus "lopullisen järjestyksen" kuolettavasta vaikutuksesta on mielenkiintoinen: kaikkitietävä ei enää voisi kokea tietonsa muuttuvan, hän olisi "tietokuollut". (Niitä näyttää olevan monia besserwissereitä, jotka ... enpäs sanokaan.)

MUTTA kaiken teorialla voisi nähdäkseni olla kuvattuja seurauksia vain siinä tapauksessa, että se koettaisiin yhtenä kokonaisuutena kaikkine korollaarioineen ja sovelluksineen! Mutta jo mielikuvitus tuottaisi sovellusprobleemoja lisää ja lisää, joten kyllä liike jatkuisi. Ihmistajunta on oma häirikkönsä. Ei sitä ainakaan lopullinen järjestys voi uhata.

Vakavan leikin merkeissä :-/ Kullervo Rainio 9.11.01