19. Kullervo Rainio 31.5.2001

Kullervo Rainio 31.5.2001 Luonnonfilosofian seura

Vastaanottaja: Kaarle.Kurki-Suonio

Aihe: Vanha Schrodinger-loyto

Kaarle Kurki-Suonio

H.V. - Löysin tässä päivänä muutamana kirjastoni jäännöksistä sattumoisin säästyneen vanhan kirjan, jonka olen hankkinut puoli vuosisataa sitten: Erwin Schrödingerin "Science and Humanism; Physics in our time", Cambridge Univ. Press, 1952. Tämänvuotisen kirjeenvaihtomme jälkeen olin sekä yllättynyt että ilahtunut löytäessäni sivulta 17 tekstin:

"... we have yet been compelled to dismiss the idea that such a particle is an individual entity which in principle retains its 'sameness' for ever. Quite the contrary, we are now obliged to assert that ultimate constituents of matter have no 'sameness' at all. When you observe a particle of a certain type, say an electron, now and here, this is to be regarded in principle as an isolated event. Even if you do observe a similar particle a very short time later at a spot very near to the first, and even if you have every reason to assume a causal connection between the first and the second observation, there is no true, unambiguous meaning in the assertion that it is the same particle you have observed in the two cases. ..."

Tätä taustaa vasten on aika hämmentävää, että oppikirjoissa (ainakin 1960 ja -70 -luvuilla) esiintyy alkeishiukkastaulukoita, joissa ilmoitetaan niiden "ikä" vaihdellen sekunnin miljoonasosista sekunteihin ja äärettömään. On vaikea tajuta, miten nämä tulkinnat ovat sovitettavissa toisiinsa.

Onko kenties niin, että kvanttimekaniikan tulkinnassa on vallinnut puolen vuosisadan taantuma Schrödingerin ajoista lähtien.

En lähetä tätä postia muille, koska tuntuu, että olen jo tarpeeksi hämmentänyt mieliä maallikon ajatuksillani.

Hyvää kesää! 31.5.2001 Kullervo Rainio