5. Paul Talvio (18.2.2003)

Paul Talvio 18.2.2003 - Luonnonfilosofian seura

Hei Jyrki ja Heikki

Einsteinin junaesimerkkiä on yritetty selittää myös siten, että salamavalolähettimet ovat kiinni junan päissä. Junassaolijalle silloin kaikki on hänen lepokoordinaatistossaan eikä hänen tarvitse tietää muusta maailmasta mitään. Tällöin on muka selvää, että hän kokee välähdykset samanaikaisina, mutta nyt vuorostaan ratapenkalla olija kokee ne eriaikaisesti. Arkijärjen ja klassisen fysiikan mukaan tilanne on tietenkin sama ovatko salamavalot kiinni ratapenkassa vai junassa. Valojen välähdys on oma itsenäinen tapahtumansa jossakin avaruuden pisteessä eikä siihen vaikuta valolähteen liike eikä se kuka nuo välähdykset tulee havaitsemaan. Valosignaalit myös etenevät ja saapuvat avaruuden eri pisteisiin niin kuin saapuvat välittämättä siitä onko noissa pisteissä havaitsijaa vai ei ja onko tuo havaitsija liikkeessä vai ei. Muutoin kysymyksessä olisi käänteinen kausaliteetti, ennalta näkemisen kyky. Tapahtumat ovat tapahtumia ja noudattavat luonnonlakeja. Ihmisen kuvittelemat koordinaatistot eivät ole tapahtumiin vaikuttavia toimijoita, sellaisia, jotka vuorovaikuttaisivat energeettisesti fysikaalisen maailman kanssa. Valopiste ei voi tietää kuuluuko se jonkin havaitsijan koordinaatistoon eli pitäisikö sen lähteä seuraamaan tuota koordinaatistoa tai peräti jakaantua seuraamaan kahta tai useampaa koordinaatistoa. Tuo idea, että havaitsijan koordinaatisto jotenkin vaikuttaa fysikaalisen maailman energeettisiin tapahtumiin on yhtä absurdi Mellinillä kuin Einsteinilla. Havaitsijan vapaus muka nimetä itsensä milloin tahansa lepokoordinaatistoksi ja panna koko muu maailmankaikkeus liikkumaan itsensä suhteen on myös kokeellisesti osoitettu toistuvasti vääräksi. Esim. seuraavat havainnot osoittavat, että se on luonto eikä ihminen, joka määrää millä nopeudella valo kulkee missäkin koordinaatistossa: Michelson-Gale koe 1925, Heafele-Keating-koe 1971, D.W. Allan & al koe radiosignaaleilla itä- ja länsisuuassa maapallon ympäri 1985, Sagnac-korjauksen tarve GPS paikannusjärjestelmässä, vuodenaika-Doppler tähtien valossa, tähtiaberraation riippuvuus Maan liikkeestä, atomikellojen käyntinopeusporrastus jne. Nykyaikaiset havaintovälineet satelliittitekniikassa ja tähtitieteessä ovat aikoja sitten romuttaneet suhteellisuusteorian kulmakiven; vapauden valita mielivaltaisesti lepokoordinaatisto. Tulen tekemään listan noista havainnoista perusteluineen ja vaatimaan Bycklingiä kumoamaan ne. Hän nimittäin jatkuvasti väittää, että ei ole yhtään havaintoa, joka on ristiriidassa suhteellisuusteorian kanssa. Saa luvan todistaa sen itse tai kavereittensa avulla.

Miksi suhteellisuusteoria sitten ei ole kaatunut. ”Siksi, että ei ole tilalle parempaakaan” sanoo Byckling. Jos kerran myönnetään, että suhteellisuusteoria on vajavainen, niin miksi sitten ehdottomasti estetään parannusten etsiminen tiedeyhteisöjen piirissä ja leimataan ulkopuoliset etsijät hölmöiksi. Siksi, että suhteellisuusteoria ei ole fysiikkaa, vaan politiikkaa.

Terv. Paul