3. Paul Talvio 8.4.2001

Paul Talvio 8.4.2001 - Luonnonfilosofian seura

Hyvät Luonnonfilosofit

Jouduin jättämään keskustelunne viikoksi. Olin Lapin hangilla miettimässä mm. tietoyhteiskunnan ihmeellisyyksiä. Niitä näytätte tekin täällä ajatelleen. Minulle tuli mieleen seuraavia ajatuksia.

Ihminen elää informaation meressä. Siitä hän imee tajuntaansa informaatiota. Tuosta informaatiosta hän yrittää löytää merkityksiä. Merkityksen löydyttyä hänelle syntyy tietämisen kokemus. Hän kokee tietävänsä informaation sisällön. On oikeastaan yhdentekevää katsommeko informaatiota olevan luonnossa mielen ulkopuolella vai kutsummeko informaatioksi vasta sitä olevaista, joka jo on mielen sisällä. (Läpäissyt ”aistikuoren” suorittaman muunnoksen eli ”esimallinnuksen”.) Lopputulos on joka tapauksessa se, että ihminen kokee olevansa upotettuna informaation mereen.

Ihmisen olemassaolo on lakkaamatonta informaation sisällön tutkimista ja sen perusteella toimimista. Hän on I/A-muunnin eli Information/Action muunnin, suomeksi siis informaatio/toiminta-muunnin. Yhteiskunnan elämä on noiden kaksijalkaisten I/A-muuntimien lakkaamatonta vipeltämistä.

I/A toiminnastaan ihminen saa koko ajan myös palautetta, uutta informaatiota. Noita kokemuksiaan hän tallentaa muistiinsa aivan määrätyllä systemaattisella tavalla. Hän sijoittaa ne tilaan, riippuvuusketjuihin, aikajanalle ja käsitejärjestelmäänsä. Sanalla sanoen hän rakentaa itselleen maailmankuvan, mallin siitä mitä maailma on. Tuohon malliin sisältyy myös hänen käsityksensä itsestään. Itse asiassa se on juuri sitä mitä hän on persoonana, se on hänen omaelämäkerrallinen itsensä.

Omaelämäkerrallisen itsen sisältö määräytyy tietysti suuresti sen informaatiomeren sisällöstä, jossa yksilö on elämänsä viettänyt. Me vanhemman sukupolven edustajat olemme eläneet kovin erilaatuisessa informaatiomeressä kuin esim. 20 vuotta sitten syntyneet. Siksi meidän omaelämäkerrallinen itsemme on myös erilainen. Omaelämäkerrallinen itse on kuitenkin se, jonka avulla me määrittelemme vastaanottamamme informaation merkitykset ja teemme I/A muunnokset. Siksi sukupolvet puhuvat ja toimivat toistensa ohi sitä enemmän mitä enemmän yhden ihmisiän aikana informaatioympäristö on muuttunut. Meidän sukupolvemme aikana tuo muutos on ollut suurempi kuin koskaan.

Yhteiskunnan toiminta on siis pohjimmaltaan I/A muunnosten jatkuvaa tapahtumista, informaation muuttumista toiminnaksi. Joskus tuloksena on tavaratuote, joskus uutta informaatiota. Vanhassa yhteiskunnassa melkein kaikki A/I toiminta oli ihmisen suorittamaa. Kun 50-luvulla aloitin leipätyöni, niin esim. puunjalostusteollisuudessa oli valtavasti kaksijalkaisia I/A muuntimia. Joku niistä saattoi seurata säiliön pintaa ja avata täyttöventtiilin ennen kuin säiliö tyhjeni ja sulkea sen jälleen ennen kuin säiliö tulvi yli. Kysymyksessä oli täysin deterministinen informaatio/toiminta muunnos. Siksi se tietenkin automatisoitiin. Teollisuusprosessin automatisoinnissa onkin kysymys juuri siitä, että identifioidaan kaikki deterministiset I/A toiminnot ja automatisoidaan ne. Seuraavassa urani vaiheessa aloin tarkastella suunnittelua I/A prosessina. Ja kappas vaan, siitäkin löytyi suuri joukko deterministisiä I/A toimintoja. Siitä vaan automatisoimaan. Se ei kuitenkaan vielä 70-luvun alussa ollut yhtä helppoa kuin teollisuuden automatisointi. Teollisuuden automaateissa informaatiota käsiteltiin pneumaattisissa ja sähköisissä laitteissa analogisessa muodossa. Ne toimivat nykyhetkessä, sillä analogisen informaation tallentaminen automaattien muistiin on hyvin rajallista. Analogisen informaation tallennustapa on kuva ja kirjoitus. Oli siis odotettava välineitä, jotka pystyivät tallentamaan ja muuntelemaan kuvallista- ja teksti-informaatiota. Sellaisia eli siis tietokoneita kyllä oli jo 70 luvulla, mutta ne olivat vielä suorituskyvyltään liian heikkoja suunnittelutehtävien I/A muuntimiksi. Tietokoneet kuitenkin kehittyivät nopeasti ja sitä myöten kun niiden suoritus/kustannus-suhde tuli järkeväksi, niin niitä sovellettiin suunnittelun, projektihallinnon ja yrityshallinnon determinististen I/A prosessien automatisointiin. Tänä päivänä sillä alueella ollaan jo tosi pitkällä.

Samaan aikaan muualla yhteiskunnassa kehitys oli saman suuntainen. Ensin automatisoitiin laskentatointa, sitten esim. lentopaikkojen ja hotellihuoneitten varauksia, tilausten ja toimitusten seurantaa, pankkien toimintaa (ensin sisäistä ja nyt vasta viimeaikoina pankki/asiakas liikennettä), palvelujen kauppaa, ja uusimpana tulokkaana tavarakauppaa. Kaikkialla yhteiskunnan toiminnassa on ihminen korvattu koneella, kun kysymyksessä on ollut deterministinen I/A tehtävä.

Yllä oleva on johdantona siihen mitä nyt aion sanoa. Yleisesti ja niin tässäkin keskustelussa ihmetellään, että mitä se tietoyhteiskunta sitten oikein on. Aion nyt määritellä tietoyhteiskunnan yksinkertaisesti ja selkeästi (insinöörin rautalankamallilla!)

Tietoyhteiskunta on sellainen, jossa

a) valtaosa deterministisistä I/A (Information/Action) toiminnoista on automatisoitu ja

b) ihmiselle jätettyjen, ei-determinististen I/A toimintojen vaatiman informaation saatavuus on tehty mahdollisimman helpoksi. Teollisuusmaissa ollaan jo pitkällä yllämainitunlaisen tietoyhteiskunnan rakentamisessa. Muutama esimerkki:

Päätin lähteä lyhyellä varoitusajalla Espanjaan. Istuin tietokoneeni ääreen ja tarkistin kenellä oli vapaita lentopaikkoja haluamaani aikaan. Fritidsresorilta löytyi. Naputin tietoni ja tein varauksen, vahvistus tuli sähköpostilla, maksoin SOLO-palvelun kautta, lipun sain postissa. En tiedä sotkeutuiko koko prosessiin kukaan muu ihminen kuin minä. (Nyttemmin esim. Finnairilla on ns. ”liputon lentäminen”, palvelu, jossa ei paperilippua enää käytetä lainkaan.)

Halusin fax-ohjelman, etsin internetistä, sopiva löytyi Kaliforniasta, imuroin kokeiltavaksi, toimi hyvin, naputin tilauksen, annoin luottokorttinumeron, maksu ilmestyi aikanaan luottokorttifirman tiliotteeseen, asia loppuun käsitelty. (Oliko mukana joku muu ihminen kuin minä?)

Näitä esimerkkejä meillä kaikilla on paljon. Tätä on tietoyhteiskunnan automatisoitu puoli. Oliko se Turing, joka määritteli tietokoneen älykkääksi, jos ihminen sen kanssa keskustellessaan ei enää tiedä onko langan toisessa päässä kone vai ihminen. Olemme nyt siinä pisteessä mutta vain determinististen I/A prosessien osalta. Tämä on tärkeä rajoitus. Keskustelemme siis automaattien, emme älykkäitten olioitten kanssa. Ihmisen osalle tietoyhteiskunnassa on siis jäänyt vain ei determinististen I/A muunnosten tekeminen. Ne edellyttävät epävarmuuden tilassa tehtyjä valintoja. Se on mentaalisesti ihan toisella tavalla kuluttavaa kuin determinististen rutiinivalintojen tekeminen. Kuten edellä on käynyt ilmi valtaosa ihmisten työpaikoista esim. teollisuudessa, pankeissa, liikenteessä, laskutuksessa jne. oli pelkkää determinististä I/A muunnosta. Siksi tietoyhteiskunta tuottaa pysyvää työttömyyttä. Kaikkia ei tarvita suunnittelemaan automaatteja, informaatiovirtoja, yritysstrategioita, tuotekehittelyä ja muita ei-deterministisiä ns. luovia I/A muunnoksia.

Mihin sitten valtaosaa väestöstä tarvitaan? Kyllä heitä sentään vielä tarvitaan. Heitä tarvitaan kuluttamaan. Tietoyhteiskunnan korkea automaatioaste johtaa valtavaan tuottavuuden lisäykseen. Tavaroita ja palveluita syntyy yli tarpeen. Ihmiset pitää saada kuluttamaan yhä enemmän. Mutta miten heille luodaan ostovoimaa? Ostovoima ei jakaannu enää oikeudenmukaisesti palkkasumman kautta. Jokainen työssä oleva joutuu antamaan yhä suuremman osan työnsä tuloksesta ”ilmaiseksi” niille, joilla ei työtä, tai ainakaan järkevää työtä ole. Vanhat sosiaaliset rakenteet eivät tähän ole sopivia. Onko tietoyhteiskunnalla aikaa vaikuttaa niin kauan, että on syntynyt uusi omaelämäkerrallisten itseitten joukko, joka kokee elämänsä mielekkääksi pelkästään ajanvietteen ja turhien tavaroitten kuluttajana. Ehkäpä maapallon rajalliset resurssit ja väestöräjähdys pelastavat ihmiskunnan tältä sopeutumisvaiheelta, koska edessä saattaa olla vielä vaikeampi sopeutuminen.

Yrittäkääpä muuntaa tämä informaatio äksöniksi, vaikkapa vastineen kirjoittamiseksi.

Terveisin Paul Talvio