4. Heikki Mäntylä 10.4.2001

Heikki Mäntylä 10.4.2001 Luonnonfilosofian seura

Hyvä Paul ja muutkin luonnonfilosofit,

Sähköpostisi 8.4. oli selkeästi johdateltu kuvaus tietoyhteiskunnan mallintamisesta ja määrittämisestä ns. I/A-muunnoksen avulla. Samalla se kuitenkin oli hyvä esimerkki miten eri lailla me miellämme eri sanojen ja käsitteiden merkitykset. Kun toteat, että "Hän (ihminen) on I/A-muunnin eli Information/Action muunnin, suomeksi siis informaatio/toiminta-muunnin" , luulen, että aika suuri osa ihmisistä hyväksyy ajatuksen. Tällaista ajattelua meille markkinoidaan voimakkaasti: Informaation määrän kasvattaminen ja sen muuntaminen tehokkaasti välittömäksi toiminnaksi = Tietoyhteiskunta. Minun mielessäni kuitenkin juuri tämä ajattelu johtaa niihin vaikeuksiin, joihin Informaatioteknologiayhteiskuntamme,(jota virheellisesti "Tietoyhteiskunnaksi" yleisesti kutsutaan) näyttää olevan luisumassa.

Palaan vielä aivan juurille eli lähtökohtana pitämääni tiedon määritelmään: ”Tieto on hyvin perusteltu tosiuskomus.”

Uskomus voi syntyä vain tietoisuudessa (tajunnassa tai mielessä, mitä sanaa kukin haluaa käyttää), ja tosi-uskomukseksi (tiedoksi) se voi muuttua monella tavalla, esim. saadessaan tukea erilaisista informaatio-osasista ja havainnoista. Informaatio sellaisenaan ei kuitenkaan muunnu tiedoksi vaan toimii vain katalysaattorina tiedon muodostumiselle. Jyrki Tyrkkö ilmaisi asian hieman toisin, antamalla informaatiolle "potentiaalisen tiedon" ominaisuuden. Oleellista on huomata, ettei informaatio ole tietoa eikä se muunnu tiedoksi informaation uudelleenjärjestelyn tai rakenteellisen muokkauksen tuloksena. Yhtä tärkeää on huomata myös se, ettei tiedon määrä ja laatu ole suoraan johdettavissa katalysaattorin eli informaation määrästä. Tämä jää nykyisiltä "tietoyhteiskuntaan" uskovilta useimmiten oivaltamatta. Kuvitellaan, että informaation määrän kasvaessa myös tiedon määrä kasvaa ja laatu paranee.

Toteat: "Yhteiskunnan toiminta on siis pohjimmaltaan I/A-muunnosten jatkuvaa tapahtumista, informaation muuttumista toiminnaksi.". Valitettavasti olet lähes oikeassa. Tilanne on vähän sama kuin entisellä professorilla, joka määritteli luentotilaisuuden seuraavasti: "Luento on tilaisuus, jossa informaatio siirtyy professorin luentorungosta ylioppilaan luentomuistiinpanoihin kulkematta kummankaan aivojen kautta." Nyky-yhteiskunnassa näyttää informaatio usein muuntuvan suoraan toiminnaksi juuri näin.

Lihavalla kirjoitettu määritelmäsi Tietoyhteiskunnasta on hyytävä, ja sitä seuraava toteamuksesi, että "Teollisuusmaissa ollaan jo pitkällä yllämainitunlaisen tietoyhteiskunnan rakentamisessa." on totuudellisuudessaan karmaiseva. Oloa pahentavat vielä seuraavat, hyvin todenmukaiset väitteesi: "...Keskustelemme siis automaattien, emme älykkäiden olioitten kanssa" , sekä: "Ihmisen osalle tietoyhteiskunnassa on siis jäänyt vain ei determinististen I/Amuunnosten tekeminen."

Näiden viimeisten väitteittesi kimppuun haluan kuitenkin hyökätä. Ihminen ei loputtomasti jaksa keskustella automaattien kanssa koska todellinen ihminen ei ole I/A-muunnin eikä mikään muukaan muunnin. Tietokone on koodin muunnin kuten Kullervo Rainio on niin monesti todennut. Vesivoimalaitos on energian muunnin, j.n.e. Ihminen on tiedon eli tosiuskomusten luoja. Se mitä hän soveltaa tiedoistaan äksöniksi on hänen harkinnassaan ja hänen vastuullaan.

Tässä vähän infoa mieleni liikkeistä katalyytiksi omakohtaisen tiedon muodostumiselle itse kunkin tajunnassa

Heikki Mäntylä

PS. Häpeän tunnustaa, että olen itse niin huono koodinmuuntaja etten keksinyt millaisella muunnoksella Rainion (e-mail 31.3.) ykkösistä ja nollista tuli kirjaimet p, a, u, ja l. Itse ajatushan oli jälleen kristallin kirkas, mutta keksimätön muunnoskoodi jäi kaivelemaan. Auttakaa.