Kokoukset ja tilaisuudet

Luonnonfilosofian seura järjestää keskustelu- ja esitelmätilaisuuksia sekä konferensseja. Seura kokoontuu syys- ja kevätkaudella esitelmä- ja keskustelutilaisuuksiin joka toinen tiistai, yleensä klo. 18.00-19.45 Tieteiden talossa, osoitteessa Kirkkokatu 6, 00170 Helsinki. Yleisöllä on näihin tilaisuuksiin vapaa pääsy. Seura järjestää myös laaja-alaisia poikkitieteellisiä symposioita, luentosarjoja ja teemailtoja.  Katso myös luettelo menneistä tilaisuuksista. Useista tilaisuuksista on audio- tai videotaltiointi. Tilaisuuksia on myös usein mahdollisuus seurata suorana verkossa. Voit myös osallistua keskusteluun Seuran Facebook-ryhmässä.

 

Tilaisuudet syyskaudella 2024

Luonnonfilosofian seuran teema syksyllä 2024 on Tekoäly ja ihmisyys

Alla on luettelo Luonnonfilosofian seuran tilaisuuksista syksyllä 2024. Useat tilaisuudet  videoidaan, joten ne ovat jälkikäteen katsottavissa Youtubessa, kuten monet aiemmatkin tilaisuudet. 

Luentolyhennelmiä lisätään, kun niitä saadaan esitelmien pitäjiltä.  Viranomaisten asettamat kokoontumisrajoitukset saattavat vaikuttaa ohjelmaan.
 

 

3.9.2024 18.00 - 19.45
sali 104

Tarkko Oksala: Älyn ja tekoälyn ulottuvuuksia

Tässä esityksessä tarkastellaan älyä ja tekoälyä rinnakkaisina vuorovaikutteisina ilmiöinä. Älyn muotoja ovat luonnollinen, mentaalinen ja kulttuurinen äly. Älyn juuret ovat biologisten lajien kyvyssä selviytyä elämän haasteista. Ihmisen kulttuuri on kehittänyt älyä simuloivan tekoälyn, joka kehittyy omaa rataansa luonnollisen rinnalla. Äly on kyky luoda, ratkaista ja reagoida sekä imitoida, toimia ja automatisoida. Luonnollisen ja kulttuurisen älyn välissä on syytä hahmottaa inhimillinen ja sosiaalinen älyn taso. Kunkin älyn perusdimension alla on monia alajakoja. Kulttuurisen älyn kohdalla tieteellinen äly on keskeinen asia ja siihen perustuvat älyn tutkiminen, kehittäminen ja älyä koskevat oppirakennelmat. Myös tekoälytaide ja taiteen AI-tuki ovat nousseet kehittämisen keskiöön. Hyvä esimerkki tästä on arkkitehtuurin tekoälytuki. Rakentaminen ja älyn kehittyminen liittyy jo biologisten lajien toiminnassa tiiviisti toisiinsa. Arkkitehtuuri luo edellytyksiä ihmisen sosiaaliselle toiminnalla. Tekoälyn käyttö arkkitehtuurissa nostaa esiin kysymyksen tekoälyn humanisoinnista, mikä taas on kulttuurin keskeinen haaste.

VIDEO

 

17.9.2024 18.00 - 19.45
sali 104

Erkki Oja: Tekoälyn algoritmit ovat vain tyhmää perusmatematiikkaa

Tekoäly on nykypäivän kuumimpia teknologiatrendejä etenkin ns. generatiivisen tekoälyn tultua suuren yleisön tietoisuuteen pari vuotta sitten. Keskeinen metodi uusissa tekoälymalleissa ovat syvät neuroverkot, jotka toistaiseksi ovat syrjäyttäneet muut klassisemmat tekniikat. Suomessa neuroverkkojen tutkimusta on tehty yli 50 vuotta. Luon esityksessäni lyhyen katsauksen tekoälyn historiaan keskittyen neurolaskentaan ja koneoppimiseen. Sitten yritän selittää kuinka syväoppivan neuroverkon algoritmi periaatteessa toimii. Korostan että menetelmän ytimessä on perinteinen tekniikka, käyrän sovitus pisteistöön tai yleisemmin moniulotteisen funktion (inputeista outputteihin) sovittaminen suureen opetusdatajoukkoon. Tähän viittaan esitykseni hieman provosoivassa otsikossa olevaan sanaan ”tyhmä”; tarkoitan tätä vastakohtana älykkäälle. Mitään eksplisiittistä ”älyä” tähän tilastomatemaattiseen tekniikkaan ei liity, ei myöskään syväoppimiseen. Kaikki näennäinen älykkyys on opetusdatassa, johon malli sovitetaan. Mistään ”tietoisuudesta” tässä on vaikea nähdä jälkeäkään. Käyn lyhyesti läpi myös generatiivisen tekoälyn perusmallin, joka on hieman monimutkaisempi. 


    Kuitenkin syväoppivien ja hyvinkin monia kerroksia sisältävien mallien aivan ällistyttävä suorituskyky nostaa esiin useita kysymyksiä. Ensinnäkin, kuinka voidaan satoja miljoonia tai jopa satoja miljardeja parametreja sisältävä regressiomalli sovittaa suhteellisen pieneen opetusjoukkoon?  Tämä on vastoin tilastomatematiikan perusteita. Eräs mahdollisuus on, että kaikki tyypilliset luonnollista dataa (kuva, video, puhe, teksti) muokkaavat funktiot ovat itse asiassa rajoitettuja johonkin pienempään ja rajoitetumpaan  funktiojoukkoon, jossa tällainen sovitus onkin jo mahdollinen.  Toiseksi,   mitä keinotekoisten monikerroksisten neuroverkkojen menestys  selittää eläinten ja ihmisten älystä?  Voiko sielläkin pohjalla olla yksinkertaisempia mekanismeja kuin on luultu. 

ESITYS
 

VIDEO

1.10.2024 17.00-19.45
sali 104

Teemailta: Ihminen ja tekoäly

Marja-Leena Linne: Aivot, oppiminen ja tekoäly

Puheeni keskittyy aivotoimintoihin ja siihen, kuinka aivot oppivat ja muokkautuvat jatkuvasti. Erityisesti esittelen aivojen toimintaa ja niiden kykyä oppia ja muistaa, hyödyntäen nykyaikaisilla neurotieteellisillä menetelmillä saatua tietoa aivoista molekyyli-, solu-, soluverkko- ja systeemitasoilla. 

Selitän myös, kuinka käytämme nykyään laskennallisia tietokonemalleja selvittääksemme, miten eri aivoalueet toimivat yhdessä mahdollistaen oppimisen ja muistamisen sekä miten nämä prosessit tapahtuvat solutasolla, kuten synaptisen muovautuvuuden kautta.

Puheen lopussa käsittelen sitä, kuinka aivojen tapa oppia poikkeaa tietokoneiden oppimistavoista ja pohjustan, miten tämä tieto voi vaikuttaa tulevaisuuden tekoälyn kehittämiseen.

ESITYS

 

Renne Pesonen: Mitä voimme oppia ihmisälystä tekoälyn avulla?

Tekoälyn kehitys toisen maailmansodan jälkeen on vaikuttanut merkittävästi mielenfilosofiaan ja tieteellisiin käsityksiin mielestä.

Mikäli tekoälyjärjestelmät voivat toimia aidosti älykkäästi, ei ihmismielessä kenties ole sen kummempaa filosofista mysteeriä kuin koneälyssäkään: mieli ja ajattelu on aivoissa tapahtuvaa tietojenkäsittelyä. Kriitikoiden mukaan koneet eivät kuitenkaan ole tietoisia ja tuntevia olentoja, eivätkä tekoälyjärjestelmät kykene aitoon luovuuteen tai esimerkiksi ymmärtämään käyttämäänsä kieltä.

Vaikka uudet tekoälyjärjestelmät kykenevät hämmästyttäviin suorituksiin verrattuna vanhempiin malleihin, edelleen ne vain tekevät mitä ne ovat ohjelmoitu tai opetettu tekemään. Siksi ne eivät kriitikoiden mukaan ole aidosti älykkäitä. Ne vain matkivat ihmisälyä enemmän tai vähemmän vakuuttavasti. Esitelmä tarkastelee kriittisesti tätä kritiikkiä. Tietoisuuden ja älyn suhde on etäinen, eikä ole selvää, mikä rooli tietoisuudella on mielen toiminnan selittämisessä.

Käsityksemme ihmisälystä on usein turhan ruusuinen, ja inhimillistä ymmärrystä sekä luovuutta mystifioidaan. Tutkimusten valossa olemme parempia rationalisoimaan kuin järkeilemään, ja luovuutemme sekä ymmärryskykymme vaikuttavat perustuvan lähinnä opittujen asioiden toistamiseen ja yhdistelemiseen. Kykymme toimia älykkäästi voikin loogisen järjen ja luovan intuition sijaan perustua samankaltaisille mekanismeille, jotka tekevät nykyisistä koneoppimismalleista entistä älykkäämpiä. Kyse on ympäristömme ja rutiiniemme sisältämien toistuvuuksien oppimisesta ja hyödyntämisestä tilanteen mukaan improvisoiden.

ESITYS

VIDEO

15.10.2024 18.00-19.45
sali 104

Matti Nykter: Tekoäly terveydenhuollossa ja tutkimuksessa

Tekoälyn odotetaan luovan kokonaan uusia ratkaisuja ja uudistavan lääketiedettä ja terveydenhuoltoa, kuten useimpia muitakin aloja. Puheessani esittelen miten uudet laskennalliset tekoälymenetelmät ovat uudistaneet biolääketieteellistä tutkimusta genomi, proteiini ja kudostasoilla mukaan lukien vuoden 2024 fysiikan ja kemian Nobel palkitut läpimurrot. 

Tutkimuksessa hyödynnettävien tekoälymenetelmien siirtäminen terveydenhuoltoon, ja erityisesti potilaiden hoitoon, on monella tasolla haasteellista. Luon katsauksen tekoälyn rooliin terveydenhuollossa ja esitän esimerkkejä tekoälyratkaisuista joiden voi odottaa lähiaikoina löytävänsä tien terveydenhuoltoon.

 Lopuksi käsittelen tekoälyn ja matemaattistenmallien potentiaalia henkilökohtaisessa lääketieteessä nostaen esiin myös periaatteellisia ongelmia jotka rajoittavat kykyä mallintaa yksittäisten potilaiden hoitoa.

 VIDEO

29.10.2024 18.00 -19.45
sali 104

Esa Soini: Robotiikka ja ihmisyys – mitä robotit kertovat meistä

Robotti on tosimaailmassa operointiin kykenevä tekoälyn ilmentymä. Teollisessa tuotannossa robotteja on ollut käytössä 1960-luvun alkupuolelta. Teknologian kehityksen myötä robottien määrä ja käyttö ovat lisääntyneet viime vuosina merkittävästi. Tietotekniikan ja tekoälyn vallankumous ovat tuomassa robotit palveluihin ja osaksi koko yhteiskuntaa. Androidien eli ihmisen kaltaisten robottien esiinmarssi tieteiskirjallisuudesta ja -elokuvista todellisuuteen on nyt tapahtumassa vauhdilla.

Robotiikka herättää monia kysymyksiä. Mitä robottien kehitys ja käyttö kertoo meistä ihmisistä? Ovatko robotit vain koneita? Miksi luomme anderoideja? Pitääkö robotteja säädellä? Miten robottien kehitys on tapahtunut? Mikä on ihmisten ja robottien tulevaisuus?

Esityksessä käsitellään robottien kehitystä ja nykytilannetta.  Robotit ovat osa ihmisen pyrkimystä siirtää  toimintaa koneille.  Robotit ovat tämän automaation huippu ja toteuttavat ihmiskunnan haavetta vapautua työn orjuudesta.  Robotiikan taustalla voidaan nähdä myös ikiaikaisia myyttejä ihmisen osasta ja elämästä.

Robottien kehityksessä tieteisfiktiolla on ollut mittava vaikutus. Robottien teknistä kehitystä ja käyttöä ovat innoittaneet lukuisat kirjallisuudessa ja elokuvissa eitetyt kuvaukset roboteista.

Robotit kiehtovat ja samalla pelottavat ihmisiä.  Monissa visioissa robotit muodostavat eksistentiaalisen uhkan ihmiskunnalle. Robottien käytölle on esitetty useita rajoituksia. Toisaalta tällaisten rajoitusten teho nähdään rajalliseksi. Ihmiskunnan taipumus lyhytnäköisyyteen ja vallan tavoitteluun tekevät robottien toiminnan säätelyn vaikeaksi.

Hurjimmissa ennusteissa esitetään piin korvaavan hiilen elämän perustana.  Näissä tulevaisuudenkuvissa evoluution seuraava tason muodostavat tietoiset koneet, jotka pystyvät itse luomaan oman kehityspolkunsa.
 

VIDEO 

 

26.11.2024 18.00 -19.45
sali 104

Pekka Mäkelä: Tekoäly ja ihmisen vastuu

 

Syyskokokous 26.11.2024 klo 17.00-18.00 salissa 208

Toimintasuunnitelma 2025

Taloussuunnitelma 2025

Taloussuunnitelman perusteita 2025

10.12.2024 18.00-19.45
sali 104

Juha Samela: Yhteenveto - Tekoälyn merkitys luonnonfilosofialle

Esitelmässä tarkastellaan tekoälyn merkitystä tieteelliselle maailmankuvalle ja muille aihepiireille, joita Luonnonfilosofian seurassa on viime vuosina käsitelty. Aika ei ehkä vielä ole kypsä johtopäätöksille, mutta ainakin voidaan pohtia uudesta näkökulmasta tieteellisen selittämisen merkitystä ja ajattelua laajemminkin. Esitelmässä tarkastellaan tekoälyä sen nykyisessä muodossa, ei niin sanottua vahvaa tekoälyä.